OneShots 1 (in Finnish)

are you okay?/louis (11)

//Sain mielenkiintoisen pyynnön tuossa muutama päivä sitten. Tässä shotissa yritän pyyntöön vastata. Eli: minulta pyydettiin oneshottia, jossa 'kertojaa' ei kuvailla mitenkään ja jossa eläytyminen olisi helppoa. Yritin sellaisen suhteen parhaani tässä, eläytykää ja nauttikaa.//

Pyyhin hikisiä käsiäni housujeni saumoihin. Pyörittelen ranneketta ranteessani ympäri. Tunnen tärinän sisälläni. Mutta enää en voinut jänistää. Kaverit olivat pakottaneet minut yksin vuoristorataan, joka kulki aivan liian kovaa ja aivan liian korkealla. Ja vieläpä monien silmukoiden ja kieppien kautta. Halusivat kai testata hermojani ja saada hyvät naurut. He tiesivät kyllä hyvin, etten kestänyt huvipuistolaitteita lainkaan. Varsinkaan tällaisia.

Jono etenee nopeina sykäyksinä kohti metalliportteja, joiden eteen vaunut ajettiin. Jalkani tuntuivat katoavan altani. En halunnut mennä, mutta enää en kehdannut lähteä pois.

Samalla portti aukeaa edessäni ja kävelen korostetun hitaasti vaunuun, jossa penkkejä oli kahdessa leveässä rivissä. Istun keskelle. En halua nähdä mitään ylimääräistä reunapaikoilta. Kunhan tämä vain on äkkiä ohi. Tuijotan turvakaaria edessäni. Ne näyttävät niin heiveröisiltä. Pala kurkussani kasvaa. Kiroan kaverini vielä. Yksi laitteen henkilökunnan jäsenistä astuu eteeni ja painaa turvakaaren minua vasten tiukasti. Äkkiä maailmani hidastuu kuin elokuvissa. Poika, ehkä muutaman vuoden minua vanhempi, mustissa tiukoissa farkuissa ja huvipuiston logolla koristetussa paidassa, jonka rinnassa lukee nimi Louis. Hän on syntisen söpö. Suorastaan kaunis. Hänen hiuksensa ovat sekaisen näköiset, tosiasiassa ne taitavat kuitenkin olla tarkoituksella niin. Ja hänen silmänsä ovat samaa väriä jossain kaukana edessä siintävän taivaan kanssa. Hän katsoo täriseviä käsiäni ja hymyilee pienesti. Rohkaisua.

Ja sitten hän on poissa. Samalla vaunu nytkähtää liikkeelle. Se pudottautuu maan tasoon ja kiihtyy täyteen vauhtiinsa niin nopeasti, että isken pääni niskatukeen. Vaunu kohoaa samalla vauhdilla lähes pystysuoraan ylöspäin ja pudottautuu alas tehden lukuisia kieppejä. En saa edes huutoa suustani. Puristan turvakaaren kahvoja suorastaan hädissäni. Tunnen värin pakenevan kasvoiltani ja veden virtaavan silmistäni tuulen voimasta. Kiepun pää alaspäin, puolelta toiselle, ylös ja alas. Haluan vain pois tilanteesta. En osaa enkä uskalla nauttia tästä. Vaunu tekee jyrkän sukelluksen alaspäin ja saa viimein huudon kirpoamaan huuliltani. Yritän rentoutua. Ei tämä kestä enää kauaa.

Lopulta vaunu kaartaa viimeiseen mutkaan ja pysähtyy terävästi sihahtaen. Sitten se matelee kohti lähtölaituria. Äkkiä jokin humahtaa kehoni läpi. Samalla helpotus ja paniikki. Käsieni tärinä ei lopu, vaikka ajo on jo ohi. Vaunu pysähtyy ja kaaret nousevat sylistäni. Hetkeen en voi kuin katsoa muiden kulkua pois vaunusta. Sitten nousen ja pidän toisen käteni edelleen visusti kiinni vaunun istuimessa. Siirrän jalkojani hitaasti ja pudottaudun vaunusta laiturille. Päässäni pyörii edelleen. Kuin olisin edelleen vaunussa kieppumassa puidenlatvojen tasalla. Huono olo pesii jossain kurkun ja vatsalaukun välillä. Horjahdan. Hengitän syvään ja jatkan matkaani. Matka vaunun viereltä ulos vievälle ovelle tuntuu kilometrien mittaiselta.

