OneShots 1 (in Finnish)

a professional/niall&harry (24)

Harry kietoi kätensä ympärilleni ja nojasi leukansa olalleni. Olimme asuneet yhdessä nyt kuukauden. Pari olimme olleet jo pidempään. Hän oli ihaninta, mitä minulla saattoi olla, enkä äkkiä keksinyt, mitä muuta elämääni enää halusin. Pidin välivuotta yliopisto-opinnoista ja kävin töissä läheisessä kaupassa.

Töissä käyminen tekikin kaikesta niin outoa. Hänen työstään en tiennyt mitään. Tiesin vain sen, että hän oli poissa joskus pitkäänkin ja usein yöaikaan. Aiemmin se ei ollut haitannut tai vaivannut mieltäni mitenkään, mutta nyt oli tapahtunut jotain. Muutamana yönä tullessaan töistä ja luullessaan, että nukuin, olin nähnyt hänen hautaavan kasvonsa käsiinsä ja huokaavan syvään. Kerran olin nähnyt tilanteen niin läheltä, että olin nähnyt hänen käsiensä tärinän. Silloin olin alkanut pelätä hänen puolestaan. Hän ei edelleenkään ollut kertonut minulle mitään, vaikka olin pyytänyt useita kertoja. Hän piti työkuvionsa salassa.

Kesken ajatusteni ketjuuntumisen ruoanlaiton lomassa hän käänsi minut ympäri ja suuteli suoraan suulle. Hänen huulensa olivat minulle kuin koti, hän oli turvallinen ja lämmin eikä koskaan halunnut pahaa minulle. Emme edes riidelleet juurikaan. Hän nosti kätensä poskilleni ja syvensi suudelmaa.

**

Illalla tunsin ahdistuksen tunteen vatsani pohjassa, vaikka ainoa sen hetken tekemiseni oli television viihdeohjelman katsominen. Hän oli sanonut lähtevänsä yöllä töihin. Ahdistavan tilanteen siitä teki se, että aioin seurata häntä tänä yönä. Halusin tietää, vaikka sitten tällaisella keinolla.

Muutaman tunnin päästä vilkaisin puoliunessa kelloa. Puoli yksi. Hän liikahteli sängyllä vierelläni. Minuuttien kuluttua hän tönäisi pehmeästi olkapäätäni.

-Niall kulta, mä lähden töihin nyt, oon kyllä takaisin kotona aamuun mennessä, hyviä unia sulle siihen asti.

Hän suukotti otsaani ja hiipi ulos huoneesta. Käänsin rauhallisesti kylkeä, kuten tavallisesti tein. Hän luuli, että nukahdin heti uudelleen. Mutta en tehnyt niin tahallanikaan. Kuulin, miten hän haki vaatteitaan ja puki ne ylleen olohuoneessa. En ollut koskaan nähnyt edes hänen työasuaan. Se oli yksi asioista, mitkä huolettivat minua.

Olin tunkenut vaatteeni sängyn alle ja puin ne nopeasti kuullessani hänen olevan eteisessä. Pysyin täysin hiljaa. Nostin takkini sängyn alta ja tarkistin sen taskut. Taskulamppu ja puhelin. En usko, että tarvitsisin muuta. Toisaalta en edes tiennyt, mihin olin menossa.

Samalla ulko-ovi kolahti. Odotin pari pitkältä tuntuvaa minuuttia varmistaakseni, että hän tosiaan oli lähtenyt. Sitten pinkaisin puolijuoksua eteiseen ja vedin kengät jalkoihini sukien samalla hiuksiani hieman asiallisempaan muotoon.

Rappukäytävämme oli äänetön. Hän oli mennyt jo. Hänellä oli parin minuutin etumatka, mutta en antanut sen haitata. Rapuissa tajusin, miten loistavan vihjeen hänen kenkiensä likaiset pohjat antoivat. Tiesin ainakin, mihin suuntaan hän oli kadulla lähtenyt.

Nykäisin takin hupun päähäni ja kävelin mahdollisimman huomaamattoman oloisena kädet taskuissa seuraten joka askeleella himmeneviä, mutaisia kengänjälkiä. Äkkiä huomasin saavuttaneeni häntä. Näin hänen siluettinsa vasten katulamppujen kapeita valokeiloja. Hän oli silti kymmenien metrien päässä minusta. Se olisi sopiva etäisyys. Hän kääntyi seuraavalle kadulle ja kiirehdin perässä. Hän ei vilkaissut taakseen kuin kerran, eikä silloinkaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Seuraavalla kadulla oli useita strippiklubeja ja hieman epäilyttäviä baareja ja toivoin koko kadun, ettei hän kääntyisi yhteenkään niistä. Hän ei tehnyt niin. Hän jatkoi päättäväisesti eteenpäin vielä muutaman kadunkulman verran ja kääntyi sitten kohti erään kerrostalon rappukäytävän ovea. Hän kaivoi jotain taskustaan ja tarkasteli sitä ja taloa vuorotellen. Sitten hän työnsi sen takaisin taskuunsa ja otti pikimustan takkinsa taskusta jotain muuta. Yleisavain. Hän avasi oven nopealla liikkeellä ja jätti sen painumaan kiinni yksinään. Tiesin toimivani suurella riskillä, mutta juoksin ovelle ja tungin kengänkärkeni sen väliin mahdollisimman hiljaa. Hän ei huomannut mitään, hän oli jo kadonnut portaikkoon.

