OneShots 1 (in Finnish)

Näkymätön (33)

Tiesin, että minun oli odotettava hiljaa, liikkumatta paikoillani. Kukaan muu ei saanut huomata minua. Olin näkymätön. Näkymätön koko kaupungille ja näytin kasvoni vain omalle peililleni. Halusin näyttää ne taas hänelle, mutta se oli mahdoton ajatus. Minua ei saisi enää olla olemassa. Enkä kai edes ollut olemassa. Asutin autiota kerrostaloa torakoiden ja rottien kanssa, liikuin ulkona vain, kun se oli pakollista. Eli en oikeastaan koskaan. Ja silloin kun menin ulos, se oli aina tällaista. Seisoin seinän syvennyksessä asettautuneena tarkasti osaksi varjoa.

Väkeä kulki ohitse hitaasti, hitaasti. Kukaan heistä ei nähnyt minua. Ei tietenkään nähnyt. Ei kukaan katsonut tänne, likaiselle seinustalle kadun reunassa. Ehkä minun todella vain pitäisi pysyä kokonaan pois hänen elämästään. Hän oli kuitenkin jo edes yrittänyt siirtyä eteenpäin. Hän ei edelleenkään tiennyt, kuka minä olin. Minä, varjojen ruumiillistuma. Liikuin äänettömästi ja nopeasti, vain auringon laskiessa ja hämärällä. Pimeydessä kukaan muu kuin minä itse ei edes tiennyt, että yleensä liikuin.

Niin, hän oli siirtynyt eteenpäin. Tiesin kuitenkin, ettei hän ollut unohtanut minua. Niin hän oli sanonut joskus. Ehkä minunkin tosiaan pitäisi luovuttaa. En vain voinut olla olemassa ilman häntä. Hänen osuutensa elämässäni oli aiemmin ollut liian suuri. Hän oli tuonut minusta esille sen, mikä todella olin. Mutta sitten tapahtui monenlaista... Ja lopulta minusta tuli ihmisten silmille näkymätön. En usko, että monikaan ihminen oli nähnyt minua viimeiseen neljään vuoteen. Se oli yllättävän pitkä aika. Toisaalta, jos joutuisin elämään näin loppuelämäni, neljä vuotta olisi lapsellisen vähän.

Hän ilmestyi nurkan takaa katkaisten ajatukseni. Tennarit olivat märät sateen pieksäessä katua jo toista päivää peräjälkeen. Vedin huivin suuni edestä alas mutta nyin huppua alemmas kasvojeni varjoksi. Onneksi katuvalojen valaisuteho oli heikko. Se turvasi paljon. Astuin hänen eteensä märälle kadulle. Hän pysähtyi. Hän oli nähnyt minut ennenkin. Juuri tällaisen hahmon. Hän nosti katseensa yrittäen nähdä kasvoni. Se oli tässä valossa turhaa. Nopealla, nykäisevällä liikkeellä nostin käteni hänen poskilleen. Nojauduin lähemmäs häntä ja painoin huuleni hitaasti hänen huulilleen. Hän tuntui yhtä nuorelta ja intohimoiselta kuin ennenkin. Sateen ropina katuun teki taustamusiikkia suudelmallemme. Hänen huulensa olivat lämpimät omiani vasten, yhtä lämpimät kuin niiden maku.

Vetäydyin äärimmäisen hitaasti kauemmas hänestä ja sipaisin vielä hänen lyhyitä hiuksiaan pois hänen kasvoiltaan. Hymyilin hänelle, vaikkei hän kyennyt näkemään kasvojani. Silti hän hymyili takaisin. Sitten hän oli mennyt.

Hän katosi sateen verhon taakse ja jätti minut siihen, sadepisarat putoillen hupun reunoista. Tiesin, ettei seuraavaa kertaa tulisi kovin pian, mutta muisto tästä sateesta ja kadusta kantaisi minua vielä kauan. Suudelmat olivat ainoa asia, joita saatoin häneltä saada. Hän ei ehkä nähnyt minua, mutta toivoin, että hän tunsi minut. Ehkä hän tiesi, muttei ilmaissut sitä mitenkään. Se oli oikeastaan pelottavaa. Jos hän tiesi, hän piteli tarkoissa käsissään henkeäni. Ehkä monien ihmisten henkeä. Ja minun vapauttani.

Kadun ihmisvilinä oli harventunut. Sade yltyi. Kävelin seinän vierustalle ja sulauduin osaksi varjoja. Ei minun olisi pakko elää näin. Voisin vain jonakin päivänä paljastaa kasvoni ja odottaa, reagoisiko joku. Olin varma, että joku huomaisi. Olin päätynyt silloin niin monelle etusivulle, että herättäisin ihmisten muistoissa jonkinlaisen kutituksen. Olisin yhtäkkinen tuttu naama keskellä iltapäivän ruuhkaa. En ollut vielä valmis siihen. Kenkäni loiskahtelivat rännien suoltamien lammikoiden kohdalla.

Sade puhdisti kaupunkia joka puolelta. Vaikka kadut olivat äkkivilkaisulla tyhjiä, pysyttelin varjoissa. Halusin säilyttää näkymättömyyteni.

__________________________________

tosi lyhyt oneshot tällä kertaa, samoin melkoisen salamyhkäinen.  toivottavasti tykkäätte :)

haluaisin ehdottomasti taas ideoita näihin pätkiin, mulle uskaltaa ehdottaa ihan minkälaista vaan :D vaikka pelkkä otsikko, tunnelma tai joku yksittäinen repliikki tai tilanne riittää hyvin :)

kommentoikaahan ihmeessä ! 

xx eve