Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Niin?"

》Nikon nk.《
"Joel salakuunteliks sä meit?" Kysyin. "Vastaa. Onko sulla tunteita Joonasta kohtaan vai ei?" Joel kysyi. "Vähän, mut pääsen siit tunteest eroon." Vastasin. "Ootko varma?" Joel kysyi. Nyökkäsin. "Selvä sitte." Joel sanoi. "No mennäänkö tunnille?" Aleksi kysyi. Nyökkäsimme Joelin kanssa ja me lähdimme kävelemään ruotsinluokkaa kohti. "Niko muuten?" Joel kysyi. Hymähdin merkiksi että kuulen hänet. "Olisiks sä onnelinen Joonaksen kaa?" Hän kysyi yhtäkkiä. Pysähdyin paikoilleni ja Joelkin pysähtyi. "Miks sä kysyt?" Kysyin ihmeissäni. "Olisitko?" Hän kysyi. "En mä tiedä. Sä oot sen kaa, en mä." Vastasin. "Mut kauan sulla on ollu noita tunteita?" Hän kysyi. "Ei kauaan." Valehtelin. Minulla on ollut Joonakseen tunteita jo varmaan kuukauden ajan. "Okei." Joel sanoi ja jatkoi matkaansa.

》Joonaksen nk.《
Istuin vessanpöntönkannen päällä, polvet kiinni rintakehässäni ja kädet jalkojeni ympärillä. Minua ahdisti, mutta en tiedä miksi. Minulla on mennyt hyvin koulussa ja kaikki alla, enkä ole saanut tälläistä ahdistuskohtausta pitkään aikaan, miksi nyt. "Joonas hengitä. Kaikki on hyvin." Sanoin hiljaa itselleni. Ahdistus meni vain pahemmaksi. Happi alkoi loppua keuhkoistani, tuntui siltä että seinät kaatuisivat päälle. Nostin hupparin hihat ylös ja katsoin arpia käsissäni, kunnes aloin raapimaan niitä auki. Saatuani arvet auki, otin vessapaperia ja pyyhin veren siihen. Laksin hihat alas ja laitoin paperin roskikseen. Tiedän ettei verenvuoto loppunut, mutta juuri nyt en välittänyt. Nousin ylös kannenpäältä ja lähdin vessasta, ja aloin kävelemään yhteiskuntaopinluokkaa kohti.

"Anteeksi että olen myöhässä." Sanoin hiljaa opettajalle ja menin sitten Ollin viereen istumaan. "Onks kaikki hyvin?" Olli kysyi. "A-Ahdistaa.." Vastasin. "Pystytkö olee luokas?" Hän kysyi. Kohautin hartioitani. "Sano sit vaa jos et pysty olee tääl, ni lähetää ulos." Olli sanoi. Nyökkäsin. Tunsin veren valuvan käsivarttani pitkin. Painoin hupparin hