Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Eihä sua satu?"

》Joonaksen nk. Aamulla《
Nousin ylös sängystä. En ollut nukkunut kuin vain pari tuntia, mutta ei sille voi mitään. Kävelin keittiöön ja näin isäni siellä istumassa pöydänääressä, ja juomassa kahvia. "Miks Niko on tääl?" Isä kysyi. "Ei sil ollu muutakaan paikkaa mihin mennä, joten annoin sen jäädä yöks." Kerroin. Isäni vain nyökkäsi. Aloin tekemään leipiä minulle ja Nikolle. "Nukuitko yhtään yöllä?" Isä kysyi. Pudistin päätäni. "Ehk jotai pari tuntii." Vastasin. Kuulin isäni huokaisevan. "Joonas." Hän sanoi. "Tiedän. Mä yritän nukkua, mut en pysty." Sanoin. "Ootko sä ajatellu jotain unilääkkeitä, jos sä et kerran pysty nukkumaan." "En mä halua mitään lääkkeitä, pärjään ilmanki niitä." "Etkä pärjää. Sä nukut yössä ehk kaks tuntii, jos ees sitäkään. Toi ei oo terveellistä. Kokeilisit edes jotain lääkettä." "Ehk mä nukkuisin yöisin, jos en olis päästäni viallinen." "Sä et ole viallinen." "Ai enkö vai? Kuka järkevä ihminen satuttaa itteänsä tai ahdistuu vittu melkee jokasest asiast?" Kysyin ja käännyin isääni päin.

"Ootko sä taas viillely?" Hän kysyi. "No en ole. Kunhan vaan otin asian esille." Sanoin. "Näytä sun kädet." Isäni pyysi. "Miks?" Kysyin ja laitoin käteni selkäni taakse. "Joonas näytä sun kädet." "Ei niissä oo mitään. En oo tehny sitä moneen kuukauteen." "No sit sulla ei varmaa oo ongelmaa näyttää sun käsiä." "No en mä silti halua näyttää mun käsiä." "Ja miks et?" "En vaa halua." "Joonas näytä nyt. En suutu sulle ja tiiät sen." Hän sanoi. Huokaisin. Otin käteni pois selkäni takaa ja nostin hihani ylös. Isäni katsoi sideharsoa kädessäni. "Miks sul on sideharso kädessä sit jos et oo viillely?" Hän kysyi. "Raavin ne auki. Ei mitää sen vakavempaa." Vastasin. "Ne voi tulehtua." Hän sanoi. "Mä tiedän, mut en välitä." "Kannattais." "No en voi mitään sil et mua ahdistaa. Anteeks et oon tälläne." "Joonas et sä voi sille mitään. Eikä sussa oo mitään vikaa." "No sit sul on aika huono näköaisti, jos sä et nää kaikkii mun virheitä, koska ne näkyy aika hyvin ja selvästi." "Haluutko sä puhuu jostain?" "En." "Ootko varma?" "Oon." Sanoin. Isäni vain nyökkäsi. "Mä lähen nyt töihin. Koita pärjää ja soitat mul heti jos sun tekee mieli viillellä tai jotain, onks selvä?" Hän kysyi. "On on." Vastasin. Isä nousi ylös tuolilta, painoi pusun otsalleni, pörrötti hiuksiani ja lähti eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan, ja lähti.

