Miia
Kohtaus kestää 10 minuuttia. Minua ahdistaa. Tuijotan seinää edessäni. Minua alkaa särkemään päähän. Painan silmät kiinni.
Olli
Kello on 19.47. Vierailuaika loppuu. "heippa" "moikka" Kävelemme ulos. "Olli" "no mitä Tommi?" Tommi osoittaa nukkuvaa Miiaa. Soitan äidille. Hän lupautui tulla hakemaan. Nostan Miian syliini jotta minun ei tarvi herättää häntä. "Joonas" "ei ku Olli" "mä haluun alas" lasken Miian pois sylistäni. Hän istuu viereeni. "Äiti tuli hakee meidät" "mä en oo menossa mihinkään" "Miia sun pitää syödä ja nukkua" "no mut oon täällä niin kauan ku Joonaskin on täällä" "ei käy. Me lähetään nyt kotiin" "ei käy" "joo" "mä en oo lähössä" "käveletkö autolle ite vai kannanko mä?" "ei kumpikaan. Mä jään tänne" "eli mä kannan"
Otan Miian syliini ja lähden oville päin. "Olli päästä mut pois. Mä haluun pois" Miia yrittää rimpuilla. Hän on liian pieni ja heikko päästäkseen rimpuilemalla pois. Kerrankin siitä on hyötyä. "sä oot idiootti" "nii oonki. Mut tää idiootti välittää sun hyvinvoinnista, susta, äidistä ettei se olis paskana huolesta ja siitä et sä oot elos viel kymmenen vuoden päästä" "idiootti päästä mut alas. Tääkö auttaa siin et oon elos kymmenen vuoden päästä?" "joo" "Olli päästä alas" "en"
Saavun autolle. Lasken Miian takapenkille. Istun hänen viereen. Laitan omani ja Miian turvavyön kiinni. Tulin itsekin takapenkille ettei Miia pysty karkaamaan. Miia on minun ja Oonan turvaistuimen välissä jossa Oona istuu ja katselee ihmeissään ympärillä olevaa maailmaa.
Äiti pysähtyy pihaamme. Nousen ylös. Miia nousee perässä. Kävelemme ovelle. Äiti tulee hetken päästä Oona sylissään luoksemme avaamaan oven.
Astumme sisään. Miia lähtee yläkertaan. "Miia minne sä meet?" "omaan huoneeseen" "syö eka jotain" "ei oo nälkä" "Miia. Syö jotain" "en" Miia lähtee ylös. "miten Miian sais syömään?" "mä en tiedä. Yhessä vaiheessa Joonas oli ainoo joka sai suostuteltua Miian syömään. Tänää ei saanu ja nyt Joonas ei haluu nähdä Miiaa enää" "niimpä"
Time skip 30 minuuttia
Otan Oonan lattialta syliini. Miia kävelee alakertaan. Hän menee halaamaan äitiä. Äiti kietoo kädet Miian ympärille. "mikä on?" Miia vain jatkaa itkemistä. Äiti ja Miia istuu sohvalle lähelle minua. "Miia mikä on?" "no... no... Mä oon pilannut kaiken" "miten niin kaiken?" "no haukuin Joonasta. Se vihaa mua. Sit pidän itteeni läskinä, ällöttävänä, rumana ja muuten vaan kauheen ihmisenä. Mun tekis mieli viillellä ranteet auki ja tappaa itteni. En haluu syödä. Jotenki en vaa jaksa yhtää mitää. Haluisin parantuu mut en haluu syödä tai lopettaa viiltelyy" "mut ootko sä viillellyt nyt lähiaikoina? Sähän olit pitkään kuivilla" Miia nostaa hihojaan. Sen alta paljastuu sideharsoa, joka on vähän kastunut verestä. "voi Miia" äiti menee halaamaan Miiaa.
Tuntuu pahalta katsoa, kun Miia kärsii.
°° °° °° °° °° °° °° °° °° °° °° °°
Sanoja: 447Pitäs tehä koulutehtäviä mut en mä jaksa eikä mul oo niitä. Joten kirjoitin uuden osan. Kirjoitan varmaa toisen minkä julkaisen huomenna.
BẠN ĐANG ĐỌC
Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)
Lãng mạnMiian vanhemmat kuolee ja Miia muuttaa Olli Matelan perheeseen Ouluun. Miian alku Oulussa ei ole helppo. Tuleeko jonkun kanssa tunteita? Kirja ei perustu tositapahtumiin. Sivuhenkilöt on keksittyjä. Ja jätkien perheet on kans keksityt. En tiiä niitt...