Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Revin."

》Joonaksen nk. Takauma《
Istuin Ollin vessan lattialla ja viiltelin. Ahdisti Nikon käytös. Tietenkin hän juotti minut känniin, jotta pääsisi kanssani sänkyyn, mutta en ollut valmis siihen ja hänen pitäisi tajuta se. Kun olin mielestäni tehnyt tarpekai jälkiä tiputin terän lattialle ja annoin veren valua haavoista lattialle. Oksensin.

》Nykyhetki《
Vittu. Sanoin mielessäni. Kuulin koputuksen Ollin huoneen ovessa. "Joo." Sanoin. Huoneen ovi avautui ja Ollin isä tuli huoneeseen. Katsoin kättäni missä oli sideharso ja vedin sitten peiton päälleni, piilottaen käteni sen alle. "Joonas ei sun tarvii piillotella mitää. Olli kerto jo kaiken." Mies sanoi. Huokaisin ja otin käteni pois peiton alta. Mies istui sängyn reunalle. "Pakottiko se Niko sut juomaan?" Hän kysyi. "Ei. Join ihan ite." Vastasin epävarmasti, jonka Ollin isä huomasi. "Oot aika epävarma ku sanot ton. Voi kyl kertoo meil et juottiko se sut kännii." Hän sanoi. Käänsin pääni sivulle. "Juotti se." Myönsin hiljaa. En mielelläni muistaisi siitä mitään, enkä kyllä hirveästi sinäänsä muistakkaan.

"Tapahtuko sen jälkee jotai muuta?" Mies kysyi. "Se....s-se koski muhu, va-aikka en halunnu." "Minne se koski sua?" "P-Paikkoihin mihin en h-halunnu sen kos-skevan." "Sanoitko siitä?" "Sanoin." "Eikä hän lopettanut?" "Ei." "Menittekö pitemmälle?" "Ei. Sain ty-yönnetty sen pois päin ittestäni, ni sit se lopetti." "Hyvä sitte. Tiiäkö Joonas, sä voit aina puhua meille jos sul tapahtuu jotain tollasta tai jos haluut puhuu jostain asioista. Ei sun tarvii pitää niitä itteläs. Sä et oo yksin." Hän sanoi. Hymähdin vain. "Ettehän te kerro mun isälle tästä?" Kysyin hiukan paniikissa. "Joonas katoku meiän on vähä pakko. Ni sun isäs laittaa kaikki terävät jutut pois sun ulottuvilta, ettet satuta itteäs." "En satuta, lupaan." "Tiedät iteki ettet voi pitää tota lupausta. Viiltely on sulle addictio, tapa paeta kaikkea. Ei sitä vaan lopeteta ku seinään." "Lopetin mä viimekski." "Niin, mutta ahdistuksesi meni pahempaan suuntaan." "Nii meniki." Sanoin. "Ja aloit satuttamaan itseäsi uudestaan, miksi?" "Mu-un luokkalainen yritti e-raiskata mut koulus. Ei se kuitenkaa si-itä tehny ku sanoin et oon neitsyt. Tuli nii likane olo siitä ja ha-alusin et se tunne lähtee, ni aloin sit viiltelee. Luulin et vo-oin lopettaa sen, mut ne voinukaa ja nyt siit on tullu addictio uudestaan." "Ootko ollu päivääkää viiltelemättä?" "E-En." "Kuin syviä ne viillot on?" "En oo varma, tarpeeks syviä kuiteski." "Selvä. Ootko sä viillellyt jonnekin muualleki ku vaa käsii?" "Jalkoihin, esim reisiin ja nilkkoihin." "Haluatko sä näyttää ne haavat mulle? Ei sun oo pakko."

Nousin istumaan ja vedin peiton pois päältäni. Nostin housujeni lahjetta ja näytin haavat nilkassani. "Ne on tulehtunu. Revitkö sä niitä rupia auki?" "Revin." "Niin ei kannattais tehä, voit saada verenmyrkytyksen." "Mä tiedän." Sanoin. Ollin isä pörrötti hiuksiani. "Mut ei sul oo mitään hätää. Me saadaan sut kyl kuntoon, eiks ni?" Hän kysyi hymyillen. Hymyilin takaisin. "Nii." Sanoin. "Noni, eiköhä mennä sit syömää." Hän sanoi ja nousi ylös sängyn reunalta. Nousin pois sängystä ja me lähdimme keittiöön.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 475