Miia
Otin lääkkeet. Heitin mukin roskiin. Lähden kävelemään jonnekin päin. En tiedä minne.
Tuntuu ettei jalkani enää kanna. Olen päässyt eteenpäin noin 20 metriä. Alkaa huimaamaan. Kaadun maahan. Kuulen juoksuaskelien tulevan luokseni.
Ensihoitaja
Näin jonkun tytön kaatuvan. "Kalle tolla tytöllä on joku hätänä" alan juosta tytön luo työparini Kallen kanssa.
"Ilmoita sä sairaalalle" tutkin tytön taskuja. Löydän tyhjän masennuslääke purkin. "Kalle katos tätä" "epäiltynä yliannostus masennuslääkkeillä" Kalle ilmoittaa radiopuhelimeen.
Katja
Katson sarjaa. Olli on lattialla leikkimässä Oonan kanssa. Puhelimeni soi. "Katja" "hei. Täällä on Veera Oulun yliopistollisesta sairaalasta" hämmennyn aika paljon. "mitä asia koskee?" "teidän tytär Miia Lehto on ottanut yliannostuksen masennuslääkkeitä. Hän on nyt meillä hoidossa. Haluaisitteko tulla katsomaan häntä?" "joo tottakai. Mä tuun samantien" "okei. Hyvää päivän jatkoa" "kiitos samoin"
Suljen puhelun. Sammutan telkkarin ja alan valmistautua lähtöön. "kuka sulle soitti?" "Miia on ottanut yliannostuksen" "mitä?!" "se on nyt sairaalassa" "kai me mennään sinne?" "joo. Tai mä meen ainakin" "mäki tuun"
Time skip sairaalalle
Kävelemme infon luo. "päivää" "mun tyttö on tuotu tänne. Se otti yliannostuksen" "okei. Mikä on hänen nimi?" "Miia Lehto" "okei" hoitaja alkaa tutkia jotain koneellaan. Ohitsemme kävelee hoitaja. "hei. Etkö sä hoida Miia Lehtoa?" "joo kyllä" "tässä on hänen omaiset. Voisitko kertoa heille tilanteen?" "joo. Mennään tänne päin"
Lähdemme kävelemään hoitajan perään. Hoitaja pyytää vielä mukaan Miian lääkärin. Menemme johonkin tyhjään tilaan. Olli ei tullut mukaan kuuntelemaan lääkäriä, koska minä en halunnut vaan jäi pois Oonan kanssa. "miten Miia voi?" "tilanteeseen nähden hyvin. Teimme Miialle vatsahuuhtelun, jotta lääkkeet saadaan pois Miian elimistöstä. Miia on nyt hereillä mutta hieman tokkurainen. Meidän kumminkin pitää puhua Miian syömisestä. Miialla on todettu syömishäiriö. Syökö Miia kotona ollenkaan" "todella vähän. Aina se syöminen on kauheeta tappelua" "oletko miettinyt syömishäiriö klinikkaa?" "joo. Mä annoin eilen Miialle mahdollisuuden näyttää että syö kunnolla. Se ei kumminkaan oo näyttänyt siltä" "okei"
"Sairaala voisi etsiä Miialle paikan klinikalta" "joo etsikää vaan. Mä en usko, että Miia alkaa syödä ilman ammattiapua" hoitaja lähtee pois. "okei. Me laitetaan Miia klinikalle jonoon" "kauan suunnilleen kestää et sinne pääsee?" "no nyt ei oo kauheen pitkä jono. En osaa kyllä arvioida" "okei" hoitaja tulee takaisin luoksemme. "Miia olisi paikka syömishäiriö klinikalla Oulussa" (en tiiä onko Oulussa oikeesti mitään syömishäiriö klinikkaa mut sovitaan et on) "ai nyt heti" "joo. Sinne voisi mennä heti sairaalasta pääsyn jälkeen" "okei. Miialle varmaan pitäisi kertoa" "joo. Haluaisitko sinä kertoa vai kerrommeko me?" "no mä kerron" "okei. Haluaisitko nyt mennä Miian luo?" "joo"
Lähdemme kävelemään Miian huoneeseen.
Astumme Miian huoneeseen. Miia katsoo minua ja Ollia vuorotellen. "a-anteeks" Miia purskahtaa itkuun. Menen Miian luo. Halaan häntä. "kaikki on hyvin. Kunhan et vaa ikinä enää tee mitään tollasta" "en tee" "hyvä" Irrottaudun halauksesta.
"Miia" "no" "mä oon päättänyt viedä sut syömishäiriö klinikalle" "ei. Älä. Mä en haluu" "mä tiedän. Mä haluan sun parantuvan. Siellä sä saat ammattiapua jota mä en osaa antaa" "ei jooko. Vielä yks mahdollisuus" "ei enää. Mä oon pahoillani" "jooko yks" "ei käy. Sä oot saanu paikan Oulun syömishäiriö klinikalta. Sä meet sinne heti ku pääset täältä" "mä en haluu" "sun pitää mennä sinne, jotta sä parannu. Mä en pysty auttaa sua kotona enää. Sun on pakko mennä"
"sä et voi pakottaa mua" "voin" "et voi" "voin. Mä olen sun huoltaja ja sä olet alaikäinen" "vittu"
° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° °
Sanoja: 535
أنت تقرأ
Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)
عاطفيةMiian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo. Tuleeko jonkun kanssa tunteita? Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...