OneShots 1 (in Finnish)

The night is still young/Louis (30)

//aiemmassa äänestyksessä ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi oneshot numero 2. toiseksi tuli 3 ja numero 1 jäi viimeiseksi. tässä järjestyksessä julkaisen sitten nämä pätkät. tässä niistä ensimmäinen eli äänestyksessä numerolla 2 ollut oneshot höystettynä teemaa sivuavalla kuvalla// 

Annoin tenttikirjan pudota käsistäni lattialle. Se tömähti äänellä, jonka luulisi olevan hienostuneempi niinkin kalliilla kirjalla kuin se oli. Mutta samaa paperia sekin oli kuin kaikki muutkin. Haroin käsilläni sekaisesti hiuksiani. Istuin sängylläni ja olin jo kahden päivän yrittänyt turhaan saada luettua useiden senttien paksuista tenttimateriaalia. Päätin luovuttaa. Antaisin koko tentin olla. Halusin bileisiin.

Muutaman sopivalle henkilölle lähetetyn viestin jälkeen sain tietää, että muutaman kadunpätkän päässä asunnostani oli todella valtavat kotibileet, kämppä tyhjänä tottakai. Järjestäjä oli minua vuotta vanhempi tyttö, jonka rahapussissa tenttikirjat eivät hetkauttaneet mitään. Toista se oli minulla. Hetken kuluttua tiesin, että juhlissa oli jo lähes sata ihmistä ja suurin osa oli jo kunnossa, joka saisi heidät oksentamaan seuraavana aamuna. Puin siis ylleni revityt farkut, jollaiset varmasti jokainen muukin opiskelijapoika omisti. Yläosaksi valitsin umpimähkään ensimmäisen t-paidan, joka sattui käteeni kaapista. Ei ketään kiinnostaisi kuitenkaan, sitä opiskelijabileet olivat; lähes poikkeuksetta loputonta örvellystä, joka aiheutti päänsärkyä muillekin kuin järjestäjän vanhemmille. Poliisitkin olivat paikalla liiankin usein, siitä en toki itse pitänyt. Yritin kontrolloida itseäni edes sen verran, että tietäisin suurin piirtein, mitä olin tekemässä, enkä päätyisi nuolemaan tanssilattiaa tai jokaista vastaantulijaa.

I never worry, life is a journey

I just wanna enjoy the ride

Seisoin hämärässä huoneessa kalliiden neonvalojen utuisessa valossa, joka teki koko tilanteesta epätodellisen. Kädessäni oli drinkki, josta olin juonut jo puolet. Seurasin katseellani edestakaisin huojuvia ihmisiä, joista suurin osa kävi samoja yliopistokursseja kanssani. Ehkä tällaisten hetkien takia en usein voinut katsoa heitä pokalla naamalla edes luentosaleissa.

Kaadoin loput kohtuullisen vahvasta drinkistäni kurkkuuni parilla kulauksella. Musiikin jytke oli lähes käsinkosketeltavaa, sen tuntui lattiassa ja seinissä, se tuntui joka puolella vellovissa ihmismassoissa.

The night is still young, how dare we sit quietly

The night is still young, watch the world pass us by

Olin nojaillut jo hetken käytävänpätkän seinää yksinäni. Useat tutut pojat olivat jo käyneet kyselemässä, tulenko ulos altaalle tai poltanko pilveä, mutta toistaiseksi olin kieltäytynyt. Olin halunnut seurata menoa hetken. Tässä oli pala maailman tulevaisuutta. Tanssimassa raivokkaasti omaan musiikkiinsa, juomassa shotteja korkokengistä, tanssimassa kaatuilevilla pöydillä, pyörittämässä pulloa ja lähettämässä sen takia känninsekaisia snäppejä kaukaisille ihastuksille, ripustautumassa toistensa kaulaan ja vaihtamassa suudelmia, joiden muistaminen voisi olla painajainen seuraavana aamuna. Ja silti tässä joukossa oli tulevia lakimiehiä, lääkäreitä, tutkijoita, journalisteja, opettajia... Se oli niin hullu ajatus, että halusin aina leikkiä sillä.

Kaiuttimet pauhasivat tuoretta bileräppiä ja porukka tanssilattialla eli valtavan olohuoneen keskellä villiintyi huutamaan lyriikoita täysin palkein. Samalla tunsin kevyen kosketuksen olkapäässäni.

Hän tuijotti minua. Juuri hän, jota olin ajatellut muutamana päivänä ihan kuin vahingossa. Hän oli minulle kai alitajuinen ihastus. Ja nyt hän seisoi siinä ja tarjosi minulle drinkkiä. Otin pari pientä hörppyä. Vodka ei todella ollut hyvää, mutta sen tuoma tunne oli jotain hyvää. Silloin hän kysyi. Hän kysyi, halusinko lähteä hänen kanssaan yläkertaan. Tiesin vallan hyvin, mitä varten yläkerta oli kotibileissä, ja epäröin kevyestä nousuhumalasta huolimatta. Muistin kuitenkin päätökseni unohtaa kaikki arjen murheet edes yhdeksi illaksi. Päätin siis tuhota kaikki ruusuiset ajatelmani moraalisesta minästäni. Tartuin hänen käteensä ja annoin hänen johdattaa minut yhteen yläkerran huoneista.

The night is still young

And so are we 

_________________________________

kaikki olennainen tuli sanottua jo tuolla alussa, mutta muistakaa kertoa mielipiteitänne tästä, vastasiko yhtään odotuksianne ja miten biisi sopi tähän. sekin olisi mielenkiintoista tietää, että kenet ajattelitte tuohon lopun "alitajuisen ihastuksen" paikalle ;) 

seuraavan pätkän julkaisen muutaman päivän sisällä :) 

aiemmasta oneshotistani, nimeltään "a professional" aloitin kunnon kirjamittaisen tarinan, josta olen jo saanut yhden pidemmän luvun julkaisukuntoon. haluaisittekos jo päästä lukemaan sitä?

xx eve