OneShots 1 (in Finnish)

Good Enough/Harry(40)

*tämä oneshot on jatkoa edelliseen, Fallen Angel-nimiseen. edellistä osaa ei tietenkään ole pakko lukea, kuitenkin se paljolti auttaa tämän osan ymmärtämisessä :)*

You stole the love that I saved for myself

And I watched you give it to somebody else

But these scars no longer I hide

Samalla rannalla. Nyt vain useita viikkoja myöhemmin. Tällä kertaa en tuntenut oloani yhtä seesteiseksi. Tällä kertaa tuntui, kuin kuplisin onnesta. Samaan aikaan katkeruus kyti jossain ajatusteni toisessa laidassa.

Niin, hänellä oli uusi. Ollut heti, kun hän jätti minut. Mutta kun olin ensin itkenyt sen vuoksi, olinkin tajunnut, ettei se tavallaan haitannut minua yhtään. Se tuntui hullulta, mutta niin se vain oli. Kulissit olivat pudonneet omassa mielessäni. En enää arvostanut kokonaan rikkinäistä suhdettamme yhtä korkealle kuin ennen tein.

Minusta tuntui pitkästä aikaa, että voisin todella olla onnellinen. Koska myös minulla oli nyt joku. Emme vielä olleet kertoneet muille kuin toisillemme, olimme vielä salaisia muilta. Mutta ehkä pian voisimme kertoa.

I found the light you shut inside

Couldn't love me if you tried

Potkin suurempia kiviä rannan soran seassa. Olin hänen kanssaan ollessani ollut aivan eri ihminen. En ollut nauranut samoille asioille, en ollut edes ajatellut muista ihmisistä samalla tavalla. Ehkä siksi ero oli tuntunut juuri siltä, kuin se tuntui silloin. Että maailma oli hetken mustavalkoinen. Näin pitkästä aikaa kontrastin asioiden välillä, näin miten ne korreloivat keskenään, vaikuttivat toisiinsa.

Ehkä hän ei ollut osannut rakastaa minua. Olimme ehkä liian samanlaisia. En halunnut ruotia tätä enää, eihän minun edes tarvinnut. Saatoin nyt keskittyä elämään sitä tulevaisuutta, jonka olin joskus lapsena haaveillut itselleni. Tai ehkä en ihan sitä. Lapsen kuvitelmat olivat aina sen verran ruusunpunaisia, että niiden sovittaminen todellisen maailman rytmiin oli vaikeaa. Joten keskityin tekemään niin, kuin itsestä tuntui parhaalta. Hän oli ollut vain huono vaihe, hänen olisi myös jäätävä sellaiseksi. Se olisi parempi niin minulle kuin hänelle.

Järkytyin itsekin omien ajatusteni maalaisjärkisyydestä. Ehkä tämä oli sitä kasvamista. Toivottavasti oli, toivottavasti tämä oli pysyvää. En saisi enää valita hänen kaltaistaan tyyppiä, joka vaikutti kiinnostavalta, "sopivalta" vain ensivilkaisulla.

Lopetin itseni läksyttämisen. Ansaitsin onnea nyt, niin olin jostain aikakauslehdestä lukenut. Lukiessani minua oli vain huvittanut absurdilta kuulostavat ja ympäripyöreät, mukamas inspiroivat lauseet, mutta nyt edes tuo yksi ainoa kuulosti sopivalta ohjeelta.

I'm sorry for the way my life turned out

Sorry for the smile I'm wearing now

Samalla kuulin soran rapisevan kauempana. Käännyin ympäri kääntäen selkäni iltataivaan maalaamalle järvelle. Näin hänet siinä, illan kultaisessa valossa. Hän näytti kauniimmalta kuin koskaan ennen. Halusin juosta häntä vastaan, suudella häntä aivan eri tavalla kuin silloin ensimmäisellä kerralla; ilman varovaisuutta ja ujoutta, jännitystä. En kuitenkaan vielä tehnyt niin. Odotin, että hän pääsi lähemmäs, jolloin kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja suukotin hänen hiuksiaan. Hymy, joka huulillani karehti nyt, tulisi ehkä pysymään pidempään, säilymään aidompana kuin ainoakaan edellinen.

_______________________________

tässä osassa käytin inspiraationa Little Mixin kappaletta Good Enough. satuin kuuntelemaan tätä biisiä heti Fallen Angelin kirjoittamisen jälkeen ja sain valtavan ahaa-elämyksen, että kirjoitanpa tästä inspiroituen jatko osan. toivottavasti tykkäätte :)

saatan julkaista seuraavan oneshotin jo tämän viikonlopun aikana, kuitenkin alle viikon kuluessa(johtuen keikkareissusta Helsinkiin ;) ). ideoita otan nyt kesää vasten todella mielelläni vastaan ! 

xx eve