Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

17

Miia

"mä uskon sua, mut se sun on pakko tehä" "mä tiiän" "pystynkö mä tekee jotain?" "et. Mun tähän testiin on kustava" "niimpä" "mä haluun eka syödä. Sit mä meen tekee tän" osoitan testiä. "joo" alan syödä ranskalaisia. Minun on jopa aika helppo syödä. Syötän Joonakselle ranskalaisia välillä. Hörpin välillä cokista. Alan syödä hampparia. "onko hyvää?" "joo. Must ei tällä hetkellä ees oo vaikeeta syödä. Ja tätä hamppari mä oon kaivannut" "mä oon susta ylpeä" "voitko syödä tän loppuun? Mä en jaksa enempää" "juu tottakai" hampparia jäi noin 1/3. "mun varmaan pitää mennä tekee nää" "joo. Huuda jos tapahtuu jotain tai tarviit jotain" "joo tarvin viel halin ja pusun ennen" Saan Joonakselta halin ja nopean pusun.

Menen vessaan luen ohjeen nopeasti. Eli hälytys 5 minuutin päähän. Laitan sen valmiiksi. Sain testin tehtyä. Laitoin kellon päälle. Pesin kädet. Minua rupesi ahdistaa. Menin ovelle. Sain sen auki. Lysähdin lattialle. Minun huoneesta näkee vessaan. "Miia!" Joonas tuli luokseni. Hän otti puhelimeni ja testit taskuunsa. Hän nappasi minut syliin. Hän laski minut sängylle.

"mikä sulle tuli" "rupes ahdistaa tosi paljon" "okei. Kaikki on nyt hyvin. Mä oon tässä enkä anna mitään tapahtua sulle" puhelimeni hälyttää. Testit ovat valmiit. Joonas sulkee hälytyksen. Joonas ottaa testit taskusta. Ne ovat väärinpäin. En näe tulosta. "ootko sä valmis?" "emmä tiiä" "mä käännän nää heti kun sä oot valmis" menee hetki. En tiedä kauan. "mä oon nyt valmis" "okei. Mä käännän nää nyt" näen testien tulokset. Molemmissa 2 viivaa. "mitä mä teen? Mä en haluu lasta. Haluun mä sittenkin. En mä tiiä. Mä en oo valmis äidiks. Mitä mun pitäs tehdä?" "se sun pitää päättää ite. Mä pystyn tukee sua ja auttaa. Mutta mä en voi tehdä päätöstä tollasesta asiasta" "emmäkään" "sun on pakko" "mua väsyttää. Mä haluun et jäät tänne yöks" "mä kysyn Katjalta ja mun äitiltä" "okei"

"mun äitille kävi. Mä kysyin vaan että voinko jäädä Ollille yötä ja se kävi. En halunnu alkaa selittää mitään" "okei. voitko pyytää Katjan tänne?" "joo"

Katja ja Joonas tulee huoneeseeni. "mitä asiaa sul oli?" "no mä tein ne testit. Ne oli positiivisia" purskahdan itkuun. "voi muru" Katja sanoo. Hän halaa minua. "älä kerro muille. Mikolle saat kertoo mut älä Ollille" "okei" "mä en tiiä mitä mä sen kaa teen" "ei sun vielä tarvitsekkaan. Sä voit miettiä sitä vielä. Mieti ainakin vielä yön yli" "voiko Joonas jäädä yöksi? Mua pelottaa et alan viillellä" "jos se käy Joonaksen äidille ni Joonas saa olla täällä. Saitko sä syötyä sen hampparin?" "joo melkein kokonaan" "Miia söi ainakin 3/4 ranskalaisista, 2/3 hampparista ja limun se joi melkein kokonaan. Eikä ollu ees vaikeuksia" "hyvä. Mä oon ylpeä" "mäki" hymyilen molemmille. "mieti ihan rauhassa sitä lapsiasiaa" "joo. Öitä" "öitä" Katja poistui huoneesta.

Haukottelen. "haluutko sä mennä nukkumaan?" "joo. Mua väsyttää tosi paljon. Mä en osaa kuvitella et mun mahassa vois kasvaa joku" "kieltämättä onhan se outoa. Mä haluun muistuttaa et mä tuen sua. Päätit sä mitä tahansa" Joonas halaa minua. "kiitos" "mistä" "noista sun sanoista. Ja siitä et oot mun tukena ja apuna, Vaikka mä en oo kauheen helppo ihminen" "tottakai mä oon. Sä oot mun tyttöystävä ja mä oon sun poikaystävä. Se kuuluu mun tehtäviin"

"voidaanko mennä nukkumaan?" "voidaan" otan housut pois. "voitko hakea mulle t-paidan?" "tottakai" Joonas menee vaatekaapilleni "tossa" "heitä toiset rintsikat. Nää on huonot. Haluun mukavammat" "käykö nää?" Joonas näyttää jotain rintsikoitani "joo" Joonas istuu taakseni. "voitko sä kattoo muualle?" "joo" Joonas kääntää pään pois. Vaihdan nopeasti rintsikat toisiin. "voit kattoo" "Joonas. Voitko sä laittaa nää takaata hyvin? En saa ite" "Joo" Joonas korjaa jotain vähän. "onko hyvä?" "joo kiitos" Joonas alkaa hieromaan hartioitani. "toi tuntuu tosi hyvältä" "sä oot ihan jumissa" "mä tiiän. Siks toi tuntuukin niin hyvältä"