Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

52

Miia

Herään kolinaan, joka kuuluu jostain päin taloa. Nousen istumaan sängylle. Sitten seisomaan. Lähden tallustelemaan olohuoneeseen. Istun Ollin viereen. Painan pään hänen olkapäälle ja vedän jalat rintaani vasten. "ruoka on valmista" "okei" Olli nousee sohvalta ylös ja vetää minutkin ylös. Lähdemme keittiöön.

Otan itselleni todella vähän ruokaa. Otan vain yhden perunan ja puolikkaan kauhallisen jauheliha kastiketta. Istun pöydän ääreen ja huomaan kaikkien katsovan ruokaani. "Miia pitäskö sun syödä vähän enemmän. Mä voin laittaa sulle" "mummo älä hössötä. Anna Miian syödä sen verran kuin haluaa" mummo ei tiedä aiemmista ongelmista syömisen kanssa. "joo tottakai. Syö sen verran ku syöt"

Olli

Alamme syödä. Miia tökkii ruokaansa. Otan pöydän alla Miian vapaasta kädestä kiinni. Miia katsoo minuun ja hymyilen hänelle. Olen ottamassa kättäni pois Miian kädestä, mutta Miia puristaa sitä, etten ottaisi. Alan silittää Miian kämmenselkää.

Muut nousi pois ruokapöydästä. Minä jäin Miian seuraksi. "yrittäisit syödä vähän" "emmä haluu" hänen poskelle vierähtää kyynel. Pyyhkäisen sen nopeasti pois. "mä ymmärrän sen. Yrittäisit syödä noi" "mutku mä en haluu" Miia painaa pään olkapäälleni. "mähän en voi sua pakottaa. Mut sulla oli vasta se syömishäiriö. Eikä se ilmeisesti oo kokonaan poistunut. Sun olis tärkee syödä, vaikket haluais" "nii" "yrittäisit syödä" Miia ottaa haarukkaan hieman ruokaa ja laittaa sen suuhun. Hän nielaisee sen. Hän näyttää siltä, että voisi oksentaa. "hyvä. Hyvin menee. Jatka samaan malliin"

Miia sai kannustuksellani syötyä ruokansa. Hän nousee ylös ja laittaa lautasen tiskikoneeseen. Teen sen myös. Miia lähtee vessaa kohti. Hän ottaa vessan kahvasta kiinni ja on avaamassa ovea mutta suljen sen. Miia katsoo minua vihaisesti. "mä meen vessaan" "sori mut et mee" "miks?" "mä haluun olla varma, ettet oksenna tota äsköistä pois" "mun on pakko päästä kuselle" "no minä tai äiti tullaan mukaan" "ei käy!" "Miia me halutaan vaan sun parasta" "en usko!"
"äiti tuutko tänne!"

Äiti kävelee luoksemme. "Mitä asiaa teillä on?" "Miia sai just syötyä. Nyt sil on vessa hätä ja en suostunut päästää sitä yksin" "okei?" "ni päästänkö mä Miian yksin vessaan vai en?" "Miia vastaa rehellisesti. Menisitkö sä oksentamaan?" Miia nyökkää päällään ja rupeaa itkemään. Hän tulee halaamaan minua. Hän painaa pään rintaani. Äiti tulee haliimme myös ja halaa Miiaa takaapäin. Silitän Miian ruskeita pehmeitä hiuksia. "m-ä en ja-ksa e-nää tät-ä" "mitä?" "e-läm-ää" "kyllä varmasti jaksat. Me autetaan ja tuetaan sua kaikessa missä sä tarvit apua ja tukea. Me rakastetaan sua oikeesti ja sä oot meille tosi tärkeä. Me ei suostuta luopumaan susta. Sun pitää vaan yrittää jaksaa. Mä tiedän, ettei se tuu olemaan helppoa, mut sä oot jaksanu tänne asti ja varmasti jaksat myös pidemmälle. Mä oon varma, et elämä kyl helpottuu jossain vaiheessa. Ja uskon myös, et elämä antaa sulle paljon kaikkea ihanaa ja kivoja juttuja. Mut sun pitää vaan nyt jaksaa eteenpäin. Sä oot sen verran tärkee mulle et mä valvon sua vaikka 24/7 jos tarve vaatii ja autan sua kaikessa. Teen vaikka ruokaa ja sä tiedät et mä vihaan ruuan laittoa. Mä oon myös varma et Joonas ja äiti tukee sua. Miia mä rakastan sua" "mä-ki ra-kas-tan su-a. Kii-tos Ol-li t-oi o-li to-si kau-niist-i sa-nott-u"

Olemme vain hiljaa. Miian kyyneleet on kastellut paitani mutten anna sen häiritä. "Olli kannatko Miian sänkyyn. Kello on aika paljon ja Miia varmaan nukahtaa kohta" "joo" nostan Miian syliini ja kannan vierashuoneen sängylle. Peittelen Miian ja alan silittää hänen hiuksia. Hyräilen jotain lastenlaulua, jota äiti hyräili minulle kun en saanut unta tai olin nähnyt painajaista. Alkaa kuulua tuhinaa ja lähden huoneesta pois.

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
Sanoja: 598

Haluisin, et joku sanois mulle noi sanat mitkä Olli sano Miialle tos lopussa.