Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Ero

》Ollin nk. Time skip《
Olin kävelemässä Aleksin luokse, sillä halusin puhua hänelle ja no tietää oliko meidän välillä kaikki hyvin. Halusin myös selittää hänelle miksi olen ollut etäinen ja ehkä hiukan tylykin häntä kohtaan. Päästyäni Aleksin pihaan, puhelimeni alkoi soimaan. Kaivoin puhelimen taskustani ja huomasin että äitini soitti minulle, joten vastasin.

》Puhelu《

Minä
Moi.

Äiti: Misä sä oot?

Minä
Kävelemäs Alel, kui?

Äiti: Sun isäs on joutunu sairaalaa, joten tuu tänne.

Minä
Miks isä sairaalas o?

Äiti: Joku oli ampunu sitä.

Minä
Mitä vittua. Kuka?

Äiti: Mä en tiedä viel, mut tuu nyt tänne sairaalaa.

Minä
Joo, mä tuun nii nopee ku pääsen.

Äiti: Hyvä.

Lopetin puhelun ja laitoin laitoin sitten Aleksille nopeasti viestiä, missä kerroin että puhuisimme myöhemmin ja että isääni oli ammuttu, jonka jälkeen laitoin puhelimen taskuuni, ja lähdin juoksemaan sairaalalle.

》Time skip《
Avasin huoneen 7 oven ja kävelin sisälle. Isäni makasi sairaalasängyssä ja äitini istui tuolilla pitäen isäni kädestä kiinni. Kävelin lähemmäs sairaala sänkyä. "Onneks sä oot elossa." Sanoin ja halasin isääni varovasti. "Kuka ampu sua?" Kysyin kun erkaannuin halista. Vanhempani katsoivat toisiaan ja huokaisivat. "No? Kertokaa." Sanoin. "Olli mä en usko et sä oot valmis kuulee sitä." Äitini sanoi. "Kertokaa kuka teki tän!" Huusin. "Sun poikaystävä." Isäni sanoi. "M-Mitä?" Kysyin. "Aleksi ampu mua." Hän toisti.

Pudistin päätäni ja naurahdin hiukan hermostuneena. "Ei Ale näin tekis. Sä oot erehtyny. Joku muu teki tän. Eikö?" Kysyin. Isäni pudisti päätänsä. Käänsin katseeni äitiini. "Äiti eiks ni et joku muu teki näi?" Kysyin hiukan hätääntyneenä. Äitini huokaisi ja pudisti sitten päätänsä. En pysty uskomaan että Aleksi tekisi näin. Pudistin päätäni. Kyyneleet valuivat silmistäni. "Olli mä-." Keskeytin Äitini. "Se ei ollu Aleksi! Se ei satuttais ikinä ketään!" Huusin. "Olli!" Isäni huusi. "Kaikki ihmiset ei oo aina sitä mitä väittää olevansa! Sun pitää hyväksyy se et Aleksi on vaarallinen!" Hän huusi. "Onsk sul tidisteit et se tekis kellekkää näin!?" Kysyin. "Aleksi oli ihan ite myöntäny et se oli puukottanu yhtä toista poikaa eilen illalla." Isäni kertoi. Pudistin päätäni. "Ei...ei se tekis nii. Te  ootte väärässä siitä!" Huusin, jonka jälkeen lähdin.

》Time skip《
Kävelin poliisilaitokselle. "Mä haluan puhua Aleksi Kaunisvedelle." Sanoin. "Mä en usko et se o mahdollista just nyt." Poliisi sanoi. "Anna mun nähä se nyt! Se on mun poikaystävä!" Huusin. "Selvä selvä." Hän sanoi ja lähti kävelemään jonnekin, ja minä lähdin seuraamaan häntä. Poliisi avasi jonkun huoneen oven. "Odota täällä." Hän sanoi minulle. Kävelin huoneeseen ja menin istumaan tuolille.

Hetken päästä huoneen ovi avautui ja Aleksi talutettiin huoneeseen. Poliisi lähti huoneesta ja sulki oven perässään, jättäen meidät kahdestaan. "On nii hyvä nähä sua. Sä et tiiäkkää kui ikävä mul o ollu-." Keskeytin hänet. "Puukotiks sä jotakuta?" Kysyin. "Olli-." "Puukotitko?" "Rakas voitaisko-." "Puukoti-." "Puukotin, okei!" Hän huusi, josta pelästyin. Nousin ylös tuolilta. "Olli hei." Hän sanoi ja nousi myös ylös tuolilta. Hän käveli luokseni, mutta menin kauemmas. "Ä-Älä saatana kosk-ke muhun." Sanoin. "Rakas, ei sul oo mitään pelättävää. Mä en ikinä tekis sulle mitään." Hän sanoi. "M-Miks sä puukotit sitä?" Kysyin. "Mä yritin vaa suojella sua." "Suojella? Keneltä?" "Arvolta." "Sä oot se kenelt mua pitäis suojella täl hetkel. Sä vittu melkeen tapoit mun isän." "Mä en ampunu sitä. Se ampu ite itteänsä. Se lavasti mut, koska ei haluu et oon sun lähelläs."

"No kuka vittu haluis oman lapsensa olevan murhaajan lähel?" Kysyin. "Sä tiedät et mä en tekis sulle mitään." Hän sanoi. "Sun ois pitäny olla sii lentokonees mis sun äiti kuoli, ni ehkä mun isä ei olis täl hetkel sairaalas." Sanoin. "Sä et tarkota tota." Aleksi sanoi hiljaa. "Tarkotan." Sanoin. "Mä myös toivon et mä en ois ikinä tavannu sua tai rakastunu suhun." Sanoin. "R-Rakas lopeta-." "Olli. Oon sulle Olli, koska me ollaan ohi." Sanoin, jonka jälkeen kävelin ovelle, mutta Aleksi otti ranteestani kiinni, jolloin käännyin häntä päin. Pojan silmistä valui kyyneleitä. "Ä-Älä jätä mua. Mä ta-arviin sua. Mul ei oo ketään, jos sä j-jätät mut." "Olisit miettiny sitä ennen ku yritit tappaa mun isän. Sä et merkkaa mul enää mitään." Sanoin. Riuhtaisin itseni irti hänen otteesta, jonka jälkeen lähdin. Huoneen oven mentyä kiinni, aloin itkemään. Lähdin kävelemään kotiin.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 677