OneShots 1 (in Finnish)

deep blue eyes/liam&niall (14)

Vaihdoin vaihdetta ja käänsin rekan moottoritielle. Päivä oli tasaisen pilvinen ja harmaa. Käänsin radiota suuremmalle ja hyräilin kappaleen mukana. En tiennyt kanavasta, mutta kappale oli jokin Ed Sheeranin vanhempi hitti, jonka olin kuullut niin monta kertaa, että sanat ja melodia olivat kuin tatuoituja aivoissani.

Tuijotin kiinteästi autoja kaistoilla ympärilläni. Ajoin reunimmaista kaistaa, joka oli lähimpänä vastaan tulevia autoja. Kymmenet ja taas kymmenet autot raastoivat tien pintaa ja haalistivat sen värin vahvasta mustasta vaaleaksi harmaaksi. Naputtelin sormillani rattia ja käänsin radion äänenvoimakkuuden jälleen pienemmälle. Äsken soinut biisi oli vaihtunut unettavalla äänellä puhuttuihin uutisiin.

Vilkaisin taustapeilistä takanani liikkuvaa autojen letkaa. En minä nyt sentään niin hidas ollut. Joku ajoi ohi huudattaen torvea. Näytin ikkunasta keskisormea. Pakettiauton sivuikkunasta vastattiin samalla mitalla. Idiootit.

Jostain syystä kiinnitin huomiota liikenteeseen kaukana edessä, lähes näkökenttäni ulottumattomissa, siellä, missä autot näyttivät muuttuvan ensin litteiksi kuin luottokortit ja katosivat sitten näkyvistä kokonaan.

Torvet soivat jälleen jossain edessäpäin. Peilasin itseäni sivupeilistä ja haroin ruskeita hiuksiani. Ruskeat silmäni olivat väsyneet. Ehkä kohta olisi tosiaan tauon paikka.

Autojen torvet soivat taas. Tällä kertaa kuitenkin lähempänä. Keskityin taas ajamiseen. Vain tajutakseni, että kaistani oli täysin tyhjä. Lukuun ottamatta omaa rekkaani ja autoa, joka erottui vielä aika kaukana, mutta jonka erotin jo silti selvästi tulevan lähemmäs ja kovaa. Mutta se ajoi minua vastaan. Vilkaisin sivulleni. Kaista oli täynnä. Ei pienintäkään rakoa, johon voisin paeta lähestyvää kolaria.

Auto eteni koko ajan lähemmäs kiihdyttäen vauhtiaan samalla. Sitten erotin muutakin. Mustan auton tuulilasin takana istui nuori mies, ehkä suunnilleen minun ikäiseni. Ja hän tuijotti suoraan minuun. Näin jäänsiniset, upeat silmät ja niiden varman, kylmän katseen. Miehellä oli vaaleat, hieman sekaiset hiukset ja kalpeat kasvot. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Tunsin jalkani puristavan jarrupoljinta vasten auton lattiaa niin lujaa kuin kykeni. Mutta tuo mies ei jarruttanut. Hän vain tuijotti minua ja taisi jopa hymyillä hieman. Samalla tajusin, mitä oli tapahtumassa. Hän halusi... Lopettaa elämänsä tällä tavalla. Survaisin ratin ääriasentoon kohti nurmikaistaletta eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä ja yritin vielä viime hetkellä väistää.

Rysähdys oli valtava. Pelti taipui kuin pahvi valtavan törmäysvoiman vaikutuksesta. Ilmatyyny ratin keskeltä jysähti vasten kasvojani ja pimensi kaiken.

Haistoin savun. Ja kuulin kimeää ulinaa jostain. Avasin silmäni kohtaamaan valkean kankaan edessäni. Työnsin jo lässähtäneen ilmatyynyn sivuun ja tunnustelin oloani. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Mutta entä.. Entä se vaaleatukkainen mies?

Työnsin oven auki, se oli kuin ihmeen kaupalla kunnossa, ja laskeuduin tärisevin jaloin kaistalle. Tapahtumapaikalla seisoi kaksi paloautoa ja ambulanssi. Minulta kysyttiin kysymyksiä voinnistani ja vastasin olevani täysin kunnossa. Samalla kävelin koko ajan kohti toista autoa, joka oli rekkani keulaa vasten. Pelti oli runnoutunut kauttaaltaan.

Kun pääsin auton eteen, näin sen, mitä en olisi koskaan halunnut nähdä. Tuulilasi oli leikattu jo irti ja miehen elotonta, veristä ruumista nostettiin juuri ulos auton jäänteistä.

Horjahdin taaksepäin vasten rekkani pahoin lommoutunutta keulaa ja kaikki pimeni uudestaan. 

_____________________________

pitkästä aikaa uusi oneshotti :) mulla on ollu melkoinen ideoiden puute näiden suhteen, mutta nyt viimein keksin edes jotain (; 

heittäkää ideoita 'shotteihin', kun haluaisin kyllä kirjoittaa näitä enemmänkin :) 

xx eve