Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Ei oo."

》Aleksin nk. Hetken päästä《
Olli meni makaamaan rintakehäni päälle ja hengitti raskaasti. Laitoin käteni hänen hiuksiin ja silitin. "Kato, osaathan sä olla hiljaa." Sanoin. "Varmaa ku jätkän sormet on melkee mun kurkus." "Mut sä nautit siit kuiteski." "Nii nautinki." Hän sanoi hymyillen. "Ai nii, mite mä pääsen suihkuu?" Kysyin. "Ööööö....me ei taidettu ajatella iha loppuu asti." Olli sanoi. "Juu ei, noh jos sä vaa autat mua saamaa housut ylös, ni kaikki o hyvi sit. Pääsen kuiteski himas suihkuu, jos siis pääsen täst ikinä pois." Sanoin. "Juu." Olli sanoi. Hän nosti housuni ylös. "Noi." Hän sanoi. "Kiitti rakas." Sanoin ja pussasin häntä poskelle. "Meen käymää suihkus ja tuun sit takas." Olli sanoi. Nyökkäsin vain. Olli lähti keittiöstä. Käänsin katseeni käsirautoihin ja yritin riuhtoa itseäni irti niistä, mutta satutin vain itseäni siinä. Helvetti. Kirosin päässäni.

Kuulin askeleita, jotka tulivat keittiön suuntaan. Askeleet olivat kepeät, eli Ollin äiti oli kävelemässä keittiöön. Pian huomasin tuon kyseisen naisen. "Herran jumala!" Hän sanoi jotenkin säikähtäneenä. "Moi." Sanoin. "Mitä sä raudois teet?" Nainen kysyi. Kohautin hartioitani. "Kysy mieheltäs." Sanoin. Nainen lähti keittiöstä ja tuli sitten pian takaisin avaimen kanssa. Hän avasi raudat kädestäni. Katsoin rannetani ja siinä oli hiertymiä. "Kiitti." Sanoin ja nousin ylös lattialta.  Pian Ollikin käveli keittiöön. "Kato sä pääsit pois siit." Hän sanoi. Naurahdin. Huomasin Ollin äidin katsovan Ollia tarkasti, kunnes hän kosketti hellästi poikansa poskea. "Mist toi tuli?" Nainen kysyi, viitaten punaiseen jälkeen Ollin poskessa. "Mä tota....ööö löin itteenii vahingos." Olli sanoi hymyillen hermostuneesti. Nainen ei selvästikkään uskonut häntä ja kääntyi minuun.

"Sä teit ton, etkö?" Hän kysyi. "En." Vastasin. "Sun kannattais nyt lähtee ja mä toivon et mä en nää sua enää tääl tai Ollin lähel." Hän sanoi. "Mä en ikinä satuttais Ollia. Sun on pakko uskoo mua." Sanoin. "Lähe." "Äiti, ei Ale mua lyöny." Olli sanoi. "Rakas!" Nainen huusi miehellensä. Ollin isä käveli keittiöön ja otti käsivarrestani kiinni, ja lähti raahaamaan minua eteiseen. Hän avasi oven ja heitti minut rappukäytävään ja sitten hän heitti kenkäni. Mies pamautti oven kiinni. Laitoin kengät jalkaani ja lähdin.

》Joonkasen nk. Time skip《
Joel ja Tommi olivat jo lähteneet kotiin, mutta minä olin vielä jäänyt sairaalaan Nikon seuraksi. "Eihä sul oo kipui missää?" Kysyin. "Ei oo." Niko vastasi hymyillen. Hän pussasi minua poskelle. "Oon ylpee susta." Hän sanoi yhtäkkiä. "Miks?" Kysyin. Tunsin kun hän silitti peukalollaan käsivarttani. "Et oo tehny itteles mitää, vaiks olinki koomas." Hän sanoi. "En halunnu et sul ois ylimääräst stressii ku heräät." Sanoin. "Joonas. Et sä tutota mul stressiä." "Ootko varma?" "Oon." Hän sanoi.

"Oon ilonen et mul on sut. En varmaa olis tääl ilman sua ja tietenkää Ollia." Sanoin. Niko hymähti. "Samat sanat. Ilman sua, mä varmaan olisin kuollu." Hän sanoi. Nyökkäsin vain.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 444

Seuraavs osas mä skippaan pari kuukaut, koska mä voin. Ja anteeks et nää jotku osat on ollu enemmä Ollist ja Aleksist, mut en vaa yksinkertasesti keksiny mitää mitä kirjottaa ku Joonas ja Niko on sairaala.