Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

34

Miaa

Herään. En tiedä mihin herään. Hetken päästä hoitaja tulee luokseni. "moi. Sulle tuotiin tässä repussa jotain sun tavaroita" "okei kiitos. Kuka nää toi?" samassa lääkäri astuu sisään. "moi Miia. Mulla olis pari kysymystä sulle" "okei" "mikä on sun viimeinen muisto ennen heräämistä?" "varmaan päättö todistustenjako 8 luokalla" "okei" "mitä?" "sun muistista puuttuu vuosi" "okei" "se saattaa palautua tai olla poissa kokonaan" "okei"

"ne ketkä aiemmin täällä oli on sun uusia perheenjäseniä ja yksi oli sun poikaystävä" "okei" "sä oot siis päässy sijaiskotiin siinä aikana mitä sä et muista. Sä muutit sinne kesän alussa" "okei. Kuka niistä on mun poikaystävä?" "mä en muista nimeä mut ilmeisesti se vaaleahiuksinen" "okei. Voitko sä pyytää ne tänne" "joo. Sun sijaisäiti on Katja ja hän on täällä lasten lääkärinä" "okei" "Katja taitaa nyt olla töissä. Se ainakin toi ton repun sulle. Mä voin käydä kysymässä jos hän pääsisi työvuoron jälkeen tänne" "okei. Kiitos"

"ihan kohta on ruoka" "mä en haluu" "sä olit sairaalassa myös viime kesänä. Sulle todettiin syömishäiriö ja sä oot parantunut siitä tosi hyvin" "okei" "nyt tietysti kun et muista mitä on tapahtunut niin sun käsitys ruuasta voi olla erilainen, mutta sun suunta on menny paljon parempaan päin" "okei" alan hymyillä. Tuon kuultua oloni jotenkin helpottuu. "voitko sä käydä pyytämässä sen... ööö... sen..." "Katjan?" "just sen tänne" "joo" "kiitos"

Kuluu 3 tuntia. Olen katsonut puhelintani. Jostain watsapp ryhmästä oli tullut viestejä. En tiennyt ketään heistä. Oveen koputetaan. Ovi aukeaa. Ilmeisesti Katja astuu sisään. Hän hymyilee minulle. "moi" "moi" Katja istuu sänkyni viereiselle tuolille. "mikä vointi?" "ihan ok. Päähän sattuu" "okei"

Meillä on ollut muutaman minuutin kiusallinen hiljaisuus. "eli mä oon Katja. Me otettiin sut mun ja Mikon eli mun miehen sijaislapseksi" "okei" "meillä on poika. Olli. Se on saman ikäinen kuin sä" "okei. Oliko se vaalee hiuksinen mun poikaystävä?" "joo on se. Se on Joonas" "okei. Tiiätkö sä ketä nää on" näytän watsapp ryhmän jäseniä. "no siinä on sä Olli ja Joonas ja sitte teillä oli sellanen 8 hengen porukka jossa hengasitte paljon. Mut eniten sä varmaan olit Minnan kanssa" "okei" alan miettiä mitä olen tehnyt mutta en muista sitä. Alkaa itkettää. 'Et itke nyt' pyörii päässäni. Kyynel vierähtää poskelleni. "Miia mikä tuli?" "anteeks etten mä muista" "ei se oo millään tavalla sun vika. Me voidaan tutustuu uudestaan" "ei se oo sama. Te tiedätte kumminkin varmaan aika paljon musta ja mä en tiedä ees mun kavereiden nimiä ja pelkään et ne jotenki unohtaa mut tai jotain ku mä en muista niitä" "nii mut ne sun kaverit ihan varmasti tukee ja ottaa huomioon jos sä et muista"

Alan itkemään vielä lisää. "saanko mä halata?" "ei mielellään" "okei" Katja silittää hiuksiani. Hän katsoo kasvojani yrittäen lukea tykkäänkö vai en. Se itseasiassa tuntuu kivalle. "saanko mä sittenkin halin?" "joo" Katja halaa minua.

On mennyt 30 minuuttia. "vierailuaika päättyy ihan kohta. Haluutko et huomenna joku tulis kattoo sua? Vaikka Joonas tai Olli tai joku" "ei mieluusti. Mä haluun eka vaan nähä sut ja yrittää tottuu tähän ajatukseen" "okei" "tuutko sä huomenna?" "jos sä haluut ni tuun mä" "no varmaan mä haluun. Voitko sä tuoda teidän kotoota mun tummansinisen penaalin ja vihkon?" "joo. Se on myös sun koti" "nii no meidän kodista" "tuon. Nähdään huomenna. Mä laitan viestiä koska pääsen katsomaan" "joo" Katja lähti. Minua väsyttää joten alan varmaan kohta nukkua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sanoja: 546