Mitä jos vaan unohdetaan menneet?//Blind Channel (Valmis)

47

Niko

"mitä?" kyynel vierähtää poskelleni ja Minna pyyhkäisee sen pois. "mummi oli ylittämässä tietä ja humalainen kuski ajo sen päältä" "okei" tunnen alkavani itkeä hetkenä minä hyvänsä. Minna ottaa kädestäni kiinni ja silittää sitä. "haluutko että tuun hakemaan sut kotiin?" "en" "okei. Soita jos haluut mun hakevan sut kotiin" "joo" "muista et viimeistään kymmeneltä kotiin" "joo heippa" "heippa" katkaisen puhelun.

Purskahdan itkuun. Minna tulee halaamaan minua. Hän silittää selkääni. "tuu mennään istuu sohvalle"

Minna istuu viereeni sohvalle. Hän ottaa minun kädet käsiinsä. "haluutko kertoo mitä kävi" "mun... Mun... Mun" "Niko kaikki on järjestyy" en saa henkeä. Alan hengittää todella raskaasti. "Niko kaikki on hyvin. Hengitä ihan rauhassa" Minna istuu eteeni. Käteni alkaa täristä. Hän alkaa toisella kädellä silittää poskeani ja toisella pitää kädestäni kiinni. "Niko sulla on paniikkikohtaus. Yritä hengittää mun kanssa samaan tahtiin" yritän matkia Minnan hengitystä.

Pian olen rauhoittunut ja saan henkeä kunnolla. "mä käyn hakee sulle vettä" Minna tuo minulle lasin missä on vettä. Juon veden. "voidaanko olla vaan loppu ilta vierekkäin ja kattoo leffaa?" "joo. Jos sä haluut ni ollaan vaan" menen sohvalle makaamaan ja Minna tulee makaamaan päälleni. Laitamme leffan pyörimään. Katsomme Spiderman elokuvan. Minna alkaa silittämään kylkeäni. Se tuntuu kivalta.

Elokuva loppui juuri. Minna nousee päältäni. "mennäänkö sun huoneeseen? Siel on hyvä sänky mis voi maata" "joo" menemme Minnan sänkyyn. "sun ei oo pakko mut haluutko koittaa kertoo mitä on tapahtunut" "mun mummi on kuollut" "voi ei" Minna halaa minua. Tuntuu että olen rakastumassa häneen. "joku ajo kännissä sen päältä" "mä otan osaa" alan taas itkemään. "sssh. Kaikki järjestyy" "en-tä jo-s e-i" "mä oon varma et järjestyy" "oo-t-ko" "oon"

Minna

Niko itki melkein 45 minuuttia. Kello on nyt 21.45. Nikon pitäisi olla kohta kotona. Päätän yrittää soittaa Nikon isälle. Otan Nikon puhelimen. Saan sen auki Nikon sormenjäljellä. Menen pois huoneestani soittamaan Nikon isälle.

Painan nimeä isi. "moi" "moi. Mä oon Nikon kaveri Minna jolla Niko on kylässä" "okei" "Niko sai paniikkikohtauksen aiemmin ja äskön Niko itki 45 minuuttia. Nyt Niko nukahti mun sänkyyn. Saako Niko jäädä tänne yöks vai herätänkö mä sen ja sanon et pitää lähtee kotiin vai haluutko sä tulla hakee Nikon?" "no jos se vois jäädä sinne yöks. Eikai siitä oo haittaa?" "ei oo. Päätin vaan soittaa ja kysyä mitä teen ettet sä huolestu" "joo. Kiitos ku ilmoitit. Sanotko Nikolle että tulis kotiin huomenna viimeistään 12" "sanon" "kiitos. Moikka" "moikka" puhelu päättyy.

Minä menen vessaan harjaamaan hampaani ja teen tarpeeni. Sitten menen huoneeseeni ja vaihdan vaatteet. Yritän varovaisesti ottaa päiväpeiton pois sängyltäni. Onnistui. Otan vielä peiton pois Nikon alta. Menen makaamaan Nikon viereen ja levitän peiton päällemme. Katselen Nikon söpöjä nukkuvia kasvoja. Laitan silmät kiinni ja alan kuunnella Nikon hengitystä. Pian kädet kietoutuvat ympärilleni ja olen kiinni Nikon kehossa. Tässä on todella turvallinen olla. Se on viimeinen ajatus ennen nukahtamista.

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
Sanoja: 465

Okei nyt pelkkää Nikon ja Minnan elämää. Teki mieli kirjoittaa nyt näistä kahdesta.