OneShots 1 (in Finnish)

In the dark (75)

Hiljaisuus poltti korvia. Vielä hetki sitten olin kuullut oman sykkeeni aivan liian kovaa korvissani, mutta nyt kaikki oli tasaantunut. Pitelin päätäsi sylissäni ja yritin saada silmäsi pysymään auki. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Talvinen, hämärä metsä oli ollut ympärillämme hiljainen, olimme saaneet kävellä rauhassa, ilman häiriöitä. Sinä kävelit takaperin ja katsoit minua. Kun kaaduit, nauroin ensin. Sitten tajusin, ettet sinä nauranut. Harppasin luoksesi parilla askeleella ja kumarruin yllesi.

When you feel your love's been taken

When you know there's something missing

In the dark we're barely hanging on

Katsoit minua tyhjin silmin. Lumi allasi alkoi värjäytyä, ja vasta silloin tajusin, että pääsi oli osunut polun kiveen. Ensimmäisenä olin haronut käteeni puhelinta ja pudottanut sen lumeen. Lopulta, paniikin vallassa, olin saanut soitettua hätänumeroon, mutta en ollut osannut sanoa, missä tarkalleen olimme. Apua oli kuitenkin tulossa. Se oli tärkeintä.

Jossain vaiheessa, ehkä jo soittaessani, olin polvistunut lumeen ja tarttunut sinusta kiinni. Värjäytyneen lumen määrästä tiesin, ettei nyt ollut kyse pikkuruisesta vekistä päänahassa. Paniikkiin joutunut ajatteluprosessini yritti hätäisesti työntää minulle niin toimintaohjeita kuin kauhuajatuksiakin. Kaikki tuntui jotenkin etäiseltä, ja samaan aikaan tunsin sykkeeni jumputuksen niin vahvana, etten ymmärtänyt, miksi läsnäoloni tuntui häilyvältä.

Then you rest your head upon my chest

And you feel like there ain't nothing left

I'm afraid that what we had is gone

Metsä oli muuttunut jo aavemaisen pimeäksi, eikä missään näkynyt ketään. Yöpakkasen tuntu hiipi ilmassa ja muutti nenänpääni tunnottomaksi. Painoin lumella täytettyä pipoani vasten takaraivoasi lähes vihaisesti. Miksei kukaan tullut? Painajaista, sitä tämä oli. Kaikki oli vääristynyttä. Silmäsi olivat taas kiinni. Toistin nimeäsi yhä uudelleen, yritin palauttaa väriä poskillesi.

Ei tämä voinut päättyä näin. Mahdottomista olosuhteista huolimatta olimme löytäneet toisemme, kaksi opiskelijaa, joilla ei ollut muuta yhteistä kuin ranskan kielen opinnot. Kukaan ei ollut kertonut, että meille yhteistä voisi olla rakkauden kielen lisäksi myös itse rakkaus. Pitelin sinua sylissäni yhä tiukemmin.

Then I think of the start

And it echoes a spark

And I remember the magic electricity

Odotin koko ajan näkeväni puiden loputtoman sokkelon seassa huitovia taskulamppujen valokeiloja. Olin valmis huutamaan ääneni käheäksi, kunhan vain näkisin jotakin liikettä metsässä. Olin parhaani mukaan kertonut, kuinka kauan olimme kävelleet ja mihin suuntaan. Olin kertonut niin kauan, että ääneni oli sortunut itkuiseksi sotkuksi ja kadonnut kokonaan. Puhelun vastaanottaja ei ollut tehnyt elettäkään rauhoitellakseen, sanonut vain, että he siellä tekevät sen, mihin pystyvät, ja että apua kyllä tulee.

