OneShots 1 (in Finnish)

The golden bee (82)

Pääni nuokahti vasten omaa takinkaulustani jälleen kerran. En enää osannut sanoa, miten kauan olin istunut tällä kivikovalla penkillä, joka oli vain sisustuksellisista syistä päällystetty kauniin sinisellä tekonahalla. Vaikka olin tiennyt, ettei se tulisi olemaan herkkua, olin valmistautunut viettämään tämän yhden yön lentokentällä. Alunperin olin aikonut yöpyä rautatieasemalla, mutta lopulta totesin lentokentän rauhallisemmaksi paikaksi kuin kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevan juna-aseman.

Kello oli puoli kuusi aamulla, mutta selkäni ei antanut minun enää nukkua näillä penkeillä, ei sitten hetkeäkään. Matkustajia soljui sekalaisina ryhminä ohitse aina välillä. Lentoliikenne Ateenaan ei pysähtynyt koskaan. Nyt kun katselin sitä unisin silmin, lentokenttä kuvotti minua. Onneksi pääsisin vielä yhdeksi päiväksi tutkimaan kaupunkia ennen iltalentoani takaisin kotiin.

Miten puolentoista viikon pituinen loma oli voinut mennä näin nopeasti? Olin karannut kaikelta tutulta, pieneltä hiljaiselta elämältäni Oslossa. Kaikki siellä, työkiireet ja draama ystävieni kesken, tuntuivat ajatuksissani ruusun piikiltä, koska olin saanut pidettyä kaiken sen jossain kaukana tähän saakka.

Tarkistin ehkä sadannen kerran, että kaikki matkatavarani olivat tallella ja koskemattomia. Kuulin jostain kauempaa terminaalista, miten pikkulapsi raivostui totaalisesti. Olisin itsekin huutanut yhtä kovaa, jos olisin kehdannut. Annoin lapsen hoitaa sen puolestani. Lentokentällä viipyily tähän aikaan aamuyöstä ei ollut herkkua kenellekään, oli ikä mikä tahansa.

Olin viime päivinä kiertänyt hotelliltani käsin kaikki nähtävyydet, jotka olin keksinyt. Olin myös pyörinyt ympäri kaupunkia alueilla, joilla turistit eivät useimmiten liikkuneet. Oikeastaan vasta sillä tavalla aloin pitää Ateenasta niin kovin. Kaikki ne varjoisat kujat ja niiden pienenpienet kahvilat ja ravintolat olivat tehneet minun vaikutuksen, koska huolimatta siitä, ettei kaikkien henkilökunta ollut kovin kielitaitoista, koin olevani tervetullut ja olevani oudolla tavalla kuin kotonani. Ehkä voisin jopa kuvitella asuvani täällä.

Aurinko oli noussut huomaamattani ja lentokentän valtavat ikkunat esittelivät minulle edelleen täysin ruuhkattoman kadun ja terminaalin edustan. Venyttelin jalkojani ja pyörittelin nilkkojani. Terminaali oli äärettömän hiljainen, ainoastaan matkalaukkuhihna pyöri yksinään saapuvien matkustajien oven vieressä.

Olin jo vähällä nukahtaa taas kerran, kun ankara puheensorina ilmaantui jostain ja avasi jo puolittain kiinni painuneet silmäluomeni uudelleen. Lentokoneellinen sekalaista porukkaa kerääntyi matkalaukkuhihnan ympärille ja puheensorina kiihtyi entisestään. Vasta tässä vaiheessa tajusin, että soittolista kuulokkeissani oli varmaan päättynyt jo tunteja sitten, mutta kuulokkeet olivat edelleen korvissani. Kiskoin ne pois ja yritin tehdä niiden johdoista siistin kiepin, jonka sitten työnsin olkalaukkuni pikkutaskuun. Solmussa ne olisivat kuitenkin, kun seuraavan kerran niitä tarvitsisin.

Olin niin keskittynyt etsimään purkkaa ja vesipulloa laukustani, etten edes huomannut, miten joku käveli suoraan viereeni. Säpsähdin, kun nostin katseeni ja hän peitti näkökenttäni."Hei", hän sanoi ja virnisti hieman. Tervehdin ja kuulostin siltä, etten ollut puhunut päiväkausiin. Köhäisin ja yritin uudelleen. Häntä nauratti. Hänen hiuksensa olivat yhtä tummat kuin hänen silmänsä, ja hän oli minua ainakin päänmitan pidempi. Hän roikutti rinkkaa toisella olkapäällään, vaikkei muutoin vaikuttanutkaan tavalliselta reppumatkailijalta.

"Millä täältä ois helpointa päästä... tänne?" hän lopulta kysyi ja näytti minulle puhelimestaan kreikankielistä hotellin nimeä ja osoitetta. En olisi osannut sanoa mitään, ellei osoitteen alapuolella olisi ollut pientä karttakuvaa, jossa punainen piste osoitti, missä kohde oli.

Katsoin karttaa ehkä liiankin pitkään, mutta lopulta hahmotin, missä lentokenttä oli kartalla. Yritin parhaani mukaan arvioida välimatkaa. "Ehkä bussi olisi helpoin vaihtoehto, jos et siis halua maksaa taksia". Hän käänsi puhelimensa takaisin kasvojaan kohti. "Hyvä että sä pystyit vahvistamaan mun arvelut. Vielä kun tietäis, millä bussilla pääsee tuohon suuntaan."