OneShots 1 (in Finnish)

christmas/harry (20)

Käperryin nojatuoliin ja puristin pehmonallen syliini. Yritin totutella ajatukseen yksinäisestä joulusta. Se tuntui vaikealta. Mikään ei tuntunut samalta yksin. Ei jouluateria, eivät edes joululaulut. Nostin nallekarhupehmolelun ilmaan eteeni ja tuijotin sen pehmoisia, turvallisen lempeitä kasvoja. Se olisi ainoa kaverini tänä iltana. Harry oli... En edes tiedä. Hän oli sanonut, että ehtisi jouluksi kotiin, mutta hän ei ollut edes vastannut viesteihini.

Nousin ylös pehmeän vilttini alta ja jätin pehmonallen istumaan tuoliin yksin. Kävelin ikkunan luo ja nosti sälekaihtimet ylös. Illan sää oli liiankin kaunis. Liian täydellinen. Lunta satoi hiljalleen jo valmiiksi valkoiseen maahan. Taivaalla oli lukemattomia tähtiä muutamista pilvistä huolimatta ja lämpötila oli muutaman asteen nollan alapuolella. Se sai toisen suupieleni kääntymään ylöspäin. Ajattelin kaikkia niitä, joilla oli joulu, josta he voisivat kertoa ystävilleen, kertoa kuinka täydellistä kaikki oli ja kuinka heidän rakkaansa olivat yllättäneet heidät kalliilla lahjoilla. Ajattelin kaikkia, joilla oli joku.

Edellisenä jouluna olin ollut kotona, vanhempieni luona. Harry oli vain käynyt nopeasti luonani, olimme vaihtaneet suukon räntäsateessa ulkona. Mutta nyt kaikki oli toisin. Olin yksin yhteisessä asunnossamme, joka oli sisustettu juuri niin, kuin minä halusin. Hän oli vaatinut niin, vaikka olin yrittänyt estellä. Hän halusi vain parasta minulle. Silti hän oli todella vaatimaton, mitä häneen itseensä tuli. Hän oli poikkeuksellinen.

Tunteja myöhemmin istuin olohuoneen pehmeällä matolla ja leikin lahjapakettieni nauhoilla. En edes halunnut avata niitä. Huoneen toisessa laidassa oli oma pakettini Harrylle. Hän saisi sen ties milloin. Suru pyyhki taas ylitseni. Tällaisina hetkinä tuntui, kuin hän olisi vain mielikuvituksen tuotetta, liian hyvää ollakseen todellisuutta.

Radiossa Mariah Carey lauloi taas kerran, että halusi juuri sinut jouluksi itselleen. Tuttu joulurallatus sai minut melkein kyyneliin. Minun teki mieli läpsäistä itseäni. En saanut olla jouluna tällainen. Minun piti edes yrittää olla onnellinen.

Asettelin paketista avaamani yksinkertaisen kauniin korun kaulalleni ja puin ylleni hieman liian suuren villapaidan. Harry tunsi minut paremmin kuin kukaan. Hän tiesi, että rakastin varsinkin hänen paitojaan, jotka olivat minulle monta kokoa liian suuria. Hän oli siis ostanut minulle lähes samanlaisen neuleen kuin hänellä itsellään oli.

Silti vedin neuleen pääni yli ja jätin sen sohvan selkänojalle. Kävelin Harryn vaatekaapille ja hain hänen neuleensa. Puristin sen syliini ja kätkin ikäväni sen tuoksuun. Se tuoksui häneltä ja toi hetkeksi kotoisan tunteen. Istuin sohvalle neule edelleen käsissäni ja tuijotin joulukuusta. Se oli kaunis, teki minut iloiseksi ja toi edes hieman joulumieltä. Kello oli jo paljon, mutta en halunnut yrittää nukkua. Halusin hänen luokseen, missä hän ikinä olisikaan. 

Toisaalla lentokoneen pyörät osuivat maahan ja vaihtuivat hetken kuluttua auton pyöriksi. Väsymys painoi, mutta mikään ei ollut hänelle tärkeämpää kuin päästä kotiin. Hän otti viimeiset askeleet lumisateessa ja astui rappukäytävään nousten portaat hitain, hiljaisin askelin, jotka vain kaiku kuuli ja toisti.

Heräsin. Huonetta valaisivat vain joulukuusen valot. Käteni eivät enää puristaneet hänen neulettaan vaan hänen käsiään. Puristin silmäni kiinni ja avasin ne uudelleen. Hän oli edelleen siinä, vieressäni sohvalla ja katsoi minua kuin pientä lasta. Kietouduin hänen ympärilleen.

-Sä tulit sittenkin.

En nähnyt kuin hänen hiuksensa halatessani häntä, mutta tiesin hänen hymyilevän. Hän nosti päänsä olaltani ja suuteli kuin kokeillen. Olin kaivannut hänen huuliaan enemmän kuin itse tajusinkaan.

-Hyvää joulua rakas, hän sanoi pehmeästi vasten hiuksiani. 

_______________________________

tässä siis ensimmäinen jouluisista oneshoteistani tälle vuodelle :) toivottavasti tykkäätte ja muistakaahan kommentoida, että onnistuinko luomaan yhtään joulun tunnelmaa tähän, vaikka parhaani yritin ;D 

xx eve