Itku palasi painavana rinnalleni. Kyyneleet tuntuivat jäätyvän kiinni poskilleni, vaikka pakkasta ei vielä ollut paria astetta enempää. Kaikki oli ollut liiankin hyvin, ja nyt istuin täällä, puunjuuren päällä yhä viilentyvässä talvisäässä, metsässä keskellä ei mitään. Kuulin hiljaisen kaiun omasta nyyhkytyksestäni ja pudistelin päätäni niin kauan, että itku loppui. Minun oli pakko pysyä järkevänä, tuskin olimme edes odottaneet vielä pitkään. Olin jo harkinnut, että kantaisin sinua, mutta en enää ollutkaan takuuvarma, minne suuntaan lähtisin, joten ajattelin siten vain tekeväni lisää vahinkoa.

Then I look in my heart

There's a light in the dark

Yhtäkkiä jossain välähti. Ajattelin ensin, että alkaisi ukkostaa ja olin juuri nähnyt ensimmäisen salaman, mutta sitten tajusin, että oli marraskuu. Samalla tajusin välähdyksen - viimeinkin - suuren taskulampun valoksi.

Laskin sinut varovasti polun lumelle, vaikka minua kylmäsi tunne siitä, että olin juuri asettanut sinut lopulliselle leposijallesi. Nousin ylös ja huidoin käsilläni niin suurieleisesti kuin osasin. Yhä useampia valopisteitä alkoi puhjeta metsän pimeään, ja uskalsin jo helpottua aavistuksen verran. Ehkä kaikki kävisi vielä hyvin. Ehkä.

Still a flicker of hope that you first gave to me

That I wanna keep

Valopisteet hoippuivat yhä lähemmäksi, ja lopulta erotin, että joukkoon kuului kaksi miestä ja nainen. Kaikilla heistä oli ambulanssihenkilökunnan kirkuvan väriset vaatteet. Toinen miehistä meni suoraan sinun luoksesi. Myös nainen puhui kiivaasti ja kumartui sinun puoleesi. Toinen miehistä tuli luokseni ja kysyi jotakin. Kuulin itseni vastaavan kuin jostain kaukaa, vaikka en ollut vielä edes ehtinyt tajuta kysymystä. Mies nyökytteli ja sanoi jotakin. Sitten hän laski reppunsa maahan ja kaivoi sieltä minulle kirjavan, paksun viltin, jonka sain kietoa ympärilleni.

Näin sinusta ainoastaan jalat, koska yläruumiisi ylle oli kumartunut nyt kolme ihmistä. Tajusin täriseväni, kun katsoin viltin reunoja puristavia sormiani. Hetken pelkäsin jopa pyörtyväni, mutta keskityin pitämään jalkani maassa ja hengittämään, ja sain lykättyä pyörtymisen ainakin hieman kauemmas tästä hetkestä. Päässäni kohisi ja sydämeni hakkasi taas hullun lailla. Tärisin kuin horkassa, ja samalla sinä kai taistelit hengestäsi.

Vain hetkeä myöhemmin näin ambulanssin valot. Puristin vilttiä edelleen kouristuksenomaisesti ja tuijotin valoja, jotka kirjoivat ambulanssin sisäkattoa.

Please don't leave 

__________________________

tämänkertaisen oneshotin lyriikat on tietenkin napattu Niall Horanin kappaleesta Flicker (koska rakastan kyseistä biisiä valtavasti). inspis lähti oikeastaan suoraan kyseisestä biisistä, jota satuin kuuntelemaan eräänä iltana. ensin ajattelin tavallista ihmissuhdedraamaa, mutta sitten pimeä metsä tuli mieleeni jostakin, ja kirjoitin tarinan tuohon pimeään metsään sopivaksi. 

toivottavasti tykkäätte tästä! jos tykkäätte, muistakaa tietenkin kommentoida! 

tällä hetkellä haluaisin kovasti saada ideoita jouluisiin oneshotteihin, jos teiltä sellaisia löytyy! ideoita voi jättää joko mun inboxiin tai vaikka tämän luvun kommentteihin :)

xx eve