Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"........, etkö?"

》Joonaksen nk. Seuraavana päivänä《
Istuin keittiönpöydän ääressä, isäni istui vieressäni ja Anita istui meitä vastapäätä. "Miks Joonas on täs? Eiks meiän pitäny puhuu kahestaa?" Nainen kysyi isältäni. "Miks sä sanoit Joonaksel et sen haavat ei oo pahoja, kun ne selvästikkin on? Ja miks sä oot ylipäätään ollu ihan vitun kauhee Joonasta kohtaan?" Isäni kysyi. "Mä en ikinä sanois mitään tollasta, en varsinkaa lapselle. Mitä sä oikee kuvittelet must." Nainen sanoi. "Väitäks sä et Joonas muka valehtelis?" "No voihan se olla mahdollistakin. Sillä onhan Joonas joskus aikaisemminkin valehdellut." "Ei tälläisistä asioista." Isäni sanoi.

Anita huokaisi. "Fine. Entä sitten jos oon sanonu jotain Joonaksel, se ansaitsi kuulla ne. Myönnä nyt itekki et sun elämä olis paljon helpoompaa ja stressi vapaata, jos Joonasta ei olis." Anita sanoi. Isäni nousi ylös tuolilta. "Ulos täst talost! Mun pojan ei tarvii kuunnella tollasta paskaa!" Isäni huusi. Anita nousi ylös, käveli eteiseen ja hetken päästä ulko ovi pamahti kiinni. Isäni halasi minua. "Mä oon niin pahoillani, Jonsku. Mä lupaan ettei sun tarvii ikinä kuunnella mitää tollasta, sillä mikään tost ei ollu totta." Hän sanoi. "Kiitti isä." Sanoin.

》Tommin nk.《
Joel käveli olohuoneeseen ja istui vierelleni sohvalle. "Mä ajattelin hankkia töitä, säästää rahaa ja muuttaa omaan kämppään. Ni saisin elämän vähä raiteillee." Hän kertoi. Aloin hymyilemään. "Hienoo. Voin auttaa sua muute ettii töitä jos haluut." Sanoin. Joel nyökkäsi.

》Ollin nk.《
Istuin sängylläni ja katsoin valvontakameran videoita läppäriltäni, milloin Aleksi ampui isääni, jos ampui. Videossa näyttää siltä että Aleksi olisi ammpunut isääni, mutta samalla videossa oli jotain outoa. Zoomasin lähemmäs ja huomasin silloin että isäni oli itse vetänyt liipaisimesta, eikä Aleksi. Mutta miksi isäni lavastaisi Aleksin, minun poikaystävän, tai no ex poikaystävän, oli mikä oli tämä ei ole oikein. Nousin ylös sängyltäni ja kävelin olohuoneeseen, missä isäni istui. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini.

"Miks?" Kysyin. "Mitä?" Isäni kysyi ja  käänsi katseensa minuun. "Miks sä lavastit Alen?" "Miten ni?" "Ammuit itteäs, etkö? Ammuit itteäs, jotta Ale sais pidemmän tuomion ja pysyis kaukana must, eikö?" "Olli mä en-." "Älä valehtele!" Huusin ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Isäni nousi ylös sohvalta. "Olli mä halusin vaan suojella sua." Hän sanoi. "Suojella!? Miltä!?" "Aleksilta! Se jätkä ei oo hyväks sulle!" "Se ei ikinä satuttais mua! Sitä oikeesti kiinnostaa miten mulla menee!" "Kyllä muaki kiinnostaa, oon kiireine töiden takia." "Sä ja sun vitun työs! Kun sä et oo ollu täällä mua varten tai mitään muutakaa ja sitku löydän jonkun ketä välittää musta, ni sä hommaat sen linnaa! Mitä Aleksis oli mist sä et tykänny!? Se yritti parhaansa että sä tykkäisit siitä ja hyväksyisit sen mun poikaystävänä! Mitä se teki väärin!?"

"Se on narkkari! Ja melkeempä murhaaja! En mä halua että mun poika pyörii sellasen tyypin kaa! Sä ymmärrät sitku sul o omii lapsii! Mä teen kaikkeni että mä pystyn pitämään sut turvassa kaikelta tollaselta." Hän sanoi. "Mä en voi uskoa sua. Aleksi tarvitsi meidän apua, sil oli ongelmii päihteiden kaa joo, mut me oltais voitu auttaa sitä. Mut ei, Ale ei ikinä ollu tarpeeks hyvä sun mielestäs, eikä varmaa tuu ikin olemaankaa, mut mua ei kiinnosta se. Mä rakastan Aleksia, ennemmä ku mitään muuta täs maailmas ja mä pidän huolen et se tuntee ittensä tarpeelliseks ja rakastetuks." Sanoin, jonka jälkeen lähdin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan ja lähdin ulos.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 532

Wow tyylii eka viikoloppu millon en oo ryyppäämäs, vaiks haluisinki. Kosk tavallaa koko aja sellane olo et pitäis saada pääsekasi, mut en oo menny ryyppää :)