En jaksa eikä mul oo motivaatiota kirjoittaa näiden lukio elämästä mitään enää. Joten skipataan 2 vuotta niinku olin ajatellut. Toivottavasti ei haittaa et täs on näin pitkä time skip. Mut ettehän te siihen enää pysty vaikuttaa.
Miia
Haluan kertoa teille mitä on tapahtunut 2 vuoden aikana. Kesäloman lopussa ei tapahtunut mitään. Menin kouluun. Sielläkään ei tapahtunut mitään. Stressasi kyllä ihan helvetisti. Sitten tuli taas kesä.
Äiti löysi uuden viime vuoden alussa. Sen nimi on Kai. En aluksi tullut Kain kanssa ollenkaan toimeen. Hän aluksi yritti liikaa. Rehellisesti sanottuna olin hänelle kauhea. En puhunut hänelle, jos puhuin tiuskin hänelle. Jossain vaiheessa kumminkin tajusin hänen olevan ihan ok tyyppi. Nyt tulen hänen kanssa hyvin juttuun. Myös huomasin äitin olevan iloinen hänen kanssaan. Kai tulee hyvin toimeen Oonan kanssa. Oona pitää Kaita isänä ja kutsuukin häntä isäksi. Emme ole kertoneet Oonalle totuutta eikä kannatakaan. Ei hän kumminkaan ymmärtäisi. Kai muutti meille vähän alle kuukausi sitten. Äiti tietysti kysyi minulta, Ollilta ja Oonalta käykö se meille. Meille se oli ok.
Niko ja Minna seurustelee edelleen. He ovat söpö pari. Toivon, ettei he eroa koskaan. Sama juttu Aleksilla ja Ollilla.
Minä ja Joonas olemme läheisiä. Olemme pussailleet ja panneet kännissä muutamia kertoja. Ja selvinpäin vielä enemmän. Emme ole sopineet mitään mitä me ollaan.
Henkisesti minulla menee hyvin. En ole viillellyt pitkään aikaan. Syön normaalisti. Ainakin yleensä. Välillä syöminen tuntuu vaikealle. Yleensä silloin olen kertonut Ollille tai äidille, mitä mielessäni liikkuu. He ovat aina tsempanneet ja kehuneet minua.
Oona on todella ihana lapsi. Hän tykkää leikkiä, lukea kirjoja -tai siis että joku lukee hänelle-, piirtää ja kaikkea muutakin mitä 2 vuotiaat tekevät.
------Tänään on lakitus ja lakkiaiset. Puen tummansinistä mekkoa päälle. Laitan taas kauheita vihaamiani sukkahousuja jalkaan. Hyi, vihaan sukkahousuja. Menen vessaan. Teen meikin. Laitan vain hieman meikkiä. Kesällä kun on kuuma minua ahdistaa meikki. Tuntuu, että se lähtee hien mukana pois.
Laitan hiukset nutturalle. Harjoittelin sen kauan sitten. Se on hyvä koska saan vielä ylioppilas lakin päähäni niin ettei se ole huonosti.
Menen huoneeseeni. Otan taas Matiaksen tavaroita sisältävän laatikon vaatekaapistani. Laitan sen pöydälle ja avaan sen.
Otan laatikosta samat korut joita käytin 9 luokalta päästessäni. Eli kaula- ja korvakorut sekä sormuksen. Matias käytti näitä aina. Laitan ne paikoilleen. Otan vielä Matiaksen hajuveden ja haistan sitä. Niin hyvä tuttu ja turvallinen tuoksu. Mikään ei voita tätä tuoksua.
"Miia, ootko kohta valmis?" "joo oon. Mulla menee minuutti" "okei. 10 minuuttia lähtöön" "joo" otan käteeni kuvan minusta ja Matiaksesta keinumassa. Mummi otti sen kun olin pieni. Silitän kuvassa Matiaksen poskea. "mulla on ikävä sua. Sun olis kuulunu olla täällä. Mä rakastan sua"
Laitan tavarat laatikkoon ja lähden alakertaan. Näen Kain nojailemassa ovenkarmiin. "ootko valmis?" "juu" "hyvä" äiti tulee luokseni Oonan kanssa. "Miia sä oot tosi kaunis" "kiitos" "entä mä?" käännän katseen Oonaan. "oot säkin tosi kaunis" Oonalla on viininpunainen mekko ja hiukset letillä.
Olli tulee alakertaan. Hänellä on puku päällä. Myös Kailla on puku. Olli kävelee luoksemme. "sä oot komee. Aleksi tykkää" "no kiitos. Et säkään huonolta näytä" "kiitos"
"lähetäänkö?" "joo" menemme eteiseen ja laitan jalkaani mustat balleriinakengät. En tykkää kävellä korkkareissa joten nämä saa kelvata.
° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° °
Sanoja: 549Jee kerrankin yli 500 sanan luku. Nyt meen kirjoittaa Oleksia. Julkisen sen ehkä tänään. En kyl lupaa mitään. Mul on koulussa äikänkoe jossa on aiheena pilkut. En ymmärrä yhtään mitään. Eli jos ei tuu lukua mua todennäköisesti vituttaa.
YOU ARE READING
Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)
RomanceMiian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo. Tuleeko jonkun kanssa tunteita? Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...