OneShots 1 (in Finnish)

Endless possibilities / Calum (58)

Shooting for the stars

Desperately reaching

For something in the dark

Huusin biisin sanoja mukana samalla kun käännyin liittymästä moottoritielle vievään ramppiin. Pöytälamppu kalisi takapenkillä, vaikka se oli tuettu kahden pahvilaatikon väliin. Vain tunti sitten olin lähtenyt kotoa viimeisen kerran pitkään aikaan. Tästä lähtien en asuisi enää pikkukaupungissa vaan suuressa kaupungissa, yliopistokaupungissa.

Muistin reitin asunnolle ilman navigaattoriakin, muistin myös tarkalleen, miltä siellä oli näyttänyt, kun pari päivää sitten kävin edellisen kerran siellä. Huonekalut oli silloin viety sinne, nyt ne seisoivat tyhjinä asunnossa tietämättä vielä oikein omia paikkojaan. Pieni kirjahylly seisoi tyhjänä, tv-taso ilman tv:tä ja sänky ilman lakanoita. Asunto ei vielä tuntunut, ei edes tuoksunut, kodilta. Se oli vain asunto. Tänään oli päivä, jolloin minun pitäisi yrittää tehdä siitä koti. Takakontti ja takapenkki olivat täynnä kaikkea pientä, kaikkea sellaista, mitä vain äiti oli tajunnut minun tarvitsevan.

Tavallaan olin muutosta enemmän innoissani kuin mistään koskaan, mutta tavallaan pelkäsin sitä. Onneksi koulu ei alkanut shokkina samaan syssyyn, vaan minulla oli vielä pari päivää aikaa. Toisaalta en tiennyt, mitä odottaa koulun alulta. Kaikki oli liian uutta ja vierasta.

Pictures of memories

Buried in my heart

Lie awake and dream of

The endless possibilities

Catch my breath and go for it

Tuntui hyvältä jättää kaikki taakse, tavallaan aloittaa kaikki alusta, tehdä elämästä jotain muuta kuin sitä harmaata ankeutta, miltä se oli välillä tuntunut. Ajoin joka hetki kohti omaa vapauttani.

Minusta tuntui koko ajan, että ajoin jotain kohti jotain pysäyttämätöntä, joka odotti minua viedäkseen minut mennessään. En osannut selittää tunnetta, mutta minulla oli hyvä tunne tästä. Huomaamattani täytyin väkevällä ilon tunteella. Hymyilin, vaikka ajoin pilvisellä säällä tiukassa autojonossa moottoritiellä. Hymyilin rehellisemmin kuin pitkään aikaan.

Kappale radiossa pääsi kertosäkeeseen. Käänsin volyymin hyvin lähelle täyttä voimakkuutta ja lauloin mukana niin kovaa kuin osasin.

Is this what it feels like

Finding out

That I've got the guts

To say anything

Feels like

Breaking out

When I can

Give up my reputation

Sää ei ollut niin kaunis, kuin sen olisi pitänyt olla tällaisena päivänä. Oli oikeastaan aika ankea ilma. Pilvet peittivät lähes koko taivaan, sinistä näkyi vain häilyvä pieni läntti koko taivaankannessa. Se ei silti huonontanut fiilistäni yhtään. Tällä hetkellä harmitti ainoastaan se, ettei oikeastaan ollut mitään syytä käyttää uusia aurinkolasejani. Ja sekin oli toissijaista. Teki mieli hymyillä kaikille niin leveästi, että näyttäisin heidän silmissään täydeltä tomppelilta. Tällä hetkellä en olisi voinut välittää vähempää.

Kun viimein pääsin kääntymään pois moottoritieltä, taivas oli muuttunut. Pilvet peittivät enää puolet taivaasta, aurinko paistoi yllättävän kirkkaasti. Matka asunnolle ei olisi enää pitkä.

Työnsin asunnon oven auki olkapäälläni, koska sylissäni oli päällekkäin kaksi laatikkoa ja niiden päällä kaksi paistinpannua. Asunto todella haisi vieraalle, jotenkin uudelle. Jätin kantamukseni sohvan viereen ja hain muutamalla reissulla loput tavarat autosta. Vedin oven kiinni ja jätin äänen kaikumaan asuntoon. Minun teki mieli kirota ääneen, koska en löytänyt muita sanoja sille, miten siistiltä olo tuntui juuri nyt. Oma kaksio. Kävelin lentävin askelin asunnon läpi keittiöön ja avasin parvekkeen oven. Parveke oli ehkä metrin pituinen molempiin suuntiin, mutta sama se, se oli sentään parveke.

Nojasin parvekkeen kaiteeseen ja sytytin tupakan. Olin luvannut lopettaa, ehkä tekisinkin niin. Juuri nyt en jaksanut ajatella sitä. Minullahan oli loppuelämä aikaa. Katselin alhaalla kadulla kulkevia ihmisiä. Heitä ei ollut montaa näin sunnuntaisena aamupäivänä. Palasin sisälle ja vedin parvekkeen oven kiinni. Nostin keittiönpöydälle laatikon, jonka kylkeen olin kirjoittanut hutaisten "astioita".

**

Ilta oli jo hämärtynyt ulkona, mutta järjestin vielä viimeisiä vaatteita kaappeihin. Asunto näytti nyt paljon enemmän minulta. Olohuoneen seinällä oli muutama sekalainen bändijuliste, keittiön kaapeissa oli astioita ja ikkunoissa verhot. Verhojen laittaminen ei tosin ollut ollut lainkaan niin helppoa, kuin äiti oli väittänyt. Se oli vaatinut muutaman tulikivenkatkuisen viestin kotiin. Lopputulos näytti kuitenkin hyvältä.

Tunnin päästä istuin sohvalla ja katselin tv:stä sitä, mitä sieltä sattui tulemaan. Tällä hetkellä katsoin mainoskatkoa, mutta en edes valittanut. Olin avannut aiemmin viinipullon, ja nyt olin yksin, hieman kännissä ja hyvin onnellinen. Sanaryhmä, jota ei aina olisi voinut kuvitella yhteen.

Juuri, kun vankasti photoshopatun näköinen nainen yritti mainoksessaan kaupata minulle hiustensuoristajaa, olin kuulevinani askelia rapussa. Jätin ne omaan arvoonsa, jollekin tuli varmaan vieraita.

Sitten kuulin koputuksen omalta oveltani. 

_______________________________

tällä kertaa kirjoitin jälleen biisistä, jonka sain aiemmin ehdotuksena. biisi tällä kertaa All Time Low - Guts. toinen idea, jota käytin tähän oli muutto, samalla yritin hakea tähän hieman iloisempaa tunnelmaa kuin teksteissäni yleensä. en ole niinkään varma onnistuinko iloisemman tunnelman luomisessa, mutta ainakin yritin :)

edelleen vastaanotan mielelläni ideoita, hullujakin (hulluista ideoista yleensä päätänkin kirjoittaa) ! kommentteihin saa ideoiden lisäksi heittää myös mielipiteitä tästä pätkästä, niitäkin luen erittäin mielelläni :)

xx eve