Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Tähtien joukossa

》Nikon nk.《
Huoneen ovi avautui ja lääkäri käveli peremmälle huoneeseen. "Seuloissa ei näkynyt mitään." Hän kertoi, toisaalta ei hänen olisi tarvinnut, tiesin itsekin niiden olevan puhtaat, sillä en käyttänyt mitään, no ehkä kannabista, mutta en muuta. "Mähän sanoin etten mä käytä mitään huumeita, vaan tää johtuu siitä ettei mulla ole mun lääkkeitä, ettekä te suostu antamaan niitä mulle." Sanoin turhautuneena. "Muistatko lääkkeen nimeä?" Hän kysyi. "En, mut tehä voitte tarkistaa sen." "Tietenkin voidaan." "Noni, miks te ette oo lukenu mun potilastietoja sit? Vaa väitätte heti et oon joku nisti." "Olen pahoillani siitä. Mä kirjotan sulle reseptin ja sit sä saat lähtee kotiin. Pääsiskö joku hakemaan sua?" Lääkäri kysyi. "Mun kaveri." Vastasin. "Selvä." Lääkäri sanoi ja lähti huoneesta. Otin puhelimeni pöydältä ja soitin Tommille.
》Puhelu《

Tommi: Moi.

Minä:
Moi. Hei tota pääsisiks hakee mau sairaalalt?

Tommi: Tietenki. Lähen vaiks nyt.

Minä:
Juu. Moi.

Tommi: Moi.

Lopetin puhelun.

》Time skip《
Odotimme Tommin kanssa lääkäriä. "Saatko sä ne sun lääkkeet?" Tommi kysyi. Kohautin hartioitani. Tommi nyökkäsi. Pian huoneen ovi avautui ja lääkäri käveli huoneeseen. "Tota Niko, mä olen todella pahoillani, mutta apteekista ei voida antaa niitä sun lääkkeitäs, koska ne kestää viel tän kuun loppuu. Saat siis ens kuun puolella haettu ne sieltä." Lääkäri kertoi. Huokaisin ärtyneenä. Olisihan se pitänyt arvata etten tule saamaan lääkkeitäni ennekuin tämä kuukausi loppuu. "No ei tässä kai sitten muuta. Te voitte lähteä kotiin." Lääkäri sanoi ja lähti huoneesta. Tuijotin lattiaa tyhjäilme kasvoillani. Sekoaisin varmaan lopullisesti kohta, enkä enää tietäisi mikä on totta ja mikä ei ole. "Niko." Tommi sanoi, jolloin säpsähdin pois ajatuksistani. "Nii?" Kysyin. "Lähetää." Hän sanoi. Nyökkäsin ja nousin ylös sängynreunalta.

》Time skip《
Potkin kenkäni pois jaloistani ja kävelin olohuoneeseen. Olohuoneessa Joel ja Aleksi tulivat halaamaan minua. "Miten voit?" Joel kysyi. "En tiiä...hyvin kai, ainaki tähä asti." Vastasin hiukan vaisusti. Pojat erkaantuivat halista ja menivät sohvalle istumaan. Menin istumaan Aleksin viereen. "Niko jos sua väsyttää ni voit mennä mun sänkyy nukkumaa." Tommi sanoi minulle, nyökkäsin vain. Toisaalta nukkuminen olisi varmaan tässä kohtaa järkevintä, sillä jos olen nukkumassa en satuttaisi itseäni tai ystäviäni. Nousin ylös sohvalta, kävelin Tommin makuuhuoneeseen, mnein sänkyyn makaamaan, vedin peiton päälleni ja suljin silmäni, yrittäen nukahtaa.

》Joonaksen nk.《
Istuin keittiössä ja pidin vesilasia kädessäni. Kaikki muut varmaan olivat nukkumassa. Itse en saanu unta. Minua oli alkanut ahdistaa jostain syystä, en tiedä mistä, mutta jostain. Siksi istuin keittiössä, olin kylläkin tullut keittiöön siinä toivossa että saisin puukon tai edes jotain terävää millä voisin viillellä, mutta ne ovat kaikki jossain lukkojen takana, jotta minä en pääsisi niihin käsiksi. Samoin kaikki terottimet, partateräs ja sheiveritkin olivat piilotettu. Tästä vain tuli mieleen kun olin vauva ja sitten isän ja äitin pitivät laittaa kaikki terävä kaappeihin tai päälystää ne jollain pehmustimilla, jotta en loukkaisi itseäni. He pelkäsivät että satutan itseni jotenkin pahasti, sillä olin heidän mielestä jotenkin heikompi kuin muut lapset.

Tietenkin minä juoksentelin ympäriinsä ja sähläsin, mutta olin vauva ja olin todella utelias kaikesta. Siltikin kaikeata siitä suojelemisesta huolimatta olen päätynyt tähän. Satutan itseäni tahallaan jotta voisin tuntea jotain, jotta voisin tuntea fyysistä kipua henkisen kivun siasta. Voisi sanoa että vanhempani eivät pystyneet suojelemaan minua julmalta maailmalta, sillä jos he olisivat pystyneet siihen, en varmaankaan olisi näin rikki ja jos äiti olisi saanut apua, hän olisi vielä täällä, eikä tähtien joukossa.

Huokaisin surullisesti. Pyyhin kyyneleeni paitani hihaan. "Jonsku kaikki hyvi? Kui sä tääl istut?" Kuulin Ollin kysyvän. "Alko vaa ahdistaa." Vastasin. Olli istui viereeni. "Haluutko kertoo mikä sua alko ahdistaa?" Hän kysyi. "En mä tiiä. Tiedän vaa et mua ahdistaa joku, mut en tiiä mikä." "Selvä. Pystytkö kuitenki menee nukkuu, jos se auttais." "En oo viel koekillu." "No mennää kokeilee." Olli snaoi. Nyökkäsin. Hän otti kädestäni kiinni ja me lähdimme huoneeseeni. Menimme sängylle makaamaan. Olli veti peiton päällemme ja painautui sitten kiinni minuun. "Öitä Joonas." Olli sanoi. "Öitä Olli." Sanoin ja suljin silmäni, yrittäen nukahtaa.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 630