Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

81

Miia

Oveen koputetaan. Käänny pään ovelle. Ovi aukeaa. Joku hoitaja. "ruoka-aika" "ok" nousen sängyltä ylös ja lähden hoitajan perässä ruokailu tilaan.

Time skip 2 kuukautta (en tiiä kauan tuolla suunnilleen ollaan enkä jaksa kirjoittaa siitä mitään)

Joku koputtaa oveeni. Menen ovelle. "moii" "no moi" halaan äitiä ja Ollia. Tänään pääsen pois tästä hirveästä paikasta.

Täällä kaikki on ollut ihan hirveää. En ole saanut nukuttua olenkaan, koska huoneeni yläpuolella on huone jossa on joku hullu. Hän huutaa joka yö ja ilmeisesti hänen sängyssä on valmiina lepositeet.

Ruoka on täällä pahaa. En nauti syömisestä mutta ruoka on todella pahaa. Siihen ei varmaan laitettu ollenkaan suolaa. Varmaan kaikki päiväkotilaisetkin voi syödä sitä. Ruuan mauttomuuden takia join useasti ateriankorvikkeita. Ne oli ihan ok. Ei mitään erikoisia mutta parempaa kuin ruoka.

Hoitajat täällä on ihan perseestä. Heillä on koko ajan kiire. He hoputtavat kun syö. Luulin täällä olevan töissä sellaisia ihmisiä jotka tietää ettei täällä olevien ole helppoa syödä. Vielä jos vieressä on joku joka hoputtaa vieressä.

Täällä oli yksi hyvä hoitaja. Sen nimi oli Kasper. Kasper oli todella mukava. Kasper oli ehkä 25 vuotta eli ei kauhean vanha mummo. Hän kertoi että hänellä on ollut syömishäiriö ylä-koulu ikäisenä. Hän myös ymmärsi minua ja tunteitani. Hän kumminkin vaihtoi työpaikkaa sen jälkeen kun minä olin ollut täällä yhden kuukauden. Minua ärsyttää se että hän lähti.

Joka viikko on pitänyt käydä terapeutilla. Sekin oli ihan perseestä. Ei se auttanut ollenkaan että kävin siellä. Se terapeutti oli hirveä. Hän käytti todella paljon meikkiä. Joissain vaatteissa vaikka ne eivät olleet paljastavat hän näytti huoralta. Sillä naisella oli korvissa monta reikää ja hänellä on ruskeat hiukset. Mutta silti hän käytti liikaa meikkiä.

"mennäänkö?" "joo. Jos sä oot valmis" "oon joo" otamme tavarani ja lähdemme täyttämään jotain ihme lappusia.

Time skip kotiin

"ihanaa olla kotona" "kiva ku sä oot täällä" Oona parkaisee ilmoittaakseen olemassaolostaan. "heräsithän sä. Sä nukuit aika pitkää" äiti ottaa Oonan syliinsä. "saanko mä?" "joo" otan Oonan syliini äitiltä. "moi. Mulla on ollu sua ikävä" silitän Oonan poskea. Oona alkaa hymyillä minulle.

"käykö jos Aleksi tulee meille kohta?" "joo käy. Jos se käy Miialle" "käy se" "okei"

Time skip 20 minuuttia

Olen huoneessani. Joku koputtaa oveeni. "no?" ovi aukeaa. Aleksi. "moi" "moi" "kiva nähdä sua" Aleksi juoksee halaamaan minua. Halaan tietenkin takaisin. "mä en jostain syystä halunnu käydä kattomassa sua siellä. Mä en tiedä miks" "ei se haittaa. Minna kävi kerran muut ei kertaakaan" "okei" "Olli ja äiti kävi tosi useesti" "joo. Mä myönnän et mul oli sua vähän ikävä" "mullaki oli sua" "kiva"

"Aleksi mihin sä jäit?" käännän pääni huoneeni ovelle. "ryhmähaliii" Olli juoksee luoksemme ja tulee haliimme kolmanneksi.

"sori nyt vaan Miia mut mul on halipula ja mä vien mun poikaystävän nyt pois" "okei" Olli ottaa Aleksin syliinsä ja he menevät varmaan Ollin huoneeseen.

° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° ° °
Sanoja yhteensä: 529

Tosi usein mul on ollu kirjoitettuna osa valmiiks. Nyt pari viimeistä osaa ei oo ja oon joutunut kirjoittaa ne just ennen ku julkasee. Sit haluaisin julkaista joka päivä. Jos mul ei oo valmiina mua alkaa stressaamaan et mä en oo julkassu mitään ja mua rupee ärsyttää se. Siks nää saattaa olla hutastuja.

Mietin sitä hetkellistä taukoa tai uuden kirjan aloittamista tai täs kirjas vaa isoja time skippejä.