OneShots 1 (in Finnish)

A Sweet Escape/Harry (13)

Valot saivat tanssivan ihmisjoukon välkkymään silmissäni. Musiikki oli tähän aikaan yöstä tasaista jumputusta. Disko loppuisi kohta. Seurasin tarkasti muutaman samalla luokalla kanssani olevan tytön tekemisiä. He olivat kännissä. Tottakai. Päihteettömyys ei ollut diskojen järjestäjille kovinkaan tärkeä asia. Tupakkaa ja tiukkaa viinaa kului varmasti, olihan vieläpä perjantai.

Ja edelleen hän tuijotti minua. Hän istui salin reunalla tarkasti minua vastapäätä. Välillämme oli kymmenen metriä sykkivää tanssilattiaa. Mutta istuimme molemmat yksin. En ollut mikään diskoihminen, en sitten lainkaan. Enkä toisaalta halunnut myöskään juoda. Joten istuin vain ja seurasin muiden tekemisiä. Ja samalla toki nautin musiikista. Tuijottaja, rinnakkaisluokan Harry, ei tainnut myöskään välittää tanssimisesta. Hän oli tuijottanut minua koko ajan. Hän ei yrittänyt edes piilottaa sitä. Röyhkeä jätkä. Mutta silti jokin sykähti sisälläni nähdessäni hänet. Hän yritti tavoitella pahan pojan lookia tiukoissa farkuissaan ja nahkatakissaan, mutta tiesin kyllä hyvin, ettei hän ollut sitä. Ehkä hän ajoi kovaäänisellä mopolla ja liikkui joskus kyseenalaisissa porukoissa, mutta ei hän ollut paha. Hän oli kohtelias ja varovaisen avulias muita kohtaan. Hän halusi vain olla ulkoisesti kuin muut.

Valot sykkivät. Sali pimeni sekunniksi ja lävähti samalla täyteen valoa. Vilkkuvat valot olivat hienot, ei siinä mitään. Mutta niissä oli samalla jotain pelottavaa. Joka kerta, kun sali pimeni, Harry otti muutaman askeleen kohti minua. Valo tuntui tuovan hänet aina vain lähemmäs. Ei mennyt kauaa, kun hän jo istui viereeni tuolille. En osannut toimia tällaisessa tilanteessa mitenkään. Jotenkin ahdistavaa. Mutta hän vaikutti täysin rennolta ja ehkä hieman tylsistyneeltäkin.

-Vähän laimea meininki näin selvinpäin, vai mitä? hän tokaisi kääntämättä katsettaan tanssilattiasta.

Nyökkäsin. En edes tiedä, näkikö hän sitä. Taisi nähdä, koska hän kääntyi minua kohti.

A sweet escape

Gotta break free, like a shooting star

Let the skyline guide us

Hän tuntui nyökkäävän laulun sanoille. Kaikki tuntui jotenkin suunnitellulta, koska biisi osui hänen katseensa tutkivaan syvyyteen täydellisesti.

-Et haluais lähtee mun kans ajeleen tuonne yöilmaan?

Epäilytti. En osannut luottaa kenenkään ajotaitoihin ja itse olin liikkeellä jalan. Mutta tarjous houkutteli. Varsinkin niiden parin ryypyn jälkeen, jotka olin ottanut ehkä tunti sitten.

And if you fall, I'll pick you up

I'll follow you 'til the end of time

We run away, a sweet escape

-Kyllä mä voin lähtee, mikäs siinä.

Hymyilin sanojeni päätteeksi. Jotenkin kiusallista. Hän oli kuitenkin kuin herrasmies konsanaan. Odotti kyselemättä, kun etsin takkini narikasta ja puin sen ylleni haroen hiuksiani peilin edessä. 

Samalla yritin haroa myös ajatuksiani selviksi. En osannut arvailla hänen tarkoituksiaan tässä. Meillä oli ollut silmäpeliä jo ennen kesäloman alkua, mutta en silti ollut halunnut uskoa, että hän oli oikeasti kiinnostunut.

Nothing can hold us down

Just like a wave that never breaks

Nothing can stop us now

Hän avasi oven ja oli jo astumassa ulos, mutta päästikin minut edellään. Arvasin kyllä. Teinipojilla oli tiettyjä tapoja. Saatoin tuntea ujon tuijotuksen takamukseni tienoilla. Hän ei kuulemma ollut kovinkaan hyvä aloitteentekijä. Mutta olihan hän komea ja ainakin juorujen mukaan todella ihana persoona, kun häneen tutustui kunnolla. Tietääpä sitten, mitä sillä tarkoitettiin.