OneShots 1 (in Finnish)

Love me or leave me/Harry (32)

Istuin kerrostalon katolla ja tuijotin öistä kaupunkia kuin linnun silmin. Sylissäni oli lehtiö ja teräväteräinen lyijykynä. Oli pakko saada kirjoittaa, muuten en saanut tunteitani järjestykseen. Olimme riidelleet taas. Sitä oli tapahtunut viimeisen viikon aikana niin usein, etten enää tiennyt, mitä voisin tehdä. Olin hukassa, vaikka yritin löytää turvallista reittiä. Joten olin noussut tänne hengittääkseni viileää talvi-ilmaa. Omassa asunnossamme tunnelma oli vaivautunut ja odotti tilanteen ratkeamista. Kuin hiljainen, odottava taivas ennen raivoisaa myrskyä.

Kiedoin hieman ylisuuren hupparin paremmin ympärilleni. Ehkä takki olisi oikeasti ollut ihan hyvä valinta. Nojasin lämmitysputkiston suurimpaan ilmanvaihtoputkeen, joka kasvoi kerrostalon katolta kuin valtava, kaikkeen ulottuva merihirviön lonkero. Hengitykseni huurusi muutaman asteen pakkasessa. Kaupungin valoissa oli jotain oudon, esteettisen kaunista. Vaikka ne olivat vain tavallisia katulamppuja ja ikkunoiden valoja, liikkeiden vuorokauden ympäri palavia näyteikkunavaloja, niiden kokonaisuudessa oli jotain harmonista, jotain, mikä toi turvallisuudentunnetta. Katon yli pyyhkäisi kokeileva tuulenvire. Toivoin, ettei alkaisi sataa lunta. Halusin istua täällä vielä.

Lehtiöni sivu oli yhä tyhjä. Yritin saada ajatukseni järjestymään edes hieman, ennen kuin alkaisin kirjoittaa tajunnanvirtaani. Vaikka biisien kirjoittaminen oli joillekin vahvaa taiteellista ajattelua ja jopa meditaatiota vaativa prosessi, minulle se oli tajunnanvirtaa paperille. Purin itseäni ainoana välineenäni kynä, joka saattoi paljastaa minusta asioita, joiden olemassaolosta en ollut itse edes tiennyt.

Riitely oli nyt vahvin teema sisälläni. Toisaalta minusta tuntui, ettei se muuttanut mitään, mutta silti jokin siinä oli vallankumouksellista suhteen kannalta. Kiemurtelin käteni esiin hupparin hihan sisältä ja tartuin kynään pyöräyttäen sitä ympäri pari epäsäännöllistä kierrosta. Hengitykseni huuru muodosti pieniä pilviä, jotka katosivat näkyvistä heti noustessaan korkeammalle.

Painoin kynän kärjen vasten paperin ylälaitaa. Sitten hengitin syvään ulos ja annoin sanojen juosta päästäni paperille.

You used to tell me you loved me once

What happened, what happened?

Where is all of this coming from?

What happened, what happened?

Yllätyin, miten säännölliseltä se kuulosti. Se oli suoraan kuin biisin lyriikkaa. Ajatukseni ehti herpaantua vain sen verran, ja kaikki oli taas liian monimutkaista. Käänsin katseeni kohti henkeäsalpaavan tummaa, ääretöntä tähtitaivasta. Ei siis alkaisikaan sataa. Taivas oli täysin kirkas. Kuu oli hieman pelkkää sirppiä leveämpi ja tähdet sen ympärillä näyttivät olevan niin lähellä, että saattaisin yltää koskettamaan niitä.

Rakastin tätä tunnetta kirjoittamisessa. Tunnetta siitä, että on kuin yhtä kaiken kanssa, vaikka se kuulostaakin lapselliselta ja typerältä. Sitä tunnetta oli todella vaikea selittää kenellekään toiselle, mutta onneksi ei ollut montaa, joiden vuoksi edes voisin yrittää tehdä niin.

Palasin maailmaa syleilevistä ajatuksistani takaisin juuri tähän hetkeen. Kelasin taaksepäin ja muistelin tunnetta riitojen jälkeen. Siitä täytyisi irrota jotain.

You say I'm crazy and there's nothing wrong

You're lying and you know I know

Baby what have we become?

What happened?

Tuijotin rivejä hetken ja siirryin eteenpäin. Teksti tuntui tulevan nyt kuin luonnostaan siinä, tähtien katseen ja katutason valojen välissä, jossain keskellä kaikkea, yksin keskellä kaikkia.

We used to never go to bed angry

But that's all we ever do lately

You're turning away like you hate me

Do you hate me, do you hate me?

Niin, vihaatko? En tiennyt hänestä, en voinut koskaan tietää. Saatoin antaa hänelle kaikkeni, mutta en koskaan tiennyt, vastasiko hän minulle rehellisesti antaen kaiken, mitä hänellä oli. Hän ei ollut epärehellinen, mutta jotain väärää kaikessa oli. Kuin hän katsoisi kaikkea vääristävien lasien läpi. En halunnut jättää häntä, joten halusin, että hän saisi valita.

You can take this heart

Heal it or break it all apart

No, this isn't fair

Love me or leave me here

Love me or leave me here

Teksti tuntui valmiilta. Siltikään mitään ei tapahtunut. Kaupugin valot näyttivät edelleen samalta, tähdet säilyivät paikoillaan kuun valvonnan alla. Tiesin kyllä, ettei tuon kirjoittaminen muuttanut mitään myöskään muutamaa kerrosta alempana. Hän saattaisi edelleen olla samanlainen, yhtä vihamielinen. Tai sitten hän ei olisi enää siellä.

En tiedä, kumpaa pelkäsin enemmän. Kumpaa toivoin enemmän.

_________________________________

tässä vielä viimeinen äänestyksessä mukana ollut pätkä :) tätä oli tosi kiva kirjoittaa, varsinkin kun mua inspiroi ihan mielettömästi ajatus biisien kirjoittamisesta. biisi, jonka sanat ovat tällä kertaa käytössä on Little mix - Love me or leave me

kertokaahan ihmeessä mielipiteitänne vaikka kaikista näistä kolmesta tai pelkästään tästä tai vaikka useammistakin oneshoteista, miten haluatte, kunhan vain kommentoitte viikonloppuni iloksi mahdollisimman paljon ;)

uusia oneshotteja on mietinnän alla jatkuvasti, julkaisen mahkujen mukaan piakkoin :)

xx eve