Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Terapia

》Joonaksen nk.《
Istuin psykiatrin toimistossa häntä vastapäätä. Katselin ympärilleni vältellen katsekontaktia. "No minkälainen mieli sul on täl hetkel?" Hän kysyi. "En mä tiedä....tyhjä, outo olo." Vastasin hiljaa. "Mmm....tyhjä, outo olo, pystytkö kertomaan miksi tunnet olosi tyhjäksi?" "En mä tiedä." Vastasin ja hän nyökkäsi. "Onko sulla ollu itsetuhosia ajatuksia tai tekoja?" Hän kysyi. Vedin hihani vielä alemmas mitä ne jo oli. En osannut vastata tai osasin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä, ei sillä ollut väliä vastaisinko vaiko en, kyllä hän sen arvaisi kuitenkin. Aloin räpläämään hupparini hihaa ja tuijotin lattiaa. "Joonas?" Hän kysyi, josta säpsähdin. Nostin katseeni häneen, mutta katsoin kelloa hänen takana olevalla seinällä.

"Niin että onko sinulla ollut itsetuhoisisa ajatuksia tai tekoja tässä lähi aikoina?" Hän kysyi. "Ei." Vastasin hiukan hermostuneesti. Terapeutti katsoi minua epäuskoisesti, jolloin tiesin ettei valheeni mennyt läpi, mutta siltikään hän ei sanonut mitään, ainakaan vielä. "Kuinka monta kertaa vikkossa sulla on ollut näitä itsetuhosia ajatuksia tai tekoja?" Hän kysyi. "Ei mulla oo ollu." Sanoin. "Joonas sä tiedät itekin etten mä usko sua. Joten?" "Joka päivä." "Selvä. Onko niinä päivänä tapahtunut jotain sellaista joka on saanut sinut viiltelemään?" "Ei, on vaa ahdistanu." "Mmm. Haluaisitko kertoa minulle miksi aloitit viiltelyn uudestaan? Olit kuitenkin vuoden viiltelemättä." "Ahdistus meni vaa pahemmaks, ei siinä sen ihmeellisempää." "Sä voit kertoa mulle kyl ihan rehellisesti jos siinä tapahtu jotain muuta." "Ku ei sii tapahtunu." Sanoin ja tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini, en minä halunnut muistella sitä mitä koulun vessassa tapahtui tai mitä sen tuntemattoman autossa tapahtui tai mitä Nikon luona tapahtui, mutta tiedän ettei tämä saatanan paskiainen päästä minua helpolla.

"Mä nään että sä piillottelet jotain, sä voit ihan kertoa mulle, en mä kerro sun asioita eteen päin." Hän sanoi. Käänsin katseeni syliini ja puuhin kyyneleeni pois. "M-Mun...mun luokkalainen yri-itti raiskata mut..k-koulus, yks t-tyyppi yritti pako-ottaa mut ottaa sil-lt suihin sen autos ja....j-ja mun poi-ikaystävä juotti m-mut kännii, ja y-yritti pako-ottaa mut yhd-dyntää." Kerroin hiljaa. Pyyhin kyyneleeni hupparinihihaan. "Kerroitko isällesi tai jollekin?" "Mun ka-averin isäll-le." "Oletteko ilmoittaneet poliisille asiasta?" Hän kysyi, pudistin päätäni. "Ei niis k-kauheest mitää tapa-ahtunu, ni ei tarvii il-lmottaa." Sanoin, terapeutti nyökkäsi. "Oletko vielä yhdessä tämän pojan kanssa joka juotti sinut känniin?" "O-Oon, se pyys anteeks. Se ol-li iteki kännis, eikä se t-tarkottanu." Sanoin. "Alkoholi ei siltikään ole syy." "Mut ei mua h-haittaa." Sanoin.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 399