Laskin hihani alas. Kuulin askeleita, jotka tulivat minun suuntaani, joten käännyin ja näin Nikon. "Huomenta. Nukuitko hyvin?" Kysyin hymyillen. "Huomenta ja joo, ihan suht hyvin...entä sä?" Hän kysyi. "Mmm...ihan hyvin." Vastasin. Niko nyökkäsi. "Tein sulle aamupalaa. En kyl tiiä syötkö sä aamusin, mut teinpähä kuiteski." Sanoin ja annoin Nikolle leivän. Istuimme pöydänääreen. "Ei sun olis tarvinnu." Hän sanoi. Hymähdin vain. "Joonas.." "Nii?" "Miks sä oot nii kiltti mulle? Oon ollu ihan kauhee sua kohtaan." "En voinu jättää sua uloskaan." "Annoitko mun jäädä yöks vaan säälistä?" "En. Annoin sun jäädä, koska välitän. Oot ollu ihan hirvee mua kohtaan, mut oot silti ihminen muiden ihmisten joukossa ja säkin tarviit apua ja tukea, niinku kaikki muutki." Sanoin. Niko vain laski katseensa alas. "Aijotko mennä kouluun tänää?" Kysyin. Niko nyökkäsi. "Entä sä?" Hän kysyi, nyökkäsin.

Söin leipäni loppuun ja nousin ylös tuolilta. Kävelin huoneeseeni ja aloin pakkaamaan koulureppuani. Menin sulkemaan huoneeni oven, jonka jälkeen aloin vaihtamaan vaatteitani. Laitoin mustatfarkut ja mustanhupparin. Huoneeni oveen koputettiin. "Joo?" Sanoin. Ovi avautui ja Niko käveli huoneeseeni. "Onks kaikki hyvi?" Kysyin ja hän nyökkäsi. "Haluisin kertoo sulle jotain.." Hän sanoi, mutta siinä samalla ovikello soi. "Sori Niko, voitko odottaa hetken." Sanoin ja kävelin eteiseen. Avasin oven ja sen takana seisoi Joel. Poika pussasi minua huulille ja minä pussasin takaisin. "Huomenta rakas." Hän sanoi hymyillen. Katsoin pojan kasvoja ja niissä olin ruhjeita ja mustelmia. "Kuka teki nää?" Kysyin. "Ei ketää, se oli harmiton painimatsi." Hän vastasi. "Muka harmiton. Sun naamas on iha ruhjeil." "Joo o. No mut ooks sä valmis lähtee k-. Niko.. mitä sä tääl teet?" Hän kysyi. "Tota Nikol ei ollu muuta yöpaikkaa, ni annoin sen jäädä tänne yöks." Kerroin. "Selvä." Joel sanoi. "No mut lähetää sinne kouluun." Sanoin. Joel nyökkäsi. Minä ja Niko laitoimme kenkämme jalkaamme, ja minä menin vielä hakemaan reppuni huoneestani, jonka jälkeen me lähdimme.

》Ollin nk.《
Heräsin siihen kun tunsin hentoja suudelmia rintakehälläni ja olkapäilläni. Avasin silmäni ja näin mustanhiuspehkon. Laitoin käteni Aleksin hiusten sekaan ja silitin. "Huomenta Allu." Sanoin hymyillen. "Huomenta." Hän sanoi ja pussasi minua huulille nopeasti. "Pitäis kai nousta. Kello on jo aika paljon." Hän sanoi. Nyökkäsin ja nousin istumaan. Aleksi meni makaamaan selällensä. "Ei kyl jaksaisi mennä kouluu. Eiks me voitais vaa jäädä tänne ja pitää hauskaa, you know." Aleksi sanoi vihjaillen. Hymähdin. "Etköhän sä selvii pari tuntii ilmanki. Selvisit yönki ilman." Sanoin.

Aleksi veti minut syliinsä istumaan ja laittoi kätensä perseelleni. "En olis nii varma asiast." Hän sanoi. Virnistin. Aloin liikuttamaan lantiotani, josta Aleksi huokaisi hiljaa. Pian tunsin hänen erektion persettäni vasten, joten lopetin lantioni liikuttamisen ja nousin pois hänen sylistä. "Voi helvetti. Teit ton tahallaa." Hän sanoi turhautuneena. Hymähdin. "En tiiä mist puhut." Sanoin ja aloin vaihtamaan vaatteitani. Pian tunsin kädet lantiollani ja pusuja kaulallani. "Ale mul ei oo vaatteita päällä." Sanoin. Aleksi hymähti. "Saat auttaa täs." Hän sanoi. "Sori, mut en ehdi. Meiän pitää lähtee kouluun ja mun pitää saada vielä vaatteet päälle." Sanoin. Aleksi käänsi minut kasvotusten itseänsä päin ja painoi minut seinää vasten. Aleksi suuteli minua huulille ja minä vastasin suudelmaan. Hän nosti minut syliinsä. Kiedoin jalkani hänen vyötärölle ja käteni hänen kaulan ympärille. "Meil ei oo kortsuu." Sanoin. "Eks sä haluu mennä ilman?" Hän kysyi. "En." Vastasin. "No sit pitää vaa mennä sormien kaa." Hän sanoi. Nyökkäsin.

