OneShots 1 (in Finnish)

I won't give up on us/Niall & Harry (51)

Niallin näkökulma

En ollut koskaan ollut näin hermostunut. Tunsin otsani ja kämmenteni peittyvän kylmästä hiestä. Olin laskenut kitaran jalkoihini ja katselin hiljaista katua istumapaikaltani penkillä. Keräsin itseäni. Halusin tehdä tämän vanhanaikaisesti, jokaista yksityiskohtaa myöten. Ja halusin tehdä tämän, koska se koko riita ei ollut edes ollut oikea riita. Turhanpäiväinen kina, joka oli kuitenkin ajanut meidät erillemme jo ties miten moneksi päiväksi. En kestäisi tätä epämukavuutta ilman häntä enää hetkeäkään.

Kello oli hieman yli yksi yöllä. Kaikkialla leijui sinertävä hämärä, siellä täällä liikkui vielä autoja. Naapurusto oli hiljainen, hiljaisempi kuin kesäaikana yleensä. Nousin penkiltä ja keräsin kaiken rohkeuteni, uhkarohkeuteni mukaan lukien ja otin kitaran käteeni. Kävelin muutaman talon ohitse ja seisoin nyt hänen kotinsa edessä. Tässä koko jupakassa oli täydet katastrofin ainekset, koska hänen koko perheensä herättäminen ei ollut tarkoitukseni.

Onneksi tunsin heidän pihansa lähes yhtä hyvin kuin omani. Heillä ei ollut edes koiraa, joka olisi voinut herättää koko naapuruston huomatessaan "epäilyttävän lähestyjän" eli minut. Heidän etupihansa ei ollut aidattu, mutta päästäkseni Harryn ikkunan alle tarvitsin takapihaa. Ja takapihan ja etupihan välillä oli tietysti aita.

Nostin kitaran vaivalloisesti aidan yli ja kiipesin itse yhtä kömpelösti perässä. Kuu valaisi paidanhelman ja farkkujen vyötärön välistä pilkistävän selkäni ja toivoin, ettei kukaan sattunut juuri nyt näkemään puuhiani. Tämä vaikutti takuuvarmasti epäilyttävältä.

Pääsin kuin pääsinkin takapihalle ja pudistelin aidan pölyä käsistäni ennen kuin otin kitaran jälleen kainalooni. Kävelin talon takapuolelle ja katselin pimeitä ikkunoita, joista kahta peittivät verhot. Toinen verhojen peittämistä ikkunoista aukeni suoraan Harryn huoneeseen. Katselin maahan. Onneksi lähellä oli useita puita. Kävyt olivat nimittäin juuri sitä, mitä olin etsinyt. Keräsin muutaman kädelleni ja mittailin katseellani käteni ja yläkerran ikkunan välimatkaa. En ollut niin surkea heittäjä, etten osuisi.

Kohotin käteni heittääkseni. Linkosin kävyn matkaan ja näin, miten se osui ikkunalasiin päästäen kumean napsahduksen. Kuten arvelinkin, se ei aiheuttanut mitään reaktiota. Heitin toisen ja kolmannen heti edellisen perään.

Odotin hetken. Verhon taakse ilmestyi heikko, kalpea valo. Ja sitten rullaverho nousi ylös. En erottanut hänen kasvojaan tarkasti, mutta olisin ollut valmis maksamaan hänen ilmeensä näkemisestä. Hän työnsi ikkunan raolleen.

-Niall, mitä helv... sä oikein teet mun pihalla tähän aikaan?

Hänen äänensä oli huudettua kuiskausta. En reagoinut hänen sanoihinsa mitenkään, nostin vain kitaran eteeni ja hengitin pari kertaa syvään.

When I look into your eyes

It's like watching the night sky

Or a beautiful sunrise

There's just so much they hold

And just like them old stars

I see that you've come so far

Katselin hänen ilmettään vaivihkaa, vaikka yritin näyttää siltä, että keskityin soittamaan kitaraani mahdollisimman hiljaa heidän pihallaan. Hänen kasvonsa loistivat kuunvalossa ja hän hymyili, siitä olin nyt varma.

I won't give up on us

Even if the skies get rough

I'm giving you all my love

I'm still looking up

Laskin kitaran nojaamaan jalkaani vasten ja samalla, kun kuulin sen osuvan pehmeästi kasteesta kosteaan ruohikkoon, tajusin, etten ollut suunnitellut mitään tämän pidemmälle. Laskin katseeni maahan ja tuijotin mutaisia kenkiäni.

-Toi oli kaunista. Tosi kaunista.

En vastannut mitään, hymyilin vain ja toivoin, ettei hän näkisi pientä punastumistani hämärän läpi. Hän perääntyi ikkunasta, laittoi sen kiinni. Se oli siinä. Esitin hänelle elokuvamaisen serenadin ja hän vain kehui nopeasti ja veti ikkunansa kiinni. Nostin kitarani maasta ja otin ensimmäiset askeleet takaisin kohti aitaa. Samalla kuulin oven avautuvan hiljaa naristen. Harry seisoi oviaukossa yllään pelkät bokserit. Katsoin häntä ihmetellen.

-Tuu sisään.

En taaskaan sanonut mitään, käännyin vain hölmistyneenä takaisin taloa kohti ja kävelin sisään kuin robotti. Laskin kitaran oven viereen ja siitä tippui kastepisaroita eteisen pienelle matolle. 

______________________________

tässäpä uusi pätkä :) oli tarkoitus julkaista tämä jo pari päivää sitten, mutta en ehtinytkään, joten siksi julkaisen vasta nyt! tässä käytetty kappalehan on siis Jason Mraz-I Won't Give Up ja sen sain ehdotuksena aiemmin. 

toivottavasti tykkäätte tästä, tätä oli kiva kirjoittaa, koska "astuin vähän erilaiseen maailmaan" tämän kanssa :) seuraavan pätkän julkaisen heti kun saan sen viimeisteltyä!

xx eve