Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

53

Olli

Menen olohuoneeseen sohvalle äidin viereen. "nukahtiko Miia?" "joo" "kiitos Olli, että sä huolehdit Miiasta" "tottakai se on mun sisko ja mulle tosi tärkeä" äiti vetää minut kainaloonsa. "mä en oo ilmoittanut Aleksille tai Joonakselle, että me ollaan täällä. En usko, että Miia ois laittanu myöskään viestiä" "ehkä kannattais laittaa" "joo mä laitan"

Kerroin Joonakselle ja Aleksille viestillä, että asumme väliaikaisesti mummon ja papan luona ja kerron myöhemmin mitä on tapahtunut.

Katsomme jotain sarjaa olohuoneessa ja nojaan äitiin. Olen juuri nukahtamassa, kunnes Miian huoneesta alkaa kuulua huutoa, jonkun hakkaamista ja kiljuntaa. Juoksen huoneeseen. Äiti tulee perässä. Miia istuu sängyllä ja hakkaa päätä seinään samalla kun kiljuu. Menen Miian luo. Laitan tyynyn seinän ja Miian pään väliin. "Miia rauhoitu. Kaikki järjestyy mä lupaan" "ei ei ei ei ei ei ei" otan Miian syliini. Alan keinuttamaan Miiaa puolelta toiselle. Hyräilen jotain toista laulua kuin aiemmin. Miia rauhoittuu siihen. "mikä tuli äskön?" "haluun pois" "minne pois?" "haluun kuolla" Miia purskahtaa itkuun. "voi sua" silitän Miian selkää. "samaan aikaan mä haluun, et mä kuolen ja kaikki tää paska loppuu, mut samaan aikaan haluun jatkaa ja näyttää itelleni mihin musta on" "mä oon ehdottomasti ton toisen vaihtoehdon kannalla" "voitko sä nukkuu mun kanssa? Pelkään, et mä saan taas jonku kohtauksen tai satutan itteäni" "tottakai voin" katson äitiäni. Hän hymyilee minulle ja lähtee pois.

"mennäänkö nyt vaan nukkumaan?" "joo. Mun pitäs käydä vessassa mut en vaa uskalla, ku pelkään satuttavani itteäni" "no jos mä tuun siihen vessan ulkopuolelle ja sä et laita ovea lukkoon. Sit jos ahdistaa sanot vaan ni voin tulla auttaa" "okei" Miia nousee ylös sylistäni ja lähdemme vessalle.

Miia tulee ulos vessasta. "mulla on nälkä mut en haluu syödä paljoa" "okei mennää syömää vaikka joku hedelmä" "okei" hyvä että Miialla on nälkä ja hän haluaa syödä vapaaehtoisesti. Lähdemme keittiöön ja ojennan banaanin Miialle. Hän kuorii ja syö sen. Miia katsoo minua ilmeellä, että nyt hän haluaa kannustusta ja tukea. "hyvä Miia. Hyvin meni. Onko vielä jotain vai mennäänkö nukkumaan?" "mennää nukkumaan" "okei"

Makaamme Miian kanssa vierekkäin. Katson Miian silmiin. "Olli tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit aiemmin?" "milloin?" "silloin ruuan jälkee ku olin menossa oksentamaan" "tarkoitin. Silloin mä olin tosissani. Mä en varmaan ikinä oo ollu niin tosissani ku silloin" "okei" Miia näyttää jotenkin oudolta. En osaa sanoa miten mutta jotenkin. "onko kaikki hyvin?" "en kai mä oo vaivaksi? Must tuntuu et oon taakka ja mua joudutaan raahaamaan perässä ku jotain laiskaa koiraa joka ei haluais kävellä. Ja Must tuntuu et pilaan tän koko loppu perheen mun ongelmilla" "et sä oo taakka. Ja oon varma, ettet pilaa tätä koko perhettä. Ja sul saa olla ongelmia ja on hyvä, että nyt sä tiedostat ne ongelmat myös ite ja pyydät apua ku sitä tarvitset" "sä oot ihana ku sä ymmärrät ja sulle voi puhua kaikesta" "säkin oot ihana ja mä mielelläni kuuntelen ja autan jos vaan jotenkin osaan" "kiitos. Sä oot korvaamaton" "säkin oot"

Miia kääntää selän minulle. Itse makaan kyljellä. Alan silittämään Miian selkää. Miia tulee ihan kiinni kroppaani. Otan Miian lusikkaan. Pian alkaa kuulua taas Miian tuhinaa. Onko tämä normaalia? Ainakin ennenkin olen nukkunut Miian kanssa lusikassa. Ja jos Miia haluaa nukkua lusikassa ja se tuo hänelle jonkin laista helpotusta niin voin nukkua hänen kanssa lusikassa. Pakko myöntää, että nukkuisin mielummin Aleksin kanssa lusikassa.

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
Sanoja: 543