Miia
Herään alakerrasta kuuluvaan Oonan itkuun. Nousen ylös. Vaihdan vaatteet ja lähden alakertaan. Olli on siellä myös. Istun pöydän ääreen. "Miia mitä sä haluut syödä?" "ei mul oo nälkä" "no jotain pitää syödä" äiti ojentaa minulle jugurtin ja lusikan. "syö toi" alan tutkia jugurtin sisällys luetteloa. Olli ottaa jugurtin pois minulta ja teippaa purkin niin ettei siitä näe niitä enää. Hän antaa mulle sen takaisin.
"miks sä teit noin?" "ettet sä nää paljon siin on sokeria tai kaloreita" "just" "syö se" avaan jugurtti purkin. Laitan puolikkaan lusikallisen sitä suuhuni. Alkaa oksettaa. Juoksen vessaan. "Miia et oksenna sitä ulos!" Olli kävelee perässäni.
Kun oksennan, Olli pitää hiuksistani kiinni. "mä en halua syödä" "sun on pakko" "en syö" nousen lattialta ylös ja marssin huoneeseeni.
Haen huoneestani puhelimen ja juoksen eteiseen. Juoksen saman tien ulos kengät käsissäni. Laitan kengät pihalla jalkaan ja lähden sairaalalle. Päätän juosta koska silloin kuluttaa kaloreita. Saavun sairaalalle. Puhelimeeni tuli matkan aikana monta viestiä ja soittoa. Menen Joonaksen huoneen ovelle ja koputan. Odotan hetken ja avaan oven. Näen Joonaksen ja hänen äidin. "mähän sanoin eilen että pysyt kaukana Joonaksesta" "äiti mä haluaisin puhuu Miian kanssa kahdestaan" "okei. Mä oon käytävässä" Anni lähtee huoneesta pois.
Olen kahden metrin päässä Joonaksen sängystä. "Mitä asiaa sulla oli?" "no halusin vaa pyytää anteeks" "ei toi auta. Sun sanat satutti ihan helvetisti" "mä tiedän. Anteeks. Mä en olis saanu sanoa sulle niin. Mulla oli vaan tosi vaikeeta" "tiedän. Ja mä halusin vaa auttaa" "nii. Jos mä en ala syömään äiti lähettää mut syömishäiriö klinikalle" "ihan hyvä jos lähettää" "miten niin?" "ei mitenkää. Oliks sulla vielä jotain?" "ei kai mulla muuta ollutkaan" "okei. No heippa sitte" "Joonas mä..." "voitko nyt vaa mennä" lähden huoneesta pois.
Anni nousee odotus aulan penkiltä. Hän katsoo minua vihaisesti ja menee Joonaksen huoneeseen. Istun penkille. Alan tuijotella seinää.
Time skip 7 tuntia
Äiti ja Olli löysi minut sairaalalta. He lähtivät kotiin. Minä en suostunut menemään mukaan. Joonas pääsee tänään pois. Haluan nähdä hänet vielä. Minulla on huono olo ja sattuu päähän.
Joonas kävelee huoneesta pois äitinsä kanssa. Menen hänen luo. "Joonas mä rakastan sua. Anteeks" "sä et tuu saamaan anteeks multa. Ymmärrä se jo" "Joonas mä..." "oo hiljaa" "mitä mä voin tehdä että sul on parempi olla?" "oot poissa mun elämästä. Et tuu koskaan enää puhuu mulle ja pysyt poissa niin hyvin ku mahdollista"
Pysähdyn siihen kohtaan. Joonas jatkaa matkaa. Katson niin pitkään Joonaksen perään, kunnes Joonas kääntyy oikealle ja menee ovesta pois täältä osastolta. Menen istumaan penkille. Tutkin hupparini taskuja. Siellä on masennuslääkkeeni. Haimme ne toissapäivänä.
Otan vieressäni olevasta vesi automaatti jutusta vettä. Kävelen sairaalasta ulos. Istun sairaalan pihassa penkillä. Otan toiseen käteeni veden ja toiseen lääkepurkin. Nyt teen itsarin. En pysty elää ilman Joonasta. Rakastan häntä liikaa. Kaadan puolet lääkkeistä ensin. Nielaise ne ja teen saman lopuille.
° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° °
Sanoja: 464Joo. Semmosta tälläkertaa.
YOU ARE READING
Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)
RomanceMiian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo. Tuleeko jonkun kanssa tunteita? Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...