Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

8

Miia

"emmäny ton kaa vois" Joonas sanoi. Tuo sattui. Olenko niin läski ja ällöttävä, että edes Joonas ei tykkää minusta. Nuosen istumaan niin, että en nojaa enää Joonakseen. Luulin, että häneen voisin luottaa. Tunnen kyyneleen poskellani. Olin hiukan ihastunut Joonaksen. Noh enpä ole enää.

Jos oikein muistan niin Tommi katsoo minua huolestuneella ilmeellä. Sen jälkeen Joonasta vihaisella ilmeellä. Nousen ylös sängyltä. Lähden pois. "Miia anteeks mä en tarkoittanut sitä silleen" Joonas sanoo. En sano mitään. En edes katso taakseni. Näytän keskaria.

Menen omaan huoneeseeni. Menen koulupöydän ääreen. Jatkan piirustusta, jonka eilen aloitin. Hetken päästä kuulen koputuksen. "saanko tulla?" kuulen Joonaksen kysymyksen. "et. Mee pois. Mä en haluu nähä sua. Puhuu sulle. Kuulla sua. Enkä mitään muutakaan missä voin jollain tavalla aistia sut" kuulen askelien lähtevän pois oveltani. Onneksi lähti.

"vittuuu" huudan ääneen. Piirustus menee pilalle.

Kaivan kitaran laukusta. Menen sängylle. Alan soittaa Cheekin Surulapsi kappaletta.

Joonas

Kuulen soittoa ja laulua viereisestä huoneesta. "kun on alhaalla käynyt niin huipulla tuulen tuntee. Se saa sydämeen sen yksinäisyyden palaamaan. Olen kaatunut langennut loukkoihin, joista auennut on ovi ainut alaspäin. Ja niihin mun haaveet haudattiin. Sain uudet haavet ja nousin kauas päässyt oon enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan mä olla vaan nousta korkeuksiin" Siihen soitto ja laulu loppui. Miia osaa soittaa ja laulaa todella hyvin. Itsekkin osaan soittaa kitaraa mutta en noin hyvin.

Ärsyttää että sanoin sen. Tottakai Miia käsitti sen väärin. Enkä syytä Miiaa siitä. Olen vähän ihastunut häneen. Nyt kumminkin kaikki toivo on mennyt.

Miia

Alkoi ahdistaa. Todella paljon. Otin sakset koulupöydän laatikosta. Menin vessaan.

Nostin vasenta hihaani. Viilsin. Viilsin syvän pitkän viillon. Näin verta. Oloni ei helpottunut. Joten vedin toisen. Kolmannen. Neljännen. Viidennen. Käteeni ei enää mahdu uusia. Vaihdan kättä.

Nyt molemmat kädet on täynnä viiltoja. Oloni ei ole vieläkään hyvä. Käärin lahkeeni ylös ja viiltelen molemmat jalat. Kädet ja jalat on täynnä tuoreita, verta valuvia, pitkiä, syviä viiltoja. Istun vessan nurkassa.

Sattuu helvetisti mutta tuntuu todella hyvältä. Olen istunut vessassa varmaan 10 minuuttia. Olen koko ajan myös itkenyt.

Joku avaa oven. Voi vittu. Unohdin lukita sen. "Miia?" kuulen itkuisen äänen ovelta. en vastaa mitään. Katson pois päin.

Tulee heikko olo. "Mikko ja Katja äkkiä tänne. Miialla ei oo kaikki hyvin" on viimeinen mitä kuulen

10 minuuttia aikaisemmin

Joonas

Jätkät puhuu jotain. En kuuntele heitä.

Olen miettinyt jonkun aikaa miten voin korvata tämän Miialle. Olen myös miettinyt miten selitän sanomani Miialle. En varmaan mitenkään. Miia oli ujo mutta vaikutti todella mukavalle. Minua ei haittaa hänen epävarmuus itsestään. Olisin halunnut olla hänen tukena. Minulla oli turvallinen olo Miian seurassa. Nyt se on poissa. Miia vihaa minua.

Hetken päästä tunnen lämpimän kyyneleen poskellani. "voi ei. Tuleeko Porkolta itku?" kuulen Joelin vittuilevan äänen. "oo hiljaa!" sanon. Nousen ylös ja päätän mennä vessaan. Rauhoittumaan.

Avaan oven ja huomaan Miian lattialla. Lattia on täynnä verta. Miia on täynnä viiltoja. "Miia?" Hän ei katso minua. Kääntää pään pois minusta. Huomaan hänen poskella kyyneliä.