Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Ai....."

》Joonaksen nk. Aamulla《
Heräsin ja kirkasvalo osui silmiini. Katselin ympärilleni ja huomasin olevan sairaalassa. Katsoin käsiäni ja niissä oli kanyyleja ainakin kolme, sormessani oli jokin mittari, joka mittasi happeni ja jotain muuta, minulla oli happimaski. Minulla oli hiukan outo olo, olin todennäköisesti saanut vahvaa kipulääkettä. Katsoin viellä kerran käsissäni olevia kanyyleita. Aloin ottamaan ensimmäsitä kanyylia irti ja sitten toisen, en jaksanut enää ottaa kolmatta, sillä se ei ollut kiinni missään laitteessa. Otin sormimitrarin pois ja heitin lattialle, jonka jälkeen otin happimaskin pois. Joku laite alkoi piippaamaan, mutta en välittänyt siitä.

Nousin pois sängystä, mutta kaaduin lattialle. Yritin nousta ylös, mutta en päässyt. Vittu. Ajattelin. "Heiheihei et sä saa nousta." Joku hoitaja sanoi ja tuli luokseni, yrittäen auttaa minut ylös lattialta. "Mä oon ihan kunnossa! Mä en tarvii teidän apua!" Huusin ja yritin työntää joitajaa pois läheltäni. "Tääl tarvittais apua yhen potilaan kaa!" Hän huusi käyvälle ja lisää hoitajia tuli huoneeseen. "Päästäkää irti!" Huusin. "Rauhotu. Me halutaan vaa auttaa." Joku sanoi. "Mä en tarvii apuu! Päästäkää mut menee!" Huusin ja potkaisin jotain hoitajaa naamaan. "Laitetaa lepositeisii." Joku sanoi. Huoneeseen tuli pari vartiaa, jotka nostivat minut ylös lattialta ja lähtivät kantamaan minua jonnekin. "Ette vitus laita mua mihinkää lepositeisii!" Huusin, mutta eihän se tietenkään auttanut.

》Nikon nk.《
Tuijotin seinää. En ole saanut nukuttua koko yönä, olen miettinyt vain Joonaksen vointia. Koputus oveen katkaisi ajatukseni. "Joo?" Kysyin. Huoneen ovi avautui ja Joonaksen isä käveli huoneeseen. Hän istui sängyn reunalle. "Miten sä nukuit?" Hän kysyi. Kohautin olkapäitäni. "Hyvin kai." Vastasin. "Hyvä." Hän sanoi. "Mitä Joonaksel tapahtu?" Kysyin hiljaa. Joonaksen isä huokaisi. "Kuule Niko....Joonas....Joonas on täl hetkel teholla." Hän kertoi. Nyökkäsin. "Tuleehan se kotii?" Kysyin ja käänsin pääni Joonaksen isää kohti. Mies pudisti päätänsä. "Valitan Niko. Joonas on liian rikki ja vaarallinen ittellensä. Joonas menee osastolle, siellä se saa apua ja sitä voidaan vahtia ettei se tee ittellensä mitään." Hän kertoi. Käänsin pääni pois päin Joonaksen isästä. "Ai...." Sanoin. "Mä taidan lähtee kotiin." Sanoin ja nousin ylös sängystä.

"Niko?" Hän kysyi, joten käännyin häntä päin. "Pärjääthän sä?" Hän kysyi. "Pärjään, tottakai mä pärjään." Sanoin ja menin sitten eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan. Lähdin. Heti kun pääsin ulos, silmistäni alkoi valumaan kyyneleitä.

》Tommin nk. Time skip《
Ovikello soi, joten menin avaamaan oven. Oven takana seisoi Niko. Poika käveli sisälle asuntoon ja minä suljin oven. Niko tärisi ja itki. "Niko hei?" Kysyin, mutta poika ei reagoinut, hän vain hoki Joonaksen nimeä ja itki. Laitoin käteni Nikon Olkapäille. "Niko sun pitää nyt rauhottuu." Sanoin, mutta se ei auttanut. Niko laittoi kätensä korvillensa ja alkoi huutamaan. Hän lyyhistyi lattialle polvillen. Menin myös lattialle ja vedin Nikon syliini. "Niko rauhotu. Ei oo mitää hätää." Sanoin. Poika sylissäni tärisi ja itki hetkenaikaan, kunnes hän rauhottui hiukan.

"Noi. Kerro nyt et mitä on oikee tapahtunu." Sanoin rauhallisesti. "J-Joonas joutu os-sastolle.....se yri-....yritti tappaa i-ittensä." Niko kertoi. "Joonaksel on kaikki hyvin nyt, se saa apua, mitä sen ois pitäny saada ajat sitte." Sanoin. Niko ei sanonut mitään. Käänsin katseeni poikaan sylissäni ja huomasin että hän nukkui. Nousin ylös lattialta Niko sylissäni ja kannoin hänet sänkyyni. Laitoin peiton hänen päälle, jonka jälkeen kävelin olohuoneeseen.
》《》《》《》《》《
Sanoja: 515