OneShots 1 (in Finnish)

Aurinkolasien takana/luke (6)

Levitin pyyhkeeni rantahietikolle ja kiskoin kesämekon yltäni. Olin paennut Suomen sateista kesää Australiaan asti. Lämpö tuntui iholla ja aurinko oli paistanut jokaisena lomapäivänäni tähän mennessä. Paratiisi. 

Suoristin bikinieni yläosaa ja kiedoin hiukseni nopealle poninhännälle. Paiskasin aurinkolasini pyyhkeelle, jonka olin asettanut rannan laitamille. 

Kävelin varmoin askelin kohti rantaviivaa. Rantavedessä leikki muutama pieni lapsi. Roiskivat vettä toistensa kasvoille ja nauroivat. Kauempana rannasta näkyi useita uimareita. Veden täytyi siis olla lämmintä. En silti uskaltanut luottaa meriveteen. Se oli aina jääkylmää muiden väitteistä huolimatta. 

Upotin varpaani veteen. Ainakin vielä melko lämmintä. Kävelin hitaasti eteenpäin. Vesi ulottui jo melkein vyötärölleni asti. Eikä se ollut edes kylmää. Vedin syvään henkeä ja pudottauduin uimaan. Veto, toinen, kolmas. 

Matka taittui nopeasti kauemmas rannasta. Näin silmänurkastani muitakin uimareita näin kaukana rannasta. Vesi tuntui olevan minun elementtini. Viihdyin uimassa aina, kun siihen oli mahdollisuus. 

Äkkiä jokin pysäytti kauhontani. Joku huusi jotain, eikä huutaja ollut kovinkaan kaukana. Kurottelin varpaillani otetta pohjasta. Ylsin sinne juuri ja juuri. Ehkä muutaman kymmenen metrin päässä minusta oli useampi teinipoika. He juttelivat keskenään. Toiseen suuntaan katsoessani näin ensin vain vanhan pariskunnan uimassa verkkaisesti vierekkäin. Mutta sitten näin kaksi väsyneesti huitovaa kättä ja niiden lähellä pienen lapsen, joka huusi apua. 

Hetkeksi hätäännys jäädytti minut täysin. Kauhoin vettä paikoillani. Sitten tajusin, ettei uimavalvoja varmasti näe tänne asti. Sukellan ja potkin veden alla itselleni lisää vauhtia. En ole koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, mutta en voi olla auttamatta.  

Kun pääsen lähelle heitä, huomaan, että molemmat ovat osapuilleen samanikäisiä lapsia. Vaarassa ollut on jo päässyt paremmin pinnalle. Kiedon käteni hänen ympärilleen ja kysyn onko hän kunnossa. Hän nyökkää ujosti. Toinen lapsista pidättelee itkua. 

Autan molemmat lähemmäs rantaa. Uimavalvoja tulee vastaan muutamaa metriä ennen ja puhuttelee lapsia hetken aikaa. He olivat lähteneet rannasta ilman vanhempiensa lupaa. Saivat sitten oppia kovimman kautta. 

Lapset palaavat rantaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jäämme uimavalvojan kanssa kahdestaan. En voi vastustaa tuijottamista. Hän on hoikka ja ruskettunut. Hänellä on yllään shortsit ja hihaton paita. Ja päässään aurinkolasit. Hiukset on nostettu osittain ylös, kuin vaahtopäiseksi aalloksi otsalle. Hänen paidassaan on kortti, joka kertoo hänen nimekseen Luke. 

 -Kiitos, että pelastit..., hän vilkaisee lasten suuntaan, -nuo molemmat. 

Hänen huulilleen nousee hieman ujo hymy.  

En osaa sanoa mitään, nyökkään vain pienesti. Hän nostaa aurinkolasit silmiltään. Ja hänen silmänsä ovat jotain, jotain todella upeaa. En ole koskaan ennen nähnyt niin sinisiä silmiä. Hän sanoo minulle vielä jotain, mutta en kuule mitään. Nuo silmät ovat täyttäneet minut. Taivaan vaalea sini, jokainen sinisen sävy, kaikki siinä edessäni. Noita silmiä haluaisin katsoa ikuisesti. 

Lopulta tajuan itsekin tuijottavani ja palaan pyyhkeeni luo heilauttaen kättäni hänelle hyvästiksi. 

Nostan pyyhkeen kietoakseni sen ympärilleni. Sen päältä putoaa jotain. Kivi, joka on ollut painona paperilapulle pyyhkeen reunalla. Nostan lapun käteeni. Siinä on puhelinnumero, pieni sydän ja hymiö. Ja toisaalta myös nimi Luke. 

Painan lapun rintaani vasten. Nyt ymmärrän miksi hän ei nähnyt lapsia kauempana rannasta.  

_________________________________

tässäpä kesäinen shotti :) sori tästä vähän hapuilevasta tekstistä, tää oli mun mielessä selvempi kuin kirjoitettuna ;) 

kiitos tämän shotin (otsikko)ideasta @hennatakalo ! :)

xx eve