OneShots 1 (in Finnish)

The girl behind the mask/Liam (35)

She's surreal

She's dangerous and no one else can match those eyes

Hän tervehtii minua ihan normaalisti koulun käytävällä ennen perjantai-iltapäivän viimeisen tunnin alkua. Suurin osa väestä on lähtenyt jo kotiin lintsaten viimeisen tunnin. Jäljellä näyttää olevan vain jo valmiiksi luokissa istuvaa porukkaa, vain me kaksi, minä ja hän olemme käytävällä.

Hän ohittaa minut, mutta kuulen hänen kääntyvän takanani ympäri. Vaistomaisesti pysähdyn, vaikkei minun kyllä ollut lainkaan tarkoitus. Hänen korkokenkänsä saavat aikaan muutaman terävän naksahduksen lattiaa vasten, kun hän kävelee lähemmäs minua. En käänny häntä kohti. Tunnen hänen leukansa olkapäälläni. Silmänurkastani näen hänen tummaksi punatut huulensa. En näe hänen silmiään, mutta niiden ikuisen jäistä sinisyyttä ei voinut koskaan unohtaa.

She's concealed

So mysterious that nobody can catch her lies

Hän oli suosittu, ehdottomasti suosituin koulun tytöistä. Ja silti hän pyöri juuri minun ympärilläni. Olin tavallinen lukiolainen, pelasin jalkapalloa joukkueessa ja olin keskivertotyperä jokaisessa aineessa. Ainakin sellainen kuva minulla oli itsestäni. En ollut edes kovin suosittu, oli minulla muutamia kavereita, mutta ei ketään sellaista, jolle voisin kertoa kaiken kaikesta.

Tämä tyttö halusi olla minulle jotain sellaista. Tai sitten hän vain halusi vällyjen väliin kanssani, ehkä todistaakseen jotain suurelle seuraajien ryhmälleen. En jaksanut uskoa, että hän voisi todella olla kiinnostunut minusta.

-Payne, sä jäit sitten viimeisellekin tunnille.

Nyökkäsin varoen, ujosti, hänen leukansa nojasi yhä hieman vaivalloisesti olkapäähäni. Käännyin ympäri pakottaen hänet perääntymään. Samalla vilkaisin kelloa. Opettaja olisi luokassa pian. Oikeastaan se oli ihan sama.

Tuijotin hänen jäisiin silmiinsä. Niissä oli enemmän kylmää kuin muistin. Hän näytti yhtäkkiä silmissäni todella kauniilta. Ehkä se oli lähestyvän viikonlopun aikaansaannosta, kaikki näytti ruusuisemmalta. Tai sitten se oli jo vuosikausia peitelty ihastuksen tunne, joka nyt pisti päänsä esiin jossain sydämeni reunalla.

-Oliko sulla jotain asiaa?

Hän pudisti päätään.

-Ei oikeastaan. Käytkö sä sen vanhan haahkan historiankurssia? Mä en jaksais koko ihmistä, saati sitten niitä iänikuisia taloushistorian asioita.

Se oli vain laiskaa keskustelunaloitusta, en tiedä, mihin hän pyrki. Hänestä paistoi aina valhe. En tiedä, mikä siitä viesti, mutta jokin hänessä huokui valheita. Hän salasi jotain, ei koskaan näyttänyt todellista itseään. Sellaisen kuvan olin hänestä saanut. Hän käyttäytyi jokaisessa porukassa eri tavalla, ikään kuin loi nahkansa uudelleen jokaisiin kotibileisiin ja esiintyi jatkuvasti jonain muuna kuin omana itsenään. En varmaankaan koskaan tulisi ymmärtämään sellaista.

Mielessäni näin meidät suuressa salissa, joka oli täynnä naamioituneita ihmisiä. Suuret naamiaiset. Sitä lukioelämä oli. Yhdet suuret naamiaiset, joissa parhaimman naamion omaavat saivat kunniaa. Jos joku uskaltautui naamiaisiin ilman pukua, hän joutui seisomaan nurkassa, kunnes sai hankittua sellaisen.

Drop this game of fame

No one can win

I believe this can be serious if I can get under her skin

-Mitä sä haluat minusta?

-En mitään, juttuseuraa vaan, koska en mä oikeesti halua mennä luokkaan jo...

-Ei kun oikeasti. Miksi juuri sä vaivaudut puhumaan mulle? Kyllä sulla olisi muutakin juttuseuraa täällä kuin minä.

Hän katsoi minua hieman vaikeasti. Olin osunut ainakin johonkin hänessä. Seisoimme iltapäivän viiston auringonvalon raidoittamassa käytävässä kirjat käsissämme ja tuijotimme toisiamme. Kello raksutti hiljaa eteenpäin, tunti oli jo alkanut.

We're both in this masquerade

What can I do to see you

-No... Mä...

Ensimmäistä kertaa kuulin hänen olevan epävarma ja valitsevan sanojaan tarkoin. Normaalisti hän oli ylettömän rohkea ja jopa röyhkeä. Odotin yllättyneen kiinnostuneena, mitä hän lopulta sanoisi. Hän tuijotti hetken korkokenkiensä nokkia ja nosti sitten katseensa uudelleen minuun.

-Mä oon halunnut sanoa sulle pari asiaa jo monta kertaa, mutta aina oon tyytynyt vain moikkaamaan tavallisesti.

Aurinko piirsi siluettimme käytävän kellertävälle seinälle. Oli minun vuoroni katsoa maahan. Nostin kuitenkin katseeni nopeasti. Kello seinällä raksahti jälleen minuutin eteenpäin.

-Okei. Mä sanon sen suoraan. Mä oon aina pitänyt susta. Paljon. Oikeastaan tosi paljon. En oo sanonut sitä, koska... En mä edes tiedä miksi.

Minä tiesin. Hän pelkäsi porukkansa suhtautumista.

-Ja mitähän mun pitäisi vastata tuohon? kysyn häneltä tavoitellen hieman humoristista sävyä. Onnistuminen jäi hieman amatööritasolle.

-Ei mitään. Ei yhtään mitään.

Yksi ainoa koron kopsahdus ja hänen punatut huulensa koskettivat kevyesti omiani. Käytävän seinälle piirtyi nyt kuva naamiaissalissa suutelevasta parista.

The girl behind the mask

Our love was just a masquerade

I wanna get to know you

The girl behind the mask

___________________________________

sain ehdotuksen käyttää tätä biisiä, tällä kertaa kyseessä siis Eric Saaden biisi Masquerade, joten kirjoittelin mitä siitä mieleen tuli :) toivottavasti miellyttää ainakin ehdotuksen antanutta, toivon todella että myös muitakin.

olen kirjoitellut muutamia oneshotin alkuja itselleni "pöytälaatikkoon" joten tasainen julkaisutahti on hetkeksi turvattu :) mutta ehdotuksia otan edelleen vastaan, biiseistä on aina kiva kirjoittaa, samoin vaikka kuvista (:

julkaisen loppuviikolla seuraavan pätkän :)

xx eve (joka pahoittelee liiallista ":)" -hymiön käyttöä kaikissa lukujen loppuhöpinöissä)