Horjahdan uudelleen, tällä kertaa olen vähällä kaatua ja joudun ottamaan tukea seinästä. En tiennyt, että pääni kestää näin huonosti. Näkökenttäni heilahtelee ja täyttyy mustista pisteistä. Korvissa soi.

Jostain ilmestyy lämmin käsi, joka koskettaa hervottomasti kohoilevaa selkääni varovasti. Joku katsoo minua suoraan silmiin. Sama työntekijä. Louis.

-Hei, ootko sä ihan kunnossa?

En osaa sanoa mitään. Tuijotan vain. Mustat pisteet näkökentässäni hälvenevät vähitellen, mutta korventava tunne vatsanpohjassa ja huimaus pysyvät.

Hän pitää kätensä selälläni ja ohjaa minut yllättävän vahvoin ottein läpi lasisen kopin, josta laitetta ohjataan. Sen perällä on ovi, joka johtaa pieneen tilaan, jossa ilmeisesti säilytetään kaikenlaista tavaraa, mitä voi kuvitella tarvitsevansa huvipuiston laiteohjaajan työssä.

Hän kehottaa minua istumaan tuolille, joka on ehkä parin neliön kokoisen varastohuoneen laidassa. Hän taikoo jostain vesipullon ja tarjoaa sitä minulle. Juon muutaman kulauksen. Se tuntuukin hyvältä yhdessä rauhallisen istumisen kanssa. Ehkä huono olo helpottaa.

Hän taitaa huomata häpeävän olemukseni, koska hän pudottautuu kyykkyyn viereeni ja sanoo:

-Kuule, tällasta sattuu monille muillekin täällä. Eikä tätä kannata yhtään hävetä. Onhan nää ihan hulluja koneita.

Hän hymyilee lauseensa lopuksi. Enkä voi olla vastaamatta vilpittömän kauniiseen hymyyn. Siinä me olemme ja katsomme toisiamme hymyillen. Häntä katsoessani unohdan huimaukseni ja huonon oloni kokonaan. Vatsani heittelehtii nyt aivan muusta syystä. Me molemmat tiedämme, ettei tämä ole meidän kummankaan puolelta oikein sopivaa. Hän työntää jalallaan ovea enemmän kiinni. Sitten hän kumartuu ihan lähelleni ja suutelee. Haistan hänen raikkaan partavetensä ja maistan kesän hänen huuliltaan. Enkä todellakaan pistä vastaan. Viimeisetkin heikotuksen rippeet katoavat minusta. Suudelma on ihan liian nopea. Ymmärrän kyllä. Hänhän on töissä. Ja toisaalta näimme toisemme ensimmäistä kertaa ehkä muutama minuutti sitten. Hetkeksi hän kääntää selkänsä minulle kuin häveten käytöstään. Sitten hän kääntyy takaisin kohti minua.

-Joko sulla on parempi olo?

-On juu, sanon ja punastun välittömästi.

Hän hymyilee vinosti ja ohjaa minut edellään pois huoneesta ja takaisin laitteen alueelta poisvievälle porraskäytävälle.

-Kiitos...avusta, saan sanottua lopulta.

-No, rutiiniahan tämä on. Onneksi huonoon oloon löytyy aina hyvä lääke.

Lauseensa lopuksi hän iskee silmää minulle ja katoaa takaisin töidensä pariin. Loikin portaat alas kolme askelmaa kerrallaan. Ehkä kavereiden yllytykseen kannattaa joskus suostua.

_____________________________ 

kuten arvata saattaa, tätä oneshottia inspiroi oma huvipuistoreissuni tuossa viikko sitten ;) toivottavasti tykkäätte, ja olitte mitä mieltä tahansa, kertokaa se ihmeessä kommenteissa ! 

lisää shotteja luvassa ihan muutamien päivien sisällä :) 

xx eve