Minna
Istun sohvalla. ''Voidaanko sopia se meidän riita?'' ''Joo'' käännän pään Nikoon. ''Mä oon pahoillani. Mä vaan jotenki nyt vasta ehkä oon tajunnut sen et mä haluun lapsia tulevaisuudessa ja mä oon pahoillani et mä painostin sua. Ja myös siitä että mä muistutin sua menneistä. Ja mä ymmärrän sen jos sä et haluu ajatella adoptiota tai muutakaan. Mä ymmärrän sen'' ''Kyl mäki haluun lapsia joskus. Ja mä haluun sun kanssa perheen mut biologisia lapsia mä en voi saada ja mä oon pahoillani siitä'' ''ei se haittaa. Mä rakastan sua. Ja se on mulle ok jos sä et haluu ollenkaan lapsia'' ''Kyl mä haluun mut en vielä'' ''en mäkään'' ''mut mä voin vielä muuttaa mieltä'' ''joo. Mä tiedän. Mut mä rakastan sua ja vaan ja ainoastaan sua. Mä rakastan sua olis meillä lapsia tai ei. Kumpikin on mulle ok. Mä haluun vaan et sulla on hyvä olla'' ''Sä oot ihana ja mäkin rakastan sua'' Halaan Nikoa. Niko laskee kätensä selälleni.
Kuulen vessan oven aukeavan. Sitten vielä kuulen askeleiden lähestyvän minua ja Nikoa. Irrottaudumme halauksesta. Näen Miian seisovan vieressämme. ''Mä haluisin mennä nukkumaan'' ''okei. Mä käyn hakee lakanat''
Tulen takaisin olohuoneeseen ja näen Miian itkevän sohvalla ja Nikon Miian vieressä parhaansa mukaan rauhoittelevan Miiaa. Lasken lakanat sohvalle. Vaihdamme Nikon kanssa paikkoja. Kiedon käteni Miian ympärille. ''Itke vaan. Se helpottaa'' silitän Miian takkuisia hiuksia suihkun jäljiltä.
Time skip 1 tunti
Miia nukahti syliini. ''Niko'' Niko tulee luokseni. ''Voitko sä nostaa Miian pois tästä hetkeksi ni saadaan laitettua lakanat?'' ''Joo'' Niko ottaa Miian syliinsä ja laskee hänet nojatuoliin. Levitämme sohvan koska se on semmoinen jonka voi levittää ja laitamme siihen lakanat. Niko nostaa Miian takaisin sohvalle. Peittelen Miian.
Miia hitaasti avaa silmänsä. ''Missä mä oon?'' ''Sä oot mun ja Nikon luona. Ei oo mitään hätää. Sä voit jatkaa nukkumista'' ''Mua pelottaa'' huolestun Miiasta nyt aika paljon. ''Mikä?'' ''En mä tiedä'' ''okei. Onko mitään mikä helpottaisi sun oloa?'' ''Voitko sä olla tässä sen aikaa ku mä oon hereillä?'' ''Joo voin''
Niko kävelee luokseni. ''Mä meen jo sänkyyn'' ''okei. Mä tuun hetken päästä'' ''joo öitä'' Niko pussaa poskeani. ''Öitä'' sitten hän lähtee. ''Te ootte söpöjä ja ootte ollu aika kauan yhessä'' ''nii. Me pidettiin noin vuosi sitten taukoa. Se kesti 3 kuukautta mut sit me palattiin yhteen'' ''okei''
Silitän Miian hiuksia. Hän nukahtaa ihan kohta. Nyt taisi nukahtaa. Jään varmuuden vuoksi vielä hetkeksi silittämään Miian hiuksia.
Ärsyttää tämä tilanne. Miia on kokenut todella paljon ja hän joutui kokemaan tämän taas. Ja minä olin ilkeä hänelle pari kuukautta sitten. Onkohan Miia yksinäinen? Voisin yrittää tutustua Miiaan uudestaan jos hän haluaa. Nyt kumminkin menen nukkumaan.
Vaihdan päälleni Nikon t-paidan ja kömmin hänen viereen. ''Sulla kesti aika pitkää'' ''Sori. Mä en halunnu jättää Miiaa'' ''okei. Hyvä että sä huolehdit siitä'' ''nii'' Menen ihan kiinni Nikon kylkeen. ''Mä rakastan sua'' ''mä rakastan sua myös''
Olohuoneesta alkaa kuulua kiljumista. Irrotaudun saman tien Nikosta ja juoksen olohuoneeseen. Näen Miian itkemässä sängyssä. Menen hänen luo. ''Kaikki järjestyy. Koita vaan hengittää rauhallisesti sisään ja ulos'' silitän Miian otsaa. Niko tuo minulle paperia. Ojennan sen Miialle. Hän niistää nenän paperiin. ''Kiitos Minna. Kiitos et autoit ja otit mut tänne. Kiitos vaikka mä olin niin paska ihminen'' ''Mua ärsytti et sä lähit silleen mut mä haluaisin tutustua suhun uudestaan'' ''mäki suhun'' Miia halaa minua. Halaan häntä takaisin.
''Mä en uskalla nukkua'' ''Onko jotain mitä mä voin tehä jotta sä uskallat?'' ''Voitko sä tulla mun viereen?'' ''Joo. Mä käyn hakee peiton ja tyynyn. Oota hetki''
Menen minun ja Nikon makkariin. ''Mä meen Miian viereen nukkumaan. Onko se sulle ok?'' ''Joo on'' ''hyvä'' pussaan nopeasti Nikoa ja lähden peiton ja tyynyn kanssa olohuoneeseen.
Menen makaamaan Miian viereen. ''Onko nyt parempi?'' ''Joo'' Miia kuulosti epävarmalta. ''Oikeesti. Onko kaikki hyvin? Kerro jos ei oo'' ''on on'' ''okei hyvä''
Rupeamme nukkumaan. ''Minna'' ''no?'' ''Voinko mä tulla sun kainaloon?'' ''Joo'' Miia käpertyy kainalooni. ''Onko nyt hyvä?'' Saan vastaukseksi vain tasaista tuhinaa. Miia näköjään nukahti. Toivottavasti hän saa unta eikä heräilisi enää. Onhan kello jo 2.30 kun menemme nukkumaan.
●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Sanoja 659
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)
RomantizmMiian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo. Tuleeko jonkun kanssa tunteita? Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...