Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Helvetti."

》Joonaksen nk.《
Hoitaja otti tipan pois minulta ja laittoi sitten laastarin siihen missä kanyyli oli ollut. "Noin. Nyt sä voit lähtee kotii." Hoitaja sanoi hymyillen ja poistui huoneesta. "No eiköhä sit lähetä, soitan vaiks mun isäl et tulis hakee meiät." Olli sanoi. Nyökkäsin. Kävelimme pois sairaalahuoneesta. Menin istumaan yhdelle penkille kun Olli meni hiukan kauemmas ja soitti isällensä. Hetken päästä näin tutun hahmon kävelemässä yhdestä huoneesta. Nousin ylös penkiltä ja kävelin tämän pojan luokse. Jalkani sattui vieläkin, mutta ei se minua paljoakaan kiinnostanut. Taputin poikaa olalle ja hän kääntyi minuun. "Joonas." Hän sanoi. "Joel. Tota h-halusin vaa tulla puhumaan sulle siitä ku-u soitit mul a-apuu.." Sain jotenkin sanottua. "Sopiiko jos annan mun numeron sulle ja puhutaan täst myöhemmi? Niko on pääsemäs just pois." Joel kertoi. Nyökkäsin. Otin puhelimen taskustani ja annoin sen Joelille. Hän alkoi näpyttelemään numeroansa puhelimelleni. Hetkenpäästä hän antoi puhelimeni takaisin minulle. "Laita viestii." Hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdin. "Joonas mihi vittuu sä oikee katosit?" Olli kysyi. "Kävin vessas." Valehtelin. "Okei, no mut mennää, mun faija on tos pihal." "Juu." Sanoin.

》Ollin nk.《
Olimme lähtemässä Joonaksen kanssa, mutta sitten näin Aleksin. "Hei Joonas mee jo edelt ja sano mun isäl et mä menin vessaa." Sanoin blondille. "Okei." Joonas sanoi ja lähti. Aleksi näki minut, joten nyökkäsin vessan suuntaan. Lähdin kävelemään vessoille. Hetken päästä myös Aleksi käveli vessaan. Hän laittoi oven lukkoon. Suutelin häntä huulille ja hän suuteli takaisin. "Meil tais jäädä jotai keske eilen." Hän sanoi virnuillen. "Niinkö?" Kysyin hymyillen. Aleksi nosti minut syliinsä ja työnsi seinää päin. Kiedoin jalkani hänen vyötärölle ja käteni hänen kaulalle. "Sun pitää sit olla hiljaa." Hän sanoi, nyökkäsin. Aleksi laski housuni alas ja sitten omansa. Hän suuteli minua huulille ja työntyi sitten sisääni. Huokaisin suudelman seassa. Aleksi alkoi liikkumaan. Hän siirtyi huuliltani kaulalleni, jolloin siirsin käteni suuni eteen. Tukistin toisella kädelläni häntä hiuksista. Hän alkoi liikkumaan nopeammin, jolloin minun oli vaikeampi pysyä hiljaa. Hetken päästä vessanoveen koputettii. "Ale kestääks sul viel kaua?" Joel kysyi. "Ei kestä enää kauaa, mut menkää edelt, tuun peräs." Aleksi vastasi. "Okei. Hei tota...sori siit eilisest, en tienny et se mustelma oli nii kipee ja ettet pystyny menee suudelmast pidemmäl, et jos sä mietit et harmittaako mua ettei menty sänkyy asti, ni ihan turhaa, ei mua haittaa se." Joel sanoi. Aleksi ei sanonut mitään. "Okei, no puhutaa myöhemmi. Me mennää Tommil, tuu peräs sit." Joel sanoi ja sitten kuulimme askeleiden kävelevän pois ovelta.

"Lopetetaa." Sanoin hiljaa. Aleksi työntyi ulos minusta ja laski minut alas. Vedimme housumme ylös. Aleksi haroi hiuskiansa. "Helvetti." Hän sanoi. "Kuule Olli se ei ollu sitä miltä se kuulosti. En pussanu takas, en edes halunnu tehä sitä. En satuttais sua enää." Hän selitti. "Luuletko sä et mä uskon ton?" Kysyin. "Sun pitää nyt vaa luottaa muhun. Rakastan sua, en pettäis sua ikinä." "Tiedät etten voi luottaa suhun vielä ja sä just todistit miks." Sanoin ja olin lähtemässä vessasta, mutta Aleksi otti kädestäni kiinni, käänsi minut itseänsä päin ja suuteli minua huulille. Työnsin hänet kauemmas itsestäni ja löin avokämmenellä poskelle. "Sä et vaan muutu." Sanoin hiljaa itkien, jonka jälkeen lähdin.

》Joonaksen nk.《
Olli avasi takapenkinoven ja istui viereeni. Hän veti oven kiinni, laittoi turvavyön kiinni ja käänsi katseensa sitten ikkunaan. "Olli onks kaikki hyvin?" Ollin isä kysyi pojaltansa. "V-Voitko vaan ajaa jo. Haluun k-kotiin." Olli sanoi murtuneella äänellä. Hänen isänsä ei sanonut mitään, vaan lähti ajamaan pois sairaalanpihasta.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 558