OneShots 1 (in Finnish)

A Fall (34)

Ei hän ymmärtänyt, mitä oli tehnyt. Ei ennen kuin näki, mitä hänelle oli tapahtunut. Tyttö seisoi rakennuksen katolla ja hän, poika, ei voinut kuin katsella. Hän ei voinut tehdä mitään pelastaakseen toisen. 

Hän oli jo silloin tiennyt, ettei se kaikki ollut lainkaan hyvä idea. Kuoleman lavastaminen ei ollut helppoa, mutta sillä tavalla hän oli luullut voivansa säästää tytön sydäntä edes hieman. Mutta nyt hän seisoi tuon talon katolla ja tuijotti alas odotellen sopivaa kellonlyömää astua katon reunan yli.

Jos hän olisi tiennyt silloin, että se johtaisi tähän... Olisiko hän tehnyt sen silti? Pelastaakseen itsensä? Se oli ainoa, mitä hänelle jäisi, hän itse. Ei ollut reilua, että tyttö voi lopettaa elämänsä näin ja jättää hänet yksin tänne. Hän oli kärsinyt tytön vuoksi, rakentanut tämän elämälle pohjaa ajaksi ilman häntä, mutta tyttö kiitti häntä päättämällä elämänsä ennen kuin hän oli voinut edes kertoa tälle kaikesta.

Mutta poika ei koskaan nähnyt, miten tyttö ylhäällä tuulessa seisoessaan vuodatti hiljaisia kyyneleitä. Vain sen vuoksi, että hän tiesi. Pojan ei koskaan edes tarvitsisi selittää, tyttö tiesi jo. Hän oli saanut kaiken selville, eikä sen takia enää tiennyt muuta ratkaisua kuin tämä. Hän suojeli itseään parhaiten tekemällä tämän nyt heti. Mutta silti hän odotti vielä hetken.

Tyttö oli valinnut paikan tarkoin. Hän tiesi tarkasti, mistä pojan saattoi löytää. Hän oli valinnut rakennuksen, jonka poika näkisi varmasti. Hän oli pukeutunut asuun, jota oli käyttänyt usein pojan kanssa ollessaan. Hän halusi tulla tunnistetuksi, halusi olla dramaattinen vielä viimeisen kerran.

Hän levitti kätensä ja syleili tuulta. Se maistui ja tuoksui mereltä, tuli siis kaukaa. Alas oli jo kertynyt ihmisiä, muutkin olivat huomanneet hänet. Joku yritti huutaa jotain, hän ei ollut kuulevinaan. Hän tiesi, että poika katsoi. Hän näki koko ajan. Ja hän nautti siitä. Hän nautti siitä, että hänellä oli valtaa toiseen ilman tekoja tai kehotuksen sanoja. Tuuli repi t-paitaa, hulmutti hameen helmaa.

Toisaalta hän halusi, että poika tulisi myös ulos. Toisaalta hän halusi, että poika tulisi hänen kanssaan ylös. Toisaalta hän halusi, että poika hyppäisi hänen sijastaan. Mutta toisaalta hän rakasti poikaa niin paljon, ettei halunnut tämän enää ajattelevan häntä.

Tyttö tuijotti lakattuja kynsiään, niiden pintaan piirrettyjä taidokkaita viivoja ja kuvioita. Hän oli valmis ottamaan viimeisen askeleen, mutta ei kuitenkaan tuntenut jalkojensa liikkuvan. Katon reuna oli edelleen vain askeleen päässä.

Mielessään hän räjäytti kaikki rakennukset ympäriltään, jätti vain tämän. Hän kuroi koko kaupungin vain tämän rakennuksen kokoiseksi, kutisti sen pienoiskokoon ainoastaan tälle katolle hänen kanssaan. Tuulen kohina peitti alleen kaikki kaupungin äänet. Pilvet vetelehtivät taivaan halki, ilma oli puolipilvisen väritön.

Tyttö asetti jalkansa katon reunalle, antoi varpaiden liukua reunan yli tyhjän päälle. Poika säntäsi ikkunaan ja painoi kätensä sitä vasten. Hän halusi mennä ulos, mutta samaan aikaan ei uskaltanut. Silti hän tajusi hetken kuluttua juoksevansa läpi ruuhkaisen liikenteen, tien toiselle puolelle talon luo. Tyttö katseli rauhallisesti alaspäin rakennuksen katolta. Hänen ilmeensä ei muuttunut, kun hän huomasi pojan seisovan muiden ihmisten seassa.

He jakoivat yhden ainoan katseen. Sitten tyttö ponnisti toisella jalallaan ja oli hetken lintu, hidastetusti lentävä lintu, joka vasta opetteli siivilleen. Hetken heistä kumpikin tunsi olonsa paremmaksi kuin koskaan. Ja sitten tyttö tajusi, ettei pudotuksen ollutkaan tarkoitus tuntua pahalta vaan alastulon. Ja sitten poika todella tajusi, mitä oli tapahtumassa. Että hänen silmiensä edessä käynnistynyt tapahtuma oli todellinen.

Heidän välilleen jäi vain sydämenlyöntejä vailla vastakaikua. Huutoja ilman vastaavia kaikuja. Kysymyksiä ja vastauksia, molemmat esittämättömiä. 

___________________________

lyhyt pätkä, mutta toivon, että tykkäätte tästä yhtä paljon kuin mä tykkäsin tän kirjoittamisesta :) nyt kun kevät alkaa ihan tosissaan olla täällä inspiraatiota alkaa olemaan koko ajan enemmän, saatan julkaista tänne tästä lähtien vähän useammin ;) 

kertokaa ihmeessä mielipiteenne tästä, palan halusta kuulla tykkäättekö tästä. tässä on jälleen täysin vapaasti valittavat hahmot, itse rakensin nämä hahmot pitkästä aikaa ihan omassa päässäni täysin uusiksi henkilöiksi, ei sitä tiedä, vaikka saisin joskus kirjoitettua jotain, missä käyttäisin ihan omintakeisia hahmojakin :) 

xx eve