OneShots 1 (in Finnish)

Cold as ice warm as blood/harry (8)

*Varoitan heti tässä, että tämä shotti sisältää muutaman kohdan, jotka eivät ehkä sovi ihan herkimmille. *

____________________________________

Ehdin nähdä vain nopean leiskahduksen. Sitten valtava pamaus täyttää minut ja tunnen lentäväni taaksepäin räjähdyksen voimasta. Osun maahan ja tunnen kirvelyä joka puolella vartaloani. Aivoni tuntuvat heittävän volttia pääni sisällä. En voi liikuttaa käsiäni. En jalkojani. Pimeys iskeytyy kasvojani vasten kuin märkä riepu.

Avaan silmäni pimeydelle. Onko kuolema tässä? Pimeyttä ja... Pimeyttä ja jääkylmä, kova makuualusta. Ei kummoista. Olin jotenkin kuvitellut tämän hohdokkaammaksi. Haistan desinfiointiaineen. Desinfiointiaineen? Ei tämä voinut olla...

Puristan silmäni takaisin kiinni ja avaan ne vielä uudelleen. Edelleen pimeää. Liikutan oikeaa kättäni. Se tuntuu normaalilta. Samoin vasen. Jaloista en tiedä. Kroppa tuntuu yllättävän normaalilta. Nostan päätäni tasolta, jolla makaan. Se osuu johonkin kolahduksen saattelemana. Haron käsilläni joka suuntaan. Tunnen sementtisen pinnan vasemmalla puolellani, hieman alapuolellani. Ehkä lattia. Heilutan varpaitani. Jalat taitavat toimia. Ei tämä voi olla kuolema. Tunnen edelleen painovoiman ympärilläni.

Siirrän jalkani vasten jäisen kylmää sementtiä ja nousen varoen istumaan. Silmäni alkavat tottua pimeään ja näen edessäni tyhjän metallipöydän. Huone on suuri. Ja jokaisella seinustalla on jotain...

Olen lähellä ovea. Kykenen juuri ja juuri erottamaan kohouman oven vieressä. Valokatkaisija. Jalkani tuntuvat suorastaan puisilta ja kävelyni on vaivalloista, mutta pääsen katkaisijan luo hoippuen epätasaisesti.

Isken katkaisijaa ja joudun ottamaan seinästä tukea nähdessäni koko huoneen. Olen ruumishuoneella. Olen juuri noussut seinustalla olevasta lokerosta, jossa ruumiita on monessa kerroksessa. Katson itseäni. Ylläni on vain valkoinen, mekkomainen vaate. Varpaaseeni on kiinnitetty lappu, jossa lukee: "Harry Edward Styles". Lapun toisella puolella lukee jotain latinaksi. Lisäksi siellä on syntymäaikani ja toinen päivämäärä, jota en yhtäkkiä tunnista. Mutta päivämäärän perässä on pieni ristimerkki. Oma kuolinpäiväni.

Katson itseäni uudelleen. Miten voin olla tässä, jos kuolinpäiväni lukee varpaassani olevassa lapussa? Muistini on tyhjä. Minulla ei ole hajuakaan aiemmista tapahtumista. Kosketan kasvojani. Jossain on ruhjeita. Tarvitsen peilin. Yhdellä huoneen seinustalla on laatikosto. Hetken etsittyäni löydänkin kristallinkirkkaan käsipeilin. Nostan sen kasvojeni eteen. Hiukseni ovat samanlaiset kuin aina ennenkin, ulottuvat olkapäiden yli ja kihartuvat latvoista. Otsassani on ainakin kolme pistohaavaa. Yhdessä niistä on jotain metallisen näköistä. Yritän muistaa jotain, mutta mitään ei palaa mieleeni.

Nenäni näyttää tavalliselta, samoin posket ja huulet. Mutta leuassa on jotain. Se näyttää hieman vinolta ja sitä koristaa pitkä viiltohaava, jonka reunat ovat saaneet palovammoja. Se näyttää pahalta, mutta en tunne kipua. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. Ilmeeni oli kalpea, todella kalpea.

Vasta sitten katson silmiäni. Peili putoaa kädestäni lattialle ja hajoaa. Nostan suurimman palan käteeni. Ehkä näkyni ei ollut totta. Mutta on se. Silmäni ovat kokonaan valkoiset. Pelkät valkeat silmämunat. En tunne niissä mitään erikoista, mutta ne näyttävät... Todella vääriltä. Todella kamalilta.

Äkkiä minua alkoi pelottaa. Mitä tämä on? Miksi olen elossa, täällä? Ja miksi en muista mitään? Palautan peilinpalaset paikoilleen laatikkoon ja jään seisomaan keskelle huonetta. Minun on pakko muistaa jotain. Laatikoston päällä lojuu nippu papereita. Selaan niitä hetken, mutta en löydä mitään. Kunnes yhdet kasvot ovat tutut. Vaaleat, hilpeät, hieman lapsekkaat kasvot. Aito, vilpitön hymy. Vaalea hiuspehko. Lapun reunassa lukee hänen nimensä: Niall James Horan.

Ja samalla muistan jotain. Muistan hänen kätensä olkapäilläni, hänen pelokkaat silmänsä. Hän sanoi jotain. Mutta mitä hän sanoi ja missä? Tyhjä muisti on kauheampaa kuin tämä koko muu tilanne.

