OneShots 1 (in Finnish)

Not them again (3)

- Ja läksynä teette tehtävän 458! opettaja karjahtaa ensimmäisten jo juostessa ulos luokasta.

Piirrän tehtävän ympärille siistin ympyrän ja työnnän kirjan laukkuun. Nostan silmälasini korkeammalle nenäpäältäni ja heitän laukun selkääni. Kävelen tottuneesti käytävää pitkin kaapilleni ja jätän sinne muutaman kirjan. Sitten puen takin ylleni ja sidon kenkäni. Nostan  takin kaulukset pystyyn. Joulukuun viima on todella kylmä joskus. 

Pysähdyn ulko-ovelle. Tästä se taas alkaa. Haluan vain pystyä kulkemaan normaalisti ulos koulusta, mutta he ovat aina siellä, pihalla, minua odottamassa.

”Heillä” tarkoitan muutamaa poikaa, jotka ovat ottaneet tavakseen kiusata minua minkä ehtivät. En ymmärrä, miksi he niin tekevät. Enkä haluaisi enää joutua heidän pilkkansa kohteeksi, mutta en vain voi heille mitään. Olen usein kertonut opettajillekin, mutta he onnistuvat joka kerta livahtamaan tilanteesta kuin koirat veräjästä. 

Joten olen päättänyt kestää. Puren hampaani yhteen ja kävelen ulos. Puristan laukkuni hihnaa napakasti ja odotan, mitä tapahtuu

- Sieltä se nörtti tulee! kuulen Louisin huutavan. 

Hän on yksi pahimmista. Hänen lisäkseen porukassa on yksi, jonka nimeä en tiedä sekä Niall ja Harry. Niall ei tosin tee mitään, hän vain nauraa mukana. Kolme muuta ovat pahempia. 

Joku tarttuu laukkuuni ja heittää sen pitkälle lumihankeen. Näen vain vilauksen ruskeista kiharoista, kun Harry tarttuu minuun ja kaataa lumeen. Puristan silmäni tiukasti kiinni ja odotan. Mutta mitään muuta ei tapahdu. Pidän silmäni edelleen suljettuina, mutta kuulen naurun loittonevan tietä kohti. 

Hitaasti avaan silmäni. Yllätyn näkemästäni. Harry kävelee takaisin kohti minua. Muut ovat jo menneet. Hän katsoo ympärilleen kuin varmistaen, ettei kukaan näe, ja kävelee sitten ihan viereeni. 

Nousen istumaan ja välttelen hänen katsettaan hieman peläten. 

Hän kyykistyy ihan lähelle minua, vain käsivarren mitan päähän. Ensimmäistä kertaa katson häntä näin tarkasti. Hän on ihan tavallinen yläasteen viimeistä luokkaa käyvä poika. 

Käännän katseeni äkkiä takaisin kohti maata. Hän ei sano mitään. Pelko velloo sisälläni. En halua tietää, mitä hän yrittää. 

Näen hänen liikahtavan. Odotan edelleen. Hänen kätensä tarttuu leukaani, mutta tällä kertaa kosketus on ihan jotain muuta. Se ei ole kiusaajan käsi, se on ihan tavallisen pojan käsi.

- Mä halusin vaan pyytää anteeksi. Mä en tiedä enää itsekään, miks mä oon tehny tätä ja miten en oo voinu tehdä mitään tän lopettamikseksi. Tää on jatkunut jo ihan liian pitkään, mä voin vaan kuvitella, miltä susta on tuntunut. Ei sussa oo mitään vikaa, me vaan haluttiin todistaa kaikki toisillemme, että me uskalletaan loukata ja kiusata muita. 

Sanat tuovat kyyneleet silmiini. Näen hymyn nousevan hänen upeisiin vihreisiin silmiinsä ja jatkavan siitä hänen huulilleen. 

Hän kaataa minut uudelleen lumeen. Hän nojautuu minua vasten ja suutelee välittämättä mistään muusta. 

_______________________________

kuten lupasin, jatkan heti tämän vuoden puolella :) 

xx ewe