OneShots 1 (in Finnish)

Drawn to you (89)

Kun hän nukkui, saatoin ajatella kaikenlaista. Vaikka hän nukkui siinä, leveän hotellisängyn toisella puolikkaalla vieressäni, olimme etäisempiä kuin olisin halunnut. Mitä sitten olisin halunnut? Kuumia suudelmia, yhteen kietoutumista hämärässä huoneessa, kävelyä käsi kädessä, jaettuja ruoka-annoksia ja lämmintä kainaloa takkatulen ääressä.

Taas kerran piirsin itselleni niin yksinkertaisia, mutta vaikuttavia tuokiokuvia, että sain silmäni kostumaan. Minusta vain tuntui, ettei hän tajunnut ihan kaikkea. Olimme parhaat ystävät, tälläkin hetkellä yhteisellä työmatkalla, jonne hän oli puhunut itsensä mukaan, kun olin ehdottanut sitä. Ihme kyllä, pomo oli suostunut hänen ideaansa. Hän oli hyvä perustelemaan ihan mitä tahansa.

Valuin selälleni sängyllä. Olin ehkä vain esittänyt lukevani matkalaukkuun heittämääni hömppäpokkaria, ja nyt sain viimein heittää sen yöpöydälle ja keskittyä vain vaaleanpunaisiin haaveisiini. Jos tökkäisin häntä selkään nyt ja kertoisin, mitä ajattelin, mitä saisin vastaukseksi? Idea sai kehoni jähmettymään.

Ei ollut outoa, että kaksi naista jakoi saman hotellihuoneen työmatkalla. Mitä outoa siinä edes pitäisi olla? En pelännyt sitä, mitä voisimme olla, vaan sitä, millaisen vastaanoton saisimme, miten meihin suhtauduttaisiin. Halusin kysyä sitä häneltä, hän osaisi varmasti maalailla vastauksen. Käänsin tyynyni toisin päin, jotta tuntisin viileän kankaan pääni alla. Pyyhkäisin hiukset pois kasvoiltani ja käännyin kyljelleni niin, että olin kasvot kohti hänen selkäänsä, jota verhosi vain ohut toppi.

Minulla oli kylmä, hänellä ei näköjään. Peitto oli hänen yllään vain puolittain, kun itse olin uppoutunut peiton alle niin syvälle kuin mahdollista ilman, että varpaani päätyisivät peiton ulkopuolelle.

Ehkä vain kuvittelin, mutta mielestäni näin, miten hänen olkapäänsä menivät kananlihalle ilmastoidussa huoneessa. Minun teki mieli vetää peitto paremmin hänen ylleen, mutta en uskaltanut. Hän tuhisi hieman unissaan. Minun teki mieli siirtyä lähemmäs, nostaa toinen käteni hänen ylitseen ja upottaa kasvoni hänen hiuksiinsa.

Pelkäsin hengittää, koska olin yhtäkkiä liian tietoinen siitä, että hengityksestäkin saattoi lähteä ääni. Käperryin yhä pienemmäksi peiton sisällä. Hän pysyi liikkumattomana kyljellään.

Ehkä olin jo osittain unessa, kun ojensin toisen käteni kohti hänen selkäänsä. Hän oli sikeässä unessa, ei edes tuhissut enää vaan hengitti pitkiä, rauhallisia hengenvetoja tasaiseen tahtiin. Kosketin etusormellani hänen puuvillaisen toppinsa selkämystä niin hennosti kuin osasin.

Koska tiesin, ettei hän unen läpi varmasti tajuaisi näin varovaista kosketusta, kirjoitin hänen selkäänsä kirjain kerrallaan 'rakastan sua'. Kirjoitin sanat uudelleen ja uudelleen, koska ne saivat oloni tuntumaan oudolla tavalla kevyeltä. En ollut koskaan sanonut noita sanoja ääneen, mutta tähän pystyin. Äkkiä minun ei ollut enää kylmä.

Kun kirjoitin sanoja neljättä kertaa, ehdin puoliväliin, kun tunsin hänen liikahtavan. Uninen ääni pudotti minut kuplastani takaisin tähän huoneeseen. "Mä rakastan sua myös", hän sanoi ääni karheana. Kuulin, miten hän nosti vesilasin yöpöydältään huulilleen. Sitten hän pyöräytti itsensä toiselle kyljelle niin, että olimme kasvokkain.

___________________________________

hieman lyhyempi pätkä tällä kertaa, mutta onneksi sain sentään jotain postattua :) 

xx eve