Puristan ohimoitani käsilläni. Kuulen räjähdyksen päässäni. Räjähdys. Siksi olen täällä. Olen kuollut räjähdyksessä. Katson paperia kädessäni. Niallin täytyy olla jossain täällä. Ehkä hänkin on...

Kierrän huoneen ympäri ja kurkistan jokaiseen seinän syvennyksistä. Se tuntuu jotenkin pahalta, minähän olen yksi heistä. Lopulta näen hänet. Hän näyttää niin pieneltä siinä, normaalisti niin eloisa ystäväni. Hänen kasvonsa ovat vielä kalpeammat kuin minun, mutta hänellä ei ole niin vakavia ruhjeita. En uskalla koskettaa häntä. Mutta haluan.

Tartun varovasti hänen käteensä. Se on jääkylmä. Hän ei reagoi mitenkään. Hänen kätensä on veltto ja tuntuu niin hauraalta, että pelkään rikkovani hänet pieniksi paloiksi. Hän ei ole kuin minä. Kosketan omaa rannettani. Minulla ei ole pulssia. Mutta silti olen tässä. Pelkään enemmän kuin koskaan. Mitä minulle on tapahtumassa?

Äkkiä kuulen naksahduksen. Huoneen ovi avautuu ja sisään astuu mies, joka on ehkä hieman yli kolmenkymmenen. Hänellä on yllään pitkä valkea takki ja kasvoillaan vakava ilme. Hän kirkaisee kuin pikkutyttö ja alkaa täristä kauttaaltaan. Ymmärrän miksi. Ei joka päivänä näe elävää ruumista. Mies puristaa oven kahvaa ja näen hikipisarat hänen otsallaan.

Pelko saa minusta yliotteen ja valahdan istumaan lattialle muutaman metrin päähän ovesta. Kiedon käsivarteni jalkojeni ympärille ja katson miestä hätääntyneenä. Hän katsoo takaisin yhtä pelokkaana kuin minäkin. En tiedä, mitä voisin sanoa.

-Missä mä kuolin?

Kysymykseni kuulostaa epämääräiseltä puurolta. Hän peruuttaa kohti ovea täristen edelleen kuin haavanlehti. Nousen lattialta hitaasti ja otan askeleen häntä kohti.

Yritän toistaa kysymykseni. Ainoastaan sana kuolin erottuu selkeästi. En ymmärrä, miksi puheeni on tällaista. Otan uuden askeleen häntä kohti. Sitten haistan jotain. Verta, lihaa...

Jossain sisälläni kasvaa murhanhimoinen peto. Ja se peto haluaa viidykettä. Voin lähes nähdä hänen sykkivät aivonsa. Elämän lähde. Äkkiä liikkeisiini tulee nopeutta. Hoipun hänen viereensä ovelle ja tartun hänen kaulaansa molemmin käsin.

Isken hänen päänsä vasten metallista ovenkarmia niin monta kertaa, että saan rikottua sen kuin kananmunan. Äkkiä en tunne inhoa tai mitään muutakaan. Tunnen vain nälän. Revin aivoja pieniksi palasiksi ja syön. En edelleenkään tunne mitään. Vain voiton tunteen. Sain mitä halusin.

Nälkä nousee välittömästi uudelleen. Pudotan miehen elottoman ruumiin ovelle ja kävelen ovelta avautuvaa käytävää pitkin.

Käytävä johtaa suureen, kirkkaasti valaistuun tilaan, jonka seinustat on täytetty penkeillä ja jonka keskellä on suuri vastaanottotiski. Joka puolella on ihmisiä. Haistan veren. Tuoretta, lämmintä. Puristan huuleni yhteen.

Vastaanottovirkailijan näkökulma

Mies oli ilmestynyt siihen kuin tyhjästä. Hänen ihonsa on kauttaaltaan valkea ja hänen kasvoissaan on valtavia haavoja. Otsassaan hänellä törrötti terävä metallinpala, jonka jäljiltä kasvojen läpi kulkee paksu verinoro. Hänen silmänsä ovat kokonaan valkoiset. Hänen leukansakin on veressä. Mutta tuoreessa veressä. Sama, tuore veri on kirjonut hänen valkoisen kaapunsa. Tuo mies on tuotu tänne kuolleena. Siitä olen varma.

Yhä useampi ihminen huomasi hänet. Äkkiä koko aula on täynnä kaaosta ja huutoa. En tiennyt, mitä voisin tehdä. Ei tällaista voinut tapahtua todellisesti. Ei aulassa voinut oikeasti liikkua zombi, joka himoitsi ihmisten verta ja aivoja. Jalat allani pettävät ja putoan maahan tiskin taakse. Huuto alkaa.

Harryn näkökulma

Kaikki huoneessa olijat alkoivat yhtäkkiä huutaa ja osoitella. Väkeä pakeni ulos rakennuksesta ja juoksi muihin kerroksiin. En ymmärtänyt miksi. Kävelin epätasaista tahtiani kohti ihmismuuria huoneen nurkassa. Näin pelkkää ruokaa.

Ja silloin tajusin. Minusta oli tullut hirviö. Enkä voinut tehdä asialle mitään.

_______________________________

toivottavasti vastasin odotuksianne :) julkaisen muutkin äänestyksessä olleet oneshotit tässä ihan piakkoin. toiseksi eniten ääniä keräsi shotti numero 3, joten se on järjestyksessä seuraava.

ideoita löytyy paljon tällä hetkellä, joten kirjoittelen ja julkaisen varmasti ahkerasti näin loman kunniaksi ;)

xx eve