OneShots 1 (in Finnish)

don't/zayn (4)

Puristan jäistä kaidetta paljain käsin. Tunto on kadonnut sormistani jo kauan sitten. En tiedä, kuinka kauan olen seissyt tässä, vanhalla sillalla ja katsonut pikkuhiljaa jäätyvää poukamaa. Illan sininen hetki on jo lähellä. Nyt olen varma siitä. 

Varma siitä, että hyppään. Että jätän tämän kaiken taakseni. Ei minulle ole paikkaa täällä. Puhallan lumihiutaleet pois kaiteen päältä. Ne leijailevat viattoman kevyesti ja vaihtavat paikkaa tuulen ohjaamina. Ehkä minäkin voin olla noin kevyt. Irrotan käteni kaiteesta ja vääntelen sormiani. En halua pudota vahingossa. Haluan hypätä arvokkaasti. Katson ympärilleni vielä kerran. Ei ketään missään. Sininen hetki on täydellisen hiljainen ja autio. Juuri oikea hetki minulle. 

Tiedän, että kukaan ei jää tänne kaipaamaan. Mutta en silti halua kenenkään näkevän tekoani. Se jättäisi näkijän syyllisyyden valtaan, vaikka turhaan. Olen itse päättänyt tehdä tämän. Ei se ole kenenkään syy. 

Asetan jalkani kaiteen alareunalle ja kiipeän varovasti ylöspäin ottaen tukea vieressä olevasta lyhtypylväästä. Kaupungin valot tuikkivat poukaman molemmilla puolilla. Puristan lyhtypylvästä kaikilla voimillani ja nostan jalkani kaiteen korkeimmalle kohdalle. 

Vedän syvään henkeä. Olen valmis irrottamaan otteeni pylväästä.

- Älä. 

Ääni on hiljainen ja rauhallinen. Käännyn täristen sen suuntaan ja näen mustahiuksisen, ehkä hieman minua vanhemman pojan katsovan minua. Hänen ruskeissa silmissään on pelkoa. En osaa sanoa mitään. Hän kävelee lyhtypylvään toiselle puolelle ja nousee kaiteelle viereeni. Hän katsoo minuun tiukasti.

- Jos sä hyppäät, mä hyppään sun kanssa. 

- Et sä voi vaikuttaa muhun, mä oon päättänyt tehdä tän jo kauan aikaa sitten, mulla on omat syyni tähän, sanon ja katson häneen. 

En tiedä, näkyykö kaikki suru katseessani, mutta jokin saa hänet nostamaan toisen kätensä olalleni.

- Ei tää ole mikään ratkaisu. Tästä jää paljon pahempi mieli muille. Ei sun läheiset tiedä, miksi sä teit tän. Ne syyttää itseään. Ja silloin sä et enää voi tehdä mitään kertoaksesi niille. Jos oisin sun tilanteessa, mä miettisin vielä. Tää on kuitenkin aika lopullista, vai mitä? 

Hänen sanansa saavat minut hyppäämään kaiteelta. Mutta taaksepäin, takaisin sillalle. Hänkin laskeutuu alas ja nostaa molemmat kätensä olkapäilleni. Hän ei sano enää mitään, kääntyy vain hitaasti ja kävelee taakseen katsomatta pois. Lopulta hänen hahmonsa katoaa jo laskeutuneen pimeyden sekaan. 

Tuon päivän jälkeen en enää koskaan nähnyt tuota ihmistä. Ja voin vannoa, että joka ainoana päivänä etsin hänen kasvojaan ihmismassojen joukosta. Olisin vain halunnut kiittää häntä sydämeni pohjasta. Hän pelasti minut. Sinä iltana en ollut lainkaan oma itseni. Enää en edes ole varma, olisinko lopulta hypännyt. Mutta hän teki sen päätöksen puolestani. 

Jonain päivänä, oli se sitten huomenna tai ikuisuuksien toisella puolella, aion löytää hänet ja kiittää niistä muutamasta pienestä sanasta

___________________________________

pitkästä aikaa uusi oneshotti :) toivottavasti tykkäätte :D 

ja otan näistä tosi mielellään kommentteja vastaan, saa ideoida uusiakin jos haluaa (: 

xx ewe