OneShots 1 (in Finnish)

Just dance. (92)

Slow, quick, quick, sloooow. Askeleet tuntuivat yhtä aikaa sekä haastavilta että täysin loogisesti musiikkiin sointuvilta. Liikuimme salin lattialla kevätauringon hennoissa säteissä, ja musiikki kietoutui ympärillemme. Hänen käsivarsiinsa saattoi luottaa, eivätkä liikkeemme olleet koskaan riitasointuisia.

Treenisali oli pieni, ja sunnuntaiaamupäivä sen varauskalenterin ainoa vapaa aika. Olimme tarttuneet siihen kuin pelastusrenkaaseen. Uuden kevätkauden alettua jokainen sali oli varattu aamusta iltaan, emmekä päässeet treenaamaan niin usein kuin olisimme halunneet. Olimme tunteneet toisemme jollain tasolla lapsesta saakka, mutta tanssipari meistä oli tullut vasta useiden mutkien ja vuosien jälkeen. En ollut edes tiennyt, että hän harrasti tanssia, enkä varsinkaan sitä, että olimme tanssineet vierekkäisissä saleissa vuosikausia. Kuin kohtaloa oli se, että kiinnostuimme paritanssista samoihin aikoihin. Yksi opettajistamme oli tietämättämme nähnyt meissä sopusuhtaisen ja yhteensopivan tanssiparin jo pitkään, ja sillä tiellä olimme edelleen.

Useita kilpailuja oli takana, muutama edessäkin, vaikka emme enää keskittyneetkään kilpailemiseen. Halusimme vain tanssia, emme niinkään stressata ja hioa jokaista nilkanojennusta täydelliseen huippuunsa kisoja varten vain aloittaaksemme saman pyörityksen seuraavalla viikolla uudestaan. Olimme molemmat kuitenkin alkaneet tanssia, koska pidimme siitä, emme saadaksemme mainetta kilpailuissa.

Musiikki soljui ympärillämme, kun pyörimme ympäri yhä uudelleen. Kuvioiden nimet vilahtelivat mielessäni, vaikka itse liikkeet olivat niin syvällä minussa, ettei minun tarvinnut edes ajatella, mitä tein, ainoastaan missä järjestyksessä. Hänen kätensä ohjasivat minua oikeaan suuntaan ja vetivät takaisin uuteen liikkeeseen, kun taivutin selkäni kaareksi ja keimailin kuvitteelliselle yleisölle, kameralle tai kilpailun tuomaristolle. Ehkä vähän hänellekin.

Pysähdyimme loppuasentoon olkapäät hengästyksestä hytkyen. Hän naurahti yrittäessään kurottaa jalallaan sammuttaakseen musiikin ikivanhasta soittimesta siinä onnistumatta. Hän nosti minut ylös lopputaivutuksesta ja sammutti musiikin tönäisemällä nappulaa isovarpaallaan. Hän pyörähti kevyesti istumaan lattialle, suoristi jalkansa ja kurkotti toisen kätensä varpaisiinsa.

"Joko tältä päivältä riittäisi? Mulle ainakin." Hän etsi juomapulloaan näkemättä sitä missään. Avasin tanssikenkäni remmin kuin se olisi maailman haurain asia. Todellisuudessa suojelin vain uusia tanssikorkojani kaikelta mahdolliselta, erityisesti niiden ohuita nilkkaremmejä. Olin liian monta kertaa nähnyt, mitä tuliterille kengille tapahtui minun käsittelyssäni jo parin kuukauden sisällä. Lopulta tungin kengät kuitenkin laukkuuni kovakouraisesti.

"Eiköhän. Oon ihan poikki." Istahdin lattialle huokaisten ja toistin samat venytykset kuin hän. Olisin keksinyt muitakin, en vain jaksanut vaivautua. Kevätaurinko paistoi silmiini, eikä tunnelmassa ollut väsymyksestä huolimatta valittamista. Talvella olin inhonnut treenaamista, ja lähtenyt vastahakoisesti tanssimaan, mutta kevät paransi tilannetta joka kerta. Hymyilin itsekseni, vaikka tunsin hänen katselevan.

Juttelimme venyttelyn lomassa koreografiastamme, vaikkei siinä ollut juurikaan juttelemista. Kunhan vain puhuimme lämpimiksemme. Olin jo vähällä kysyä, olisiko hänellä muuta tekemistä, vai lähtisikö hän kahville kanssani, mutta vedin sanat takaisin ennen kuin ehdin avata suutani.

Keräsimme tavaroitamme. "Joskus tekis vaan mieli heittää tuo koko koreo ihan päälaelleen. Musta tuntuu että pystyisin jo unissanikin vetään sen läpi." Hän vilkaisi minua odottaen jotain samansuuntaista. "No en mä tiedä. Kyllä mäkin sen aika hyvin osaan, mutta se on meidän ainoa kunnollinen veto tällä hetkellä. Jos me nyt mitään kunnollista saadaan ikinä aikaan." Kohotin hänelle kulmiani. Hän virnisti takaisin.

"Katoin yhtenä päivänä kakkossalin tekemisiä, ja ne paskiaiset vetää kyllä sellasella tasolla että alkaa jo melkeen ärsyttää", hän murahti muka vihaisena. Kakkossali oli koko tanssisalimme ylivoimaisen kärkiparin treenipaikka, eikä varmaan ollut ihmekään, että heidän meininkinsä näytti hieman erilaiselta kuin meidän. Maailman tanssivalle huipulle ei ehkä päästäisi harjoittelemalla pari kertaa viikossa, nekin vain puoliksi tosissaan.