Tunsin kun Alekis työnsi kaksi sormea sisälleni ja alkoi liikuttamaan niitä. "Eihä sua satu?" Hän kysyi. "E-Eih satu." Vastasin. "Hyvä." Hän sanoi. Hän alkoi liikuttamaan sormiansa nopeammin. "A-Aleksih..". Hän alkoi suutelemaan kaulaani. Kuulin koputuksen ovessani. "Meil ei oo vaatteit päällä!" Huusin. "Selvä. Halusin vaa sanoo et te myöhästytte koht koulust. Mä lähen koht töihin, ni saatte kyydin koulul, jos ootte nopeit." Äitini sanoi oven toiselta puolelta. "Okei! Me ollaa koht valmiit!" Huusin. "Me ei olla ees lähel valmista." Aleksi sanoi minulle. "No sit pitää jatkaa koulussa." Sanoin. Aleksi veti sormensa pois minusta, josta vingahdin. Hän päästi minut alas. Aloin pukemaan ja niin Aleksikin. Otimme reppumme ja lähdimme. "Voidaanko käydä kaupan kautta, samal ku heität meiät kouluun?" Aleksi kysyi äidiltäni. Katsoin Aleksia hetken ihmeissäni, kunnes tajusin miksi hän halusi käydä kaupassa. Läpsäisin Aleksia käsivarteen. Poika vain hymähti. "Tarviitteko te kaupast jotain tosi tärkeetä, koska mul ois vähän niinku kiire töihin." Äitini sanoi. "Ei se oo nii tärkeetä. Ale voi ite käydä kaupas, jos tarvii sieltä jotain todella tärkeetä." Sanoin. "Selvä. No lähetään." Äitini sanoi.

》Joonaksen nk. Time skip《
"Mikä tunti teil on ensi?" Kysyin Nikolta ja Joelilta. "Mulla on kotsaa." Joel kertoi. "Ja mulla on liikkaa." Niko kertoi. "Mullaki on liikkaa." Sanoin. "Kiva. Mä taidan jo lähtee kotsanluokkaan." Joel sanoi. Hän pussasi minua poskelle ja lähti sitten sen jälkeen. "Käytyäytyyks sustaki Joel oudosti?" Kysyin. "En oo ainakaa ite huomannu." Niko vastasi. Hymähdin vain. "No lähetääks jo liikkasalii?" Niko kysyi. Nyökkäsin. Lähdimme kävelemään liikuntasalia kohti. Menimme poikien pukuhuoneeseen. Otin repustani t-paidan ja kolitsihousut, ja aloin vaihtamaan vaatteitani. Samalla kun vaihdoin vaatteitani tunsin Nikon katseen minussa. "Anteeks, mut voitko olla tuijottamat. Mul tulee siit tosi epämukava ja tuomittu olo." Sanoin Nikolle. "Ai. Anteeks, en tarkottanu." Hän sanoi. "Ei se mitään..." Sanoin.

Saatuani vaatteet päälleni ja käännyin Nikoa päin. Niko nosti katseensa minuun. Tuijotimme toisiamme hetken aikaa, kunnes käänsin katseeni muuaalle. Huomasin sivusilmällä kun Niko käveli luokseni. Hän otti leuastani kiinni ja yhdisti huulemme.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 1229