OneShots 1 (in Finnish)

Unessa (61)

Makasin selälläni. Tiesin, että allani oli pitkästi matkaa maan pintaan. Verkko, jolla makasin, kimalteli sinisen ja violetin sävyissä ympärilläni. Hämähäkinseittiä. Siltä se ainakin tuntui, tahmealta ja joustavalta.

Jostain kuului epämääräistä rapinaa. Hämähäkkejä? Rapina lähestyi jostain yläpuoleltani ja sydämeni syke kiihtyi. Juuri, kun rapinan aiheuttaja oli näyttäytymäisillään minulle, verkko allani petti ja jätti minut yksin pelkän ilman varaan. Putosin, putosin ja putosin, en osunut maahan. Näin, että verkko oli ollut erikoisen näköisten tolppien välissä. Tolppia oli päällekkäin niin useita, etten edes jaksanut laskea. Jokaisen tolppakerroksen välillä oli uusi kerros verkkoa.

Luulin jo osuneeni johonkin, mutta se olikin uusi, ehjä verkkokerros. Rapina voimistui, joka puolelta. Vilkaisin sivuilleni selälläni verkolla ja näin tuhansittain pieniä sinisiä hämähäkkejä, jotka alkoivat kiipeillä käsivarsillani ja kasvoillani.

Huusin itseni hereille. Jäin selälleni sängylleni, peitto puolittain lattialle potkittuna ja otsa hikisenä. Kurtistin kulmia hämäryyden verhoamalle katolle yläpuolellani. En jaksanut katsoa kelloa, hämäryydestä päätellen se ei ollut vielä edes aamuyön puolella. Käänsin kylkeä ja revin peiton takaisin päälleni.

Kävelin ympäri pukuliikettä, ympärilläni roikkui rekkitolkulla hääpukuja ja värikkäitä iltapukuja. Kurotin kättäni sivulle ja sivelin sormillani pukuja kirkkaan valaistuksen alla. Pukujen pinnat eivät kuitenkaan tuntuneet siltä, kuin niiden olisi pitänyt. Ne olivat läpimärkiä. Nostin katseeni ja näin, miten lamppujen johdot eivät johtaneet mihinkään vaan pistokkeet roikkuivat ilmassa. Taivas oli pilvetön, mutta vettä satoi sisälle liikkeeseen, jossa oli pelkät seinät. Kun katsoin jalkojani, tajusin, ettei liikkeessä ollut myöskään lattiaa. Kävelin nilkkojani myöten vedessä, mukulakivien päällä.

Värillisistä puvuista alkoi liueta väriä veteen jaloissani, värit pyörteilivät ja sekoittuivat vedessä. Käännyin ympäri katsoen jalkoihini. Kun nostin katseeni, en ollut enää ylellisten pukujen saartama. Seisoin keskellä loputonta vesilätäkköä, jossa vesi ylsi edelleen vain hieman nilkkojen yläpuolelle. Sama mihin suuntaan katsoin, näin saman: vaaleansininen, täysin pilvetön ja tasavärinen taivas ja jossain kaukana raja, joka erotti veden ja taivaan, horisontti. Tunsin pakokauhua, koska maata ei näkynyt missään. Juoksin umpimähkäisesti johonkin suuntaan. Jalkani lipesi limaisella kivellä ja aloin kaatua kohti kivipohjaa.

Heräsin uudelleen. Tällä kertaa olin pitänyt peittoni, varpaita lukuunottamatta. Tänä yönä uneni olivat aivan liian outoja. Päätin katsoa kelloa. Se oli jo lähes viisi. Ehkä en halunnut nähdä enää yhtään omituista unta. Nousin hitaasti istumaan sänkyni reunalle ja laskin jalkani tajunnanräjäyttävän kylmälle lattialle. Pyörittelin hitaasti, horteisesti hartioitani ja venyttelin käsivarsiani.

Nousin ylös ja nappasin puhelimeni irti laturista. Kävelin verkkaisin askelin kohti keittiötä ja jo hetken kuluttua istuin kahvikupin kanssa pöydän ääressä. Tästä tulisi vielä hyvä päivä. 

_________________________________

sain jo kauan sitten teiltä idean kirjoittaa unesta. en tiedä mitään niin vaikeaa kuin unien kirjoittaminen. ne ei sais olla liian osoittelevia tai mitenkään loogisia, eivät sais olla liian pitkiä... joten tän kirjoittaminen oli tosi vaikeeta ja yritin tuoda tähän just sellaista epäloogisuutta mitä ainakin omissa unissa aina esiintyy. toivottavasti sain tähän edes hitusen sitä omituista tunnelmaa, mikä unissa on :)

olen jälleen ideoita vailla, kiinnostaisi kirjoittaa erilaisista ihmissuhteista ja ihmiskohtaloista, ehkä saisin teiltä muutamia ideoita (tai vaikka niitä biisejä) ?

muistakaa jälleen kommentoida, oliko tämä lähelläkään teidän unikokemuksianne vai jäikö vain typerä vaikutelma ;)

xx eve