Kävelimme treenikassit olallamme pukuhuoneeseen, joka tällä salilla oli periaatteessa yhtä avointa tilaa. Tilassa oli joskus ollut väliseinä, mutta siitä ei enää ollut jäljellä kuin rumat jäljet seinissä ja katossa keskellä huonetta. En toisaalta hävennyt hänen edessään enää mitään. Hän oli kohdannut kaiken deodorantin pettämisestä venyttelypieruihin, ja nähnyt minut käytännössä ilman rihman kiertämää useaan kertaan. Sain edelleen kylmiä väreitä hetkestä, jolloin kisa-asu petti kesken viimeisten harjoitusten ja seisoin lämmittelytilassa kädet kriittisiä paikkoja suojaten.

Pukuhuoneessa oli kuumaa ja tunkkaista. Lämpö nosti entistä paremmin esiin sen, kuka säilytti kaapissaan pestyjä treenivaatteita ja kuka ei. Yritin hengittää pääasiassa suun kautta, kun pyöräytin kaappini lukon auki ja nostelin tavarani sekalaiseksi kasaksi kapealle penkille takanani. Hän teki samoin vain parin kaapin päässä minusta. Tein tanssikengilleni hajutestin ja laitoin ne kaappiin. Kyllä ne vielä parit treenit menevät ilman tuuletusta ja kenkädeodoranttia. Ainakaan oma kaappini ei tarjoaisi huonetuoksua koko pukkariin.

Kiskaisin trikoot jalastani ja vedin tilalle farkut, jotka tuntuivat uskomattoman epämukavilta joustavien treenivaatteiden jälkeen. Kun olin penkonut koko vaatekasan ja treenikassini läpi, tajusin viimein, että paitani oli koko ajan roikkunut kaappini oven pienessä metallikoukussa. Nappasin sen ja vedin ylleni. Otin mukaani hiuslenkin, harjan ja kuivashampoon ja lähdin pukkarin ainoaan tilaan, jossa oli peili: karmivan kolkkoon suihkutilaan, jossa kaikui kuin jäähallissa.

Kun vasta suihkutin kuivashampoota hiuksiini, parini ilmestyi suihkutilan oviaukkoon. Hän vain seisoi siinä treenikassi olallaan, valmiina lähtöön, ja katseli minua. Vilkaisin häntä silmänurkastani kulmat kurtussa. Hän siirtyi peilin eteen viereeni ja haroi sormillaan lyhyitä hiuksiaan. Alkoi tuntua, että hänellä oli jotain sanottavaa, mutta hän ei saanut sitä sanottua. Annoimme hiljaisuuden jatkua.

Sain hiukseni melko siedettävälle poninhännälle, ja edelleen ainoa ääni oli toivottoman laiskan ilmastoinnin hurina. Minua alkoi karmia koko tilanne. Samalla hän avasi suunsa.

"Tiedätkö, mä oon aika pitkään miettiny mitä tapahtuis...", käännyin kohtaamaan hänen vakavan katseensa, "... jos mä.."

Hän nosti toisen kätensä varoen olalleni ja nojautui minua kohti. Ehdin vain tajuta mitä nyt tapahtuu, kun hänen huulensa olivat omillani. Kuulin, miten treenikassi putosi hänen olaltaan, ja minä päästin irti hiusharjastani, joka kolahti käsienpesualtaaseen. Pääni humisi tyhjää, kun pyrimme yhä lähemmäs toisiamme.

Hänen kehonsa oli niin tuttu, että kaikki tuntui helpolta. Olimme horjuneet niin monta kertaa, että tiesimme, miten toinen liikkuu, ja sovitimme liikkeemme yhteen. Hän tarttui minua vyötäröltä ja nosti kevyesti lavuaarin reunalle. Vedimme vaatteet yltämme yhtä nopeasti kuin olimme ne aiemmin pukeneet, ja yhtäkkiä oli vain me, muulla ei ollut väliä. Vuosien jännite purkautui hikisen tukalassa pukuhuoneessa.

**

Astuin tanssisalin painavasta lasiovesta kevätaurinkoon, joka tuntui yhtäkkiä taivaalliselta. Ensimmäistä kertaa koko viikolla tajusin, ettei minulla ollut kiire minnekään. Viimeiset hiekoitussorat talven jäljiltä narisivat lenkkareiden pohjassa. Emme olleet tänään tehneet minkäänlaista läpimurtoa koreografiamme kanssa, mutta todellakin jokin oli muuttunut. Koko maailma oli siirtynyt hetkeksi, ehkä lopullisesti, paikoiltaan.

_________________________________

vihdoin tämäkin pätkä tuli valmiiksi asti ja sain sen tänne asti! oma inspistaso on ollut hävettävän matala jo pitkään, joten oon tyytyväinen että ylipäätään sain jotain valmiiksi asti, varsinkin ihan täysin omasta ideasta! toivottavasti tykkäätte, yritän etsiä enemmän aikaa kirjoittelulle tänä keväänä, vaikka se sitten tarkoittaisi opiskelujen uhraamista edes silloin tällöin :) 

xx eve