Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Huone 14

》Joonaksen nk. Time skip《
Avasin kirjotuspöytäni laatikon ja kurkotin sen perälle, mutta en tuntenut terää siellä. Otin käteni pois laatikosta. Vittu vittu vittu. Mietin paniikissa. Kävelin vessaan. Avasin peilikaapin oven ja aloin etsimään partaterää, mutta en löytänyt. Katsoin vielä pitkään kaappiin, enkä löytänyt sieltäkään. Kävelin keittiöön ja avasin laatikon missä on puukot. Otin pienen puukon, piilotin sen hihaani ja suljin laatikon, jonka jälkeen lähdin huoneeseeni. "Joonas mä meen nyt töihin." Isäni sanoi. "Joo." Sanoin. Ulko-ovi avautui ja meni kiinni. Otin puukon pois hihastani ja laitoin sängyn päälle. Kävelin vaatekaapilleni, otin sieltä puhtaat vaatteet itselleni ja heitin ne sängyn päälle. Kävelin lipastoni luokse ja otin sieltä haavanhoitotavarat, jonka jälkeen otin vaatteeni ja puukon sängyn päältä, ja kävelin vessaan. Tiputin tavarat lattialle jonka jälkeen suljin vessan oven ja laitoin sen lukkoon. Laitoin haavanhoitotavarat pesukoneen päälle ja vaatteeni hiukan sivulle. Otin päälläni olevat vaatteet pois ja heitin pesukoneeseen. Otin puukon lattialta ja menin suihkuun. Laitoin suihkun päälle ja käänsin sen lämpimälle, jonka jälkeen menin istumaan lattialle.

Katsoin puukkoa kädessäni, jonka jälkeen siirsin katseeni reisiini. Painoin puukon terän vasentareittäni vasten ja viilsin siihen syvän haavan, toistin saman yhdeksän kertaa. Aloin itkemään, en siksi että haavat sattuisivat, vaan koska minua sattui sisältä ja koska olin niin väsynyt esittämään iloista, kun en ollut sitä. Olen rikki sisältä päin, eikä sitä voi korjata vaikka yrittää. Haluaisin että joku tietäisi miltä minusta tuntuu, mutta tunnen olevani yksin näiden asioiden kanssa, enkä voi jakaa sitä kenenkään kanssa. Katsoin käsivarsissani olevia arpia. Painoin puukon ihoani vasten ja viilsin, jolloin se avasi pari muuta haavaa kädessäni. Tiputin puukon lattialle ja katsoin kun veri sekoittui veden kanssa. Hymyilin heikosti. Oloni alkoi olemaan heikko. Otin puukon vielä käteeni ja vein sen kaulalleni.

》Aleksin nk.《
Olli nousi yhtäkkiä ylös sängystä. "Mennään Joonaksel, sil ei oo kaikki hyvi." Hän sanoi yhtäkki. Nousin ylös. "Mitä?" Kysyin. "Joonaksel ei oo kaikki hyvin. Mul on sellanen tunne et sil on tapahtunu jotain." Hän sanoi. Nyökkäsin ja me lähdimme. "Onsk sul avain niil?" Kysyin. "On." Olli vastasi. Juoksimme portaat alas, avasin ulko-oven ja päästi Ollin ensin ulos, jonka jälkeen menin perässäni. Lähdimme juoksemaan Joonakselle.

》Ollin nk. Time skip《
Avasin Joonaksen koti oven ja juoksin sitten hänen huoneeseen, mutta hän ei ollut siellä, hän ei ollut olohuoneessa, keittiössä tai isänsä huoneessa. "Olli vessan ovi o lukos ja sielt tulee vettä." Aleksi sanoi. Juoksin keittiöön, otin voiveitsen ja juoksin vessan ovelle. Tiirikoin oven auki, kun sain oven auki huomasin veden olevan punaista. Katsoin suihkuverhon taakse ja näin Joonaksen makaamassa lattialla. "Ale soita ambulanssi!" Huusin. Menin polvilleni, jotta olisin Joonaksen tasolla. Nostin hänet käsivarsilleni, jolloin huomasin haavan hänen kaulassa. "J-Joonas herää." Sanoin ja taputin hellästi hänen poskea, mutta poika ei reagoinut.

Nostin hänet kunnolla syliini, otin pyyhkeen naulakosta ja laitoin sen Joonaksen päälle. Lähdin vessasta ja kävelin Joonaksen huoneeseen. Laskin Joonaksen sängylle. Kävelin vessaan ja sammutin suihkun, jonka jälkeen otin Joonaksen vaatteet lattialta ja menin hänen huoneeseen. Kuivasin hänet ja laitoin hänelle bokserit, ettei hän olisi ihan alasti. "Olli mikä tää osote o?!" Aleksi kysyi. "Se o ********** 6!" Huusin.

》Time skip《
Istuimme Alekisn kanssa sairaalankäytävällä olevilla penkeillä. "Kyl se selvii." Aleksi sanoi. Hänen oli helppo sanoa niin, ei hän nähnyt kuinka syvät haavat olivat ja missä niitä oli. Pudistin vain päätäni. "Olli." Hän snaoi. "Aleksi ei. Jos Joonas selvii tost, ni se on ihme. Sil oli haavoi aivan helvetisti ja ne oli ihan vitun syviä. Se viils sen kaulan auki, jo neljännen kerran, samast kohdast." Sanoin turhautuneena. Pelotti ettei Joonas tule leikkaussalista elävänä.

》Time skip《
Huomasin kirurgin kävelevän meitä kohti. Nousin ylös ja niin Aleksikin. "Selviskö se?" Kysyin. "Juuri ja juuri. Pidämme Joonaksen nyt hetken täällä tarkkailussa. Hän ei pysty puhumaan kunnolla, haavan takia mikä on kaulalla. Hän on huoneessa 14." Kirurgi kertoi. Nyökkäsimme ja lähdimme etsimään huonetta 14.

Löydettyämme oikean huoneen, menimme sinne. Kävelin sairaalasängyn luokse ja istuin siinä vierellä olevalle tuolille. Otin Joonaksen kädestä kiinnii varovasti, koska siinä oli kanyyli. "Haluutko olla kahestaa Joonaksen kaa?" Aleksi kysyi. Nyökkäsin, jolloin hän lähti huoneesta. "Luulin et sul meni paremmin." Sanoin. "A-Anteeks." Joonas sanoi käheällä äänellä. "Miks et kertonu mulle?" "En h-halunn-nu huo-olestuttaa." "Mmm. Joudut olee tääl vähän aikaa tarkkailus." Kerroin. Joonas nyökkäsi. "T-Tietääks m-mun isä?" Hän kysyi. "Joo. Se on tulos tänne, heti ku se pääsee töist. Ku ei sitä päästetty lähtee jostai syyst." Kerroin. "E-Entä Nik-ko?" "Ale varmaa kertoo sil." Vastasin.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 721