OneShots 1 (in Finnish)

Hundred miles/Zayn&Liam (31)

Kaukosuhde ei ollut ensin tuntunut vaikealta idealta. Hänen opiskelupaikkansa vain sattui olemaan satojen kilometrien päässä omasta kotikaupungistani. Tiesin kyllä, että hän pärjäsi varmasti opinnoissaan, olihan hän sentään Liam. Hän oli järkevä ja fiksu, paneutui täysillä kaikkeen, mitä ikinä tekikin. Mutta minulla ei ollut mitään. En osannut keskittyä mihinkään, ajatukseni olivat jatkuvasti hänen luonaan.

Come here and visit my world

Did the street shining stars

Our love is the only way

Näkisin hänet seuraavan kerran kesäloman alkaessa, jos silloinkaan. Videopuhelut ja loputtomat viestiketjut olivat jokapäiväisiä, mutta eivät voisi koskaan korvata toisen läsnäoloa. Halusin vain itkeä, mutta en kehdannut, koska kämppäkaverini pitäisi minua siinä tapauksessa vielä omituisempana kuin on tähän mennessä pitänyt. Ilmoitin siis hänelle meneväni nukkumaan ja iskin huoneeni oven kiinni perässäni lukiten sen samalla sisäpuolelta.

Rutistin tyynyn vasten rintaani ja rojahdin selälleni hämärän huoneeni sängylle. Tuijotin esteettisen kauniita kuvakollaaseja seinilläni, mutta tällä kertaa ne eivät tehneet minua onnelliseksi. Ne vain kasvattivat yhtäkkiä kuin tyhjästä ilmestynyttä ikävän tunnettani. Puristin tyynyä niin lujaa itseäni vasten, että pelkäsin sen täytteiden työntyvän ulos jostain nurkasta. Silmänurkkiani polttelivat kyyneleet ja mieleni suunnitteli nopeita junareittejä hänen luokseen. Tiesin kuitenkin, että työpaikkani ei odottelisi minua kauaakaan, jos katoaisin muutamaksi päiväksi.

Yritin toistella itselleni, että kesä oli vain muutamien viikkojen päässä, ja että olin kestänyt ennenkin. Mutta juuri tällä hetkellä, tavallisena torstain iltayönä, kaipuu hänen luokseen oli niin korventava, etten tiennyt, mitä voisin tehdä. Tämä oli kipua, johon edes kourallinen särkylääkkeitä ei auttaisi. Joten makasin siinä ja odotin, että oloni paranisi. Halusin kuulla hänen äänensä. Halusin hänen kätensä poskilleni niin kuin silloin ennen... Ennen kuin hän muutti pois ja vei kaiken sen mukanaan. Jouduin kasaamaan muistoni uudelleen rikkonaisista palasista.

Don't get lost 'cause I'm waiting

Summer feelings are waiting

Nousin nopeasti istumaan ja heivasin tyynyn sängylle viereeni. Paskat ikävästä. En saanut olla näin typerä ja riippuvainen hänestä. Minun täytyi säilyttää omakin elämäni. Viime päivinä se oli jälleen irronnut otteestani ja päässyt katoamaan kauas. Nyt halusin sen takaisin. Mutta en tiennyt keinoja siihen. Halusin kuunnella musiikkia valtavan suurella voimakkuudella, mutta tiesin kyllä, ettei se ollut rivitalossa kovinkaan sallittua hieman ennen keskiyötä arki-iltana. Astuin ikkunan ääreen ja siirsin pölyiset verhot maiseman edestä. En muistanut, miten kaunis maisema junaraiteiden yli pieneen metsikköön saattoi olla. Aurinko oli laskenut vasta äskettäin, koska kevät oli jo niin pitkällä. Taivas oli edelleen pinkkiin taittuvan oranssi. Pilvet muodostivat kerroksia taivaan eri sävyjen välille.

Ei välimatka saanut olla ongelma. Rakkaus kesti kyllä välimatkan, mutta vain jos se oli tarpeeksi vahvaa. Ja olin takuuvarma, että meidän suhteessamme oli sellaista vahvuutta.

You and me is more than a hundred miles

You and me is more than the grey skies

You and me is more than the lonely days

Ehkä hän katsoi samankaltaista kaistaletta taivaasta, ehkä hän oli jo nukkumassa. Toivoin, että hän näki saman kaistaleen punertavaa taivasta harmauden keskellä ja toisaalta toivoin, että hän voisi nähdä sen juuri tästä ikkunasta kanssani. Ehkä hän näkisi siinä samanlaista odottavaa toivoa kuin minä. Kesä tulisi vielä, huolimatta kaikista niistä sulamattomista lumiröykkiöistä ja huolimatta tästä kovertavasta ikävästä. 

_____________________________

tässä toinen äänestyksessä mukana ollut oneshot :) tässä olevat lyriikanpalaset ovat siis biisistä Yall-Hundred miles.  

toivottavasti tämä vastaa odotuksianne, muistakaa kommentoida :) 

äänestyksen viimeinen oneshot luvassa viikon loppupuolella (: 

xx eve