Astuin sisään aavemaisen hiljaiseen ja pimeään rappuun. Hänen askeltensa ääni portaissa oli hidas ja jotenkin painostava. Ihmettelin lähes ääneen, millaista työtä hän saattoi tehdä tähän aikaan yöstä tällaisessa talossa. Nousin itse portaita totaalisen äänettömästi varoen päästämästä pienintäkään ääntä. Kuulin, miten hän avasi oven johonkin asuntoon kerroksessa yläpuolellani. Jäin paikoilleni, kunnes kuulin hänen menevän asuntoon. Äänet kuuluivat pelottavan selkeinä hiljaisessa kerrostalossa. En kuullut oven sulkemisen ääntä, joten asunnon oven hän oli todennäköisesti jättänyt auki.

Nousin hitaasti vielä muutaman portaan ylöspäin. Kierreportaista näin, miten yhden asunnon ovi oli täysin auki ja miten Harryn täysin musta asu katosi tummanpuhuvasta oviaukosta sisään. Halusin mennä asuntoon hänen perässään, mutta silloin hän väistämättä näkisi minut. Leikittelin ajatuksella, että vain menisin sisään välittämättä hänen reaktiostaan. Silti pysyin paikoillani siinä, kyyristyneenä kiviseen portaikkoon tuijottaen avonaista ovea.

Oli pelottavan hiljaista. Kuulin oman hengitykseni liian selkeästi ja epäilin, että sydämeni tiheä syke kuului varmasti kaikkiin asuntoihin talon näissä kerroksissa.

Harryn näkökulma

Astelin sisään asuntoon tavallisella rutiinilla ja kiertelin vähän, ennen kuin tein mitään. Huoneet olivat tylsästi sisustettuja ja sotkuisia. Asunto oli suurempi kuin voisi olettaa pelkästään talon julkisivua katsomalla. Ymmärsin erittäin hyvin, miksi tämänkertainen asiakkaani oli halunnut, että kyseinen henkilö saa ansionsa mukaan. Tätä asuntoa asutti eläkkeellä oleva asianajaja, joka kuvista päätellen huolehti itsestään hyvin ja vaali nuorekkuuttaan. Hän oli silti ollut hyvin, hyvin tuhma tyttö tietyissä tapauksissaan. Hän oli ottanut lahjuksia ja pahoittanut useiden mielen. Ja siksi yksi, jota vastaan tämä asianajaja oli oikeudessa toiminut, halusi minulta hieman apua. Tottakai olin käytettävissä, aina jos minua vain tarvittiin.

Pysähdyin hetkeksi tuijottamaan nukkuvaa naista ja ajattelin Niallia. Kiitin luojaani, ettei hän tiennyt tästä. Voisi olla, ettei hän ymmärtäisi. Eihän tämä ammatti ollut mitään peruskauraa, mutta olin käyttänyt tarjouksen, kun tällaista työtä oli ehdotettu.

Kävelin hiipien naisen viereen ja katsoin hänen nukkumisesta levollisia kasvojaan. Haroin takkini taskusta veistä, joka olisi helppo hävittää kotimatkalla. Tartuin veitsen kahvaan toisella ja veitsen terän päähän toisella kädelläni ja asettelin sitä vasten naisen kaulaa.

Käänsin kasvoni poispäin ja survaisin veitsen yhdellä, voimakkaalla liikkeellä naisen kaulan läpi koko leveydeltä. Nainen ei ehtinyt kuin vetää terävästi henkeä ja avata silmänsä luonnottoman suuriksi. Tunsin lämpimiä roiskeita vasten kasvojani, mutta en antanut niiden häiritä. Ehtisin kyllä pestä ne jossakin pois. Työnsin veitsen takaisin povitaskuuni huolimatta tahroista, joita se vaatteisiini aiheutti. Ne olivat mustat ihan syystä.

En katsonut enää naisen elotonta vartaloa ja käännyin ympäri lähteäkseni asunnosta nopeasti ja äänettömästi. Olin jälleen onnistunut ilman silminnäkijöitä.

Mutta kun käännyin, käännyin kohtaamaan Niallin vitivalkoiset kasvot.

-Tämänkö sinä multa salasit? hän kysyi ääni väristen.

___________________________

teinpäs taas vähän tällaista erikoista kokeilua, toivottavasti miellyttää teitä :) haluun ehdottomasti kuulla palautetta myös tästä, joten olkaapa hyvät ja kommentoikaa !

myös ideoita näihin pätkiin otan mielelläni.

en ole muuten aikaisemmin varmaan sanonutkaan näistä, että kirjoitusvirheitä ja aivopieruja saattaa löytyä, koska kirjoitan oneshotit lähes poikkeuksetta tosi nopeeseen tahtiin, useimmiten ns. "yhdeltä istumalta". pahoittelen, jos varsinkin kovin typeriä asiavirheitä löytyy (eritoten muutamasta edellisestä tekstistä). pyrin toki aina oikolukemaan omat tekstit ennen julkaisua, mutta joskus niitä ihania kirjoitusvirheitä löytyy valmiista jutusta siitä huolimatta.

uudesta oneshotista ei vielä tietoa, julkaisen heti kun saan lisää uusia ideoita :)

*edit: toivoitte kokonaista kirjaa tästä oneshotista, ja teidän toivehan on mulle laki. kirjoittelun alla on siis tällä hetkellä tämä kirja, julkaisusta en osaa vielä sanoa, mutta mahdollisuuksien mukaan pian yritän saada ensimmäisiä lukuja ulos :)*

xx eve