Miian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo.
Tuleeko jonkun kanssa tunteita?
Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...
Menimme yläkertaan Miian huoneeseen. Huomasin heti, että hänellä on huppari ja kollarit vaikka nyt on kesä ja +25 astetta. Minulla on shortsit ja t-paita ja minulla on kauhean kuuma. "täs on tää sun huone. mun huone on tos vieres ja vessan mä näytin jo. Yläkerran vessa on vaan meidän käytössä. Siellä on kaapissa sullekin tilaa." sanoin. Miia ei sanonut mitään. Hän ei edes katsonut minuun. Minua jännittää, jos emme tule toimeen. "jos sul tulee jotain ni mulle voit kertoo" sanoin. Miia katsoi minuun oudolla ilmeellä. Kaduin heti sanomaani. Miia venyttelee selkäänsä ja käsiänsä. Hänen hupparin hiha nousee. Näin tuoreita punaisia viiltely jälkiä. Katsoin niitä hetken. En sano mitään. Miia ei tajunnut, että huomasin.
"tuutko sä alakertaan vai jäätkö sä tänne" kysyn. "mä tuun alas" Miia vastaa hiljaa niin, että kuulen sen juuri. Hän on aika ujo. Lähdimme alakertaan.
Miia
Kävimme juuri minun huoneessa. Se näytti aika isolle. Sillä oli parisänky, yöpöytä, koulupöytä tuoli, vaatekaappi ja 2 lipastoa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Tolleen ajattelen ton huoneen)
Menimme alakertaan Ollin kanssa. Matias ja Sari oli juuri lähdössä. Menin halaamaan ensiksi Matiasta ja minulta tuli pari kyyneltä. Heistä oli tullut minulle tärkeitä puolessa vuodessa. "muista, että voit aina soittaa meille" Matias kuiskasi ja katsoi silmiini. "joo muistan" sanon. Halasin sen jälkeen Saria. "heippa" sanoin hiljaa. "Heippa" Sari sanoi. He avasivat oven ja lähtivät.
Katsoin taakseni ja näin Katjan, Mikon ja Ollin takanani. Katsoin heitä itkuisilla silmillä. Katja katsoi minuun ja tuli vähän lähemmäs. Hän tuli lähelleni ja nosti kättään. Säpsähdin, koska luulin, että hän lyö. "anteeks. Anteeks. Älä jooko lyö. Älä jooko lyö" sanoin pelokkaasti. "lyö? En mä aikonut lyödä. Onko sulla kaikki hyvin?" Katja kysyi. En vastannut mitään. Silmistäni vuotaa kyyneliä tiuhaan tahtiin. Katson ensiksi Katjaa. Hän näyttää huolestuneelta. Sitten katsoin Mikkoa. Hän näyttää odottavan vastausta. Sen jälkeen katson Ollia. Hän näyttää säikähtäneen sanomaani. Lähden pois sanomatta mitään. Juoksen portaat ylös. Menen huoneeseeni ja rojahdan sängylle. Kyyneleet rupeaa valumaan poskillani hyvin tiuhaan tahtiin. Kovempaa kuin äsken.
Katja
Miia juuri lähti huoneeseensa. Mikko lähti tekemään ruokaa. "pitäskö sen luo mennä?" Olli kysyy. "annetaan sen olla yksin. Voi olla, että on ollut rankka matka" Vastasin. "okei mietin vaan, et toivottavasti se ei viiltele" "miten niin viiltele" "no siis sil on huppari ja pitkät housut kesällä. Nyt on +25 astetta. Näin myös tuoreita punasia viiltoja sen ranteissa" "okei. Hyvä kun kerroit" sanoin ja menin halaamaan Ollia.
Menimme auttamaan Mikkoa tekemään ruokaa. Teemme tortilloja. Aion kertoa Ollin kertoman illalla Mikolle.
On mennyt noin puoli tuntia siitä kun lähdin. Olen itkenyt ja katsonut instagramia sängylläni. Joku koputtaa oveen. "mitä asiaa?" kysyn. "voinko tulla sisään?" Katja kysyy. "joo" huoneen ovi avautuu ja sisään astuu Katja. "tuolla on ruokaa. Tortilloja. Sun ei oo pakko tulla syömään tai mä voin tuoda sulle tänne, jos haluut" "joo" lähdemme alakertaan. Olli katsoo minua huolestuneella ilmeellä. Tajusin vasta nyt, että minun silmät ja naama on varmaan ihan punaiset, mutta en anna sen haitata. Väännän kasvoilleni pienen hymyn. Olli hymyillee minulle takaisin.
Istun pöytään Katjan viereen. Vastapäätäni on Olli ja hänen vieressä Mikko. Otan tortillan. Laitan sen mikroon. Katson hetken mikroa. "miten tää toimii?" "painat siitä mis lukee 30 s. Sitä kannattaa lämmittää noin 15 sekuntia. Sit ku se on valmis paina siitä iso nappulaa sen alla. Sit paina stop" Katja ohjeistaa. "okei kiitos" täytän tortillan. Syön sen. "Kiitos ruuasta" sanon. "ole hyvä" Katja sanoo perääni.
Otan mukaani kitara kotelon joka oli alakerrassa. Sain sen 8 vuotiaana. Olen soittanut kitaraa siitä asti. Vien sen huoneeseeni. Sen jälkeen menen yläkerran vessaan. Työnnän sormet kurkkuun. Oksennan kaiken ruuan ulos.
Menen omaan huoneeseeni. Menen koulupöydän ääreen ja rupean piirtämään. Piirrän kuvaa, jossa olen minä ja kitarani. Olen laitoksessa huoneessani. Kerttu otti kuvan.
Olen piirtänyt kuvaa 2 tuntia. Alan laittaa tavaroitani kaappiin. Sain vaatteet laitettu. Menen nyt vessaan ja minulla on käsissäni tavaroita joita vessassa tarvitaan. Avaan oven ja näen Ollin. "mä voin näyttää mihin voit laittaa noi" "kiitos" Menemme vessaan. "Shampoon ja noi muut voit laittaa tohon" "voitko auttaa ja ottaa ne tosta ja laittaa tohon" "juu" Saimme kaikki laitettua. "kiitos avusta" "ole hyvä"
Menin omaan huoneeseen. Avaan kitara laukun. Otan musiikkikirjan, kitaran ja plektran ja rupean soittamaan. Soitan Chisun Yksinäisen keijun tarinaa. Rupean myös laulaa. Soitin kitaraa noin tunnin. Jätän kitaran sängylle. Kello on 18.47. Lähden alakertaan.
Menen sohvalle. Katja ja Mikko on toisella sohvalla ja Olli toisella. Telkkarista pyörii joku ohjelma. Menen samalle sohvalle Ollin kanssa. Menen mahdollisimman kauas Ollista. Hän katsoo minuun ensin ihmeissään mutta sitten hymyilee. "sä soitat ja laulat tosi hyvin" Olli kehuu. "ettekai te kuulu mun rääkymistä ja rämpyttämistä?" "Se ei ollu rääkymistä tai rämpyttämistä. Se oli tosi kaunista" Mikko jatkoi. Katsoin Mikkoa ja hymyilin pienesti. Minulta valui kyynel silmästäni. "onko kaikki hyvin?" Olli kysyy. Huomaan sivusilmällä, että Mikko ja Katja katsoo minuun. En kestä enää. Nousen ylös ja juoksen huoneeseeni itkien.
Olli
"sanoinko jotain väärää?" "teinkö jotain?" "olisiko minun pitänyt kehua enemmän?" "olisiko pitänyt tukea enemmän?" noi ajatukset pyörii päässäni. "mikä sille tuli? " isä kysyy. "en tiiä. Ärsyttää, kun en tiiä mitä voin tehä ja haluisin et Miia viihtyy täällä" sanon ja kyynel vierähtää poskelleni, mutta pyyhin sen nopeasti pois. "nii mekin haluttaisi et Miia viihtyy, mut sille vaan pitää antaa aikaa tottua meihin ja tähän uuteen ympäristöön" äiti vastaa. "joo" sanon. Kyyneliä alkaa valua poskillani enemmän. Äiti tulee viereeni ja halaa minua. Isä liittyy haliimme. Halaamme noin 10 minuuttia.
"mitä on tapahtunut?" Miia kysyy itkuisella äänellä. Äiti ja isä irrottautuu minusta. Katsomme kaikki Miia. Mialla on kädessä pehmolelu. Aika söpöä, että hän on 15 ja ottaa pupun mukaan. Minua se ei haittaa. Mia huomaa, että katson pupua ja laittaa käden selkänsä taakse, että emme huomaisi pupua.
