OneShots 1 (in Finnish)

the backstage/harry&louis (10)

-Kiitos, olette olleet mahtava yleisö meille tänään!

Liam sanoo sen niin vilpittömästi. Hymyilen leveästi suoraan jonkun kameraan ja vilkutan kävellessäni lavan catwalkin päähän saakka.

-Kiitos!

Saamme aikaan mieletöntä huutoa ja aplodeja.

Best song ever, it was the best song ever...

Näen Niallin ja Louisin juoksevan edelläni. Juoksemme lavan halki ja katoamme lopulta hitaasti alas painuvan oven ja paksun savuverhon taakse. Saatan kuulla fanien hysteerisen itkun tänne asti. Lavan purkajat ovat jo lavalla. Kaikki on ohi. Tai siltä se faneista tuntuu. Kävelemme sokkeloisia käytäviä kohti pukuhuoneita. Liam ja Niall sanoivat jo ennen keikkaa lähtevänsä välittömästi. Itse en ole vieläkään päättänyt. Mutta näyttää siltä, että minä ja Louis menemme samalla koneella. Muutaman päivän tauko tekee hyvää jokaiselle kiertuetiimin jäsenelle.

Pääsen pukuhuoneeseeni ja lysähdän sohvalle. Adrenaliiniryöppy keikan jälkeen on mieletön. Se on joka kerta yhtä upea tunne. Mutta Louis. En tiedä, mitä haluaisin ajatella hänestä. Silloin joskus, ihan bändimme alkuaikoina, meillä oli jotain. Jotain paljon suurempaa kuin ystävyys. Mutta kaikki muuttui. Kuin olisimme kasvaneet erillemme. Tai niin hän ajatteli. Minun tunteeni eivät ole muuttuneet. Joskus tuntuu pahalta edes olla hänen lähellään lavalla tai muuallakaan. En pääse koskaan yli hänestä. 

Meidän pitäisi puhua, mutta en ole varma, pystyisinkö siihen. Kaikki on niin kiireistä. Missään ei ehdi olla rauhassa, aina on tiedossa aikataulu seuraavalle keikalle, haastattelulle ja juhlalle. En kuitenkaan haluaisi valittaa. Tämä on elämää, josta moni haaveilee.

Revin hikisen paidan pääni yli ja paiskaan vaaterekille. Kävelen pukuhuoneen pieneen kylpyhuoneeseen ja kauhon kylmää vettä kasvoilleni. Värähdän, kun roiskeet osuvat paljaalle ylävartalolleni. Ravistelen hiukseni taakse ja kiedon niistä nopean nutturan. Ehkä ne tosiaan pitäisi leikata joskus.

Kuivaan kasvoni pyyhkeeseen ja palaan istumaan sohvalle. Etsin puhelimeni käteeni. Twitterissä on taas muutama tuhat uutta ilmoitusta. En jaksa niitä juuri nyt. Palautan puhelimen taskuuni.

Louis pyörii mielessäni. Tiedän, että hänen pukuhuoneensa on käytävän toisella puolella, omaani vastapäätä. Ja tiedän, ettei tässä käytävässä liiku juuri ketään. Ja tiedän senkin, että meidän pitäisi puhua luottamuksellisesti, ilman ylimääräisiä korvapareja.

Huokaisen syvään ja nousen sohvalta. Voin vielä perua aikeeni. Vaikka en edes tiedä, mitä aion sanoa. Silti kävelen käytävän yli ja koputan hänen nimellään merkittyä ovea. Liamia ja Niallia ei näy missään. He sitten tosiaan lähtivät.

Samalla ovi edessäni aukeaa. Hän katsoo minua ylöspäin ja näyttää hieman säikähtäneeltä. Hänellä on edelleen yllään keikkavaatteet.

-Voinko mä tulla sisään? Mä haluaisin... puhua.

Hän nyökkää ja kohottaa toista kulmakarvaansa. Astun huoneeseen ja vedän oven perässäni kiinni. Jään seisomaan oven viereen ja hän jatkaa tavaroidensa järjestelyä nostellen vaatemyttyjä lattialta. Hän vilkaisee minua vähän väliä.

-Sä halusit puhua, mutta jostain syystä mä en kuule sun sanovan mitään.

Hän on oma, ihana itsensä. Kuten aina.

-Kun... Mä en tiedä mitä mä sanoisin. Ois niin paljon sanottavaa, etten mä osaa aloittaa.

Hän katsoo minua puhallellen hiuksia sivuun kasvoiltaan. Hänen ilmeensä on vakavoitunut. Tuijotan perhostatuointia vatsassani. Tämä oli niin huono idea.

-Mitä sä ajattelet meistä? Voisiko meistä tulla...vielä jotain?

Meistä. Se kuulosti kauniimmalta kuin sen piti. Hän kääntyi kohti minua ja pysäytti toimintansa täysin. Hänen jäänsiniset silmänsä tuntuvat näkevän minussa muutakin kuin pelkän paidattoman ulkokuoren. Hän näkee lävitseni, tietää kaiken minusta.

Nojasin taaksepäin ja puristin selkälihakseni vasten kylmää seinää. Hän otti ensin varovaisen askeleen. Sitten toisen. Hän käveli eteeni ja katsoi minua taas sanomatta mitään. Hän asetti jalkansa omieni molemmille puolille ja nojasi koko kehollaan minua vasten. Hän tuntui niin pikkuruiselta vierelläni. Hän painoi kätensä kasvojeni molemmille puolille seinään ja katsoi minua vain muutamien senttien päästä. Hän kadotti ne sentit väliltämme ja suuteli. Suudelma meinasi pudottaa minut jaloiltani. En ollut muistanut, miten hyvältä hän tuntui. Hänen tuoksunsa huumasi.

-Kyllä..kyllä meistä voisi...tulla vielä jotain.

Ne sanat hän huokaisi huuliani vasten. Liu'uin seinää vasten istualleni lattialle ja vedin hänet syliini. Tätä minä olin kaivannut. Kaikkea tätä läheisyyttä. Hänen tuoksuaan. Hänen kosketustaan. Häntä, yksin häntä.

Kuljetan käsiäni hänen selässään, pakaroillaan, reisillään. Janoan häntä. Hän suuteliee kiihkeästi kaulaani ja jättää kynsistään jälkiä selkääni. 

Hänen sormensa etsivät farkkujeni vetoketjua. Antaudun hänelle. En ollut edes tajunnut, kuinka paljon olin suhdettamme kaivannut.

Samalla ovelta kuuluu vaativa koputus. Louis vetäytyy sylistäni nopeasti ja katsoo minua suorastaan kauhistuneena. Tärisemme molemmat hengästyksestä ja kiihkosta. Nousen nopeasti lattialta ja vedän farkut takaisin ylleni. Hän oli punastunut kauttaaltaan. Katsoin nopeasti itseäni seinällä olevasta peilistä. Hiukseni sojottavat purkautuneesta nutturasta joka ilmansuuntaan eivätkä kaulani mustelmat ole kovin pieniä. Hänkin alkoi korjailla hiuksiaan. Koputus kuului uudelleen, vaativampana. Heitin nopean katseen Louisin suuntaan ja kävelin ovelle. Siellä oli yksi turvamiehistämme. Hän katsoi minua pitkään, todella pitkään.

-Tuota..sitä vain ajattelin kysyä, että jokos te olette valmiita lähtemään?

Hän näytti niin vaivaantuneelta kuin vain aikuinen mies voi näyttää. Emme tainneet onnistua kovin hyvin "ei tässä mitään"-esityksessämme.

-Kyllä me ollaan, Louis huusi huoneesta.

Itse tyydyn vain nyökkäämään ja kävelemään turvamiehen ohi omaan pukuhuoneeseeni. Isken oven kiinni perässäni ja nojaudun sitä vasten. Sykkeeni on edelleen pilvissä. Nostan kädet kasvoilleni. Minun teki mieli huutaa, itkeä ja nauraa. Kaikkea yhtä aikaa.

Lopulta vedän ylleni ensimmäisen käteen osuneen paidan ja suin hiukseni takaisin nutturalle. Astun ulos ovesta katsomatta taakseni. 

_________________________________

tässäpäs larryshotti, kun sellaisia jotkut ovat kaipailleet ;) tämä oli 'äänestyksen' kolmas. tykkään tästä itse tosi paljon, toivottavasti miellyttää teitäkin :) <3 

jälleen kerran mulla on valmiina muutama uusi shotti, julkaisen tässä muutaman päivän sisällä varmasti (; 

kertokaas mielipiteitä tästä :) 

xx eve