Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

57

Minna

Herään tuntiessani Nikon silittävän hiuksiani. "huomenta" "huomenta. Nukuitko hyvin?" "tottakai ku sä oot siinä" "pitäskö sun tarkistaa et sun äiti ei oo tuol" "joo. Vaikka uskon et se on jo koneessa. Mut onhan voinu tulla suunnitelmiin muutos" "jep" pussaan nopeasti Nikon huulia ja lähden pois huoneestani.

Kiertelen taloa. "äiti ooksä täällä!" jatkan kiertelyä. "äiti!" palaan huoneeseeni. "ei siel oo ketään" "hyvä" käperryn Nikon kainaloon. Siinä olo aina tuntuu turvalliselta ja tiedän, ettei kukaan mörkö voi napata mua mukaansa. "mul on nälkä" "Niko sulla on aina nälkä" "no ei oo" "onpas" "ei oo" "mä en jaksa riidellä sun kanssa, koska mä tiedän että oon oikeessa. Mut mennään syömään" nousen istumaan. "eeiii. Älä meeeee" Niko nappaa minut kainaloonsa. "no mut me ei voida syödä jos jäädää tähän" "nii. Mut mä saan susta päivittäisen tarpeen verran energiaa" naurahdan. "aha"

"sä et oo puhunu kauheesti sun perheestä. Haluutko kertoo miks et?" "no pienestä asti mä ja mun sisko Maisa ollaan oltu isovanhempien luona, ku äiti ja iskä on ollu ulkomailla. Ne on vuodesta tosi paljon poissa. Ne saattaa olla 3 kuukautta pois. Sit tulla Suomeen. Olla yön täällä ja lähtee johonkin taas. Nyt vielä ku Maisa asuu sen poikaystävän luona ni ei olla nähty pitkään aikaan. Välillä ku se tulee hakee jotain tavaroita täältä. Sil on viel omassa huoneessa tavaroita. Mä oon oikeestaan aina yksin kotona, jos en oo sun tai muiden kanssa tai koulussa. Kyl mä tykkään lenkilläkin käydä mut muuten oon vaa täällä. Mä olin ennen 9 luokkaa tosi yksinäinen. Kiitos teille ni mä oon taas ees vähän sosiaalisempi. Ennen teitä tuntu, et mä en puhu koskaan ja oon koko ajan vaan hiljaa. Mä oon teille tosi kiitollinen. Te toitte ja tuotte vieläkin sisältöä mun elämään" alan itkeä. "Kiitos et sä tulit mukaan. Ja kiitos Miialle et se ees halus tutustuu suhun" "must vaan tuntuu et mun vanhemmat ei välitä musta" "varmasti välittää. Ja jos ei välitä ni mä ainakin välitän. Ja niin välittää Miia ja muut Jätkät. Ja mikä se sun siskon nimi olikaan ni sekin varmasti välittää mut ei oo kerenny vaan nähdä sua" "nii varmaan" "varmasti välittää"

"miks sä et halunnu kertoo sun äidille musta?" "no porukat on aina kieltänyt mua ja Maisaa seurustelemasta. Ne on sanonu et meistä pitää tulla itsenäisiä naisia jotka ei miehiä tarvi. Ja et ite pitää osata vaihtaa autoon renkaat eikä hämähäkkejä saa pelätä. Ja mun vanhemmat on homofoobikkoja. En oo kertonut niille et oon bi" katson Nikoa pelokkaasti. Hän hymyilee minulle tsemppaavasti. "hyväksytkö sä mut vaikka oon bi?" "tottakai. Ei toi mun suhtautumista muuta. Mä välitän susta oikeesti tosi paljon" "kiitos Niko. Ja en siis oo kertonut kellekään muulle tota et oon bi ku sulle, Miialle ja Maisalle. Arvostaisin tosi paljon jos säkään et kertois" "en kerro. Ja mä arvostan tosi paljon, että sä kerroit ton mulle. Toi merkkaa mulle tosi paljon"

"Maisa kävi tosi pitkän taistelun sen ja Aatun seurustelusta. Maisa piti vanhemmille mykkäkoulua 2 kuukautta putkeen. Tai sano se välillä jotain mitä tarvii esimerkiksi kaupasta mut ei muuta. Vanhemmat sit jossain vaiheessa vaan anto periksi. Ja Maisasta ne on aina tykänny enemmän. Se on aina saanu paljon huomiota. Tuntuu et mun ei ois tarvinnu syntyä ollenkaan. Ei vanhemmat mua huomaa" itken nyt vielä kovampaa. "voi sua. Mä taas koen et se on hyvä et sä oot olemassa. Muuten mul ei ois maailman ihaninta tyttöä tyttöystävänä" "no mut sit sä oisit saanu toisiksi ihanimman. Sä nyt oisit saanu kenet vaan" "älä sano noin. En ois. Ja ainut kenet haluan ja tarvitsen mun elämään oot sä" "Aijaa"

"nyt mul on nälkä" "okei" nousemme ylös. Alan laittaa vaatteita. Puen eka housut. Otan sitten paidan pois. Tiedän Nikon katsovan minua. Laitan rintsikat päälleni ja käännän katseen Nikoon. Hän punastuu heti ku katson häneen. "sori ei mun pitäny tuijottaa" "ei se mitään. Tuijota ihan rauhassa. Sä oot ihminen jonka tuijotus mua ei häiritse" "hyvä" laitan vielä paidan päälle. Nikokin oli samalla saanut vaatteet päälle.

Kävelemme keittiöön. Otamme tarvittavat aamupala tarvikkeet pöydälle ja alamme syödä.

Syöminen keskeytyi, koska minä kaipaan Nikon huomiota. Käännän kädellä kevyesti Nikon päätä minun suuntaan. Alan suudella Nikon huulia. Hän vastaa suudelmaan. Se muuttuu kielariksi nopeasti. Hänen huulet ovat täydelliset ja voisin suudella niitä koko ajan. "huomenta" kuuluu ääni viereltämme.

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
Sanoja: 763

Vihdoin sain tän jäämään johonki hyvää kohtaan. En ikinä saa tätä jäämään ns. jännään kohtaan. (ei tämäkään nyt kauheen jännä oo) Tän luvun piti alun perin olla joku 300 sananen mut keksin laittaa noi ku Minna kertoo sen perhe jutut tähä väliin.

Ehdinkin mä kirjoittaa tän. Luulin et meil on aikasempi lähtö aamulla mut se on vähän myöhemmin. Joten kirjoitin teille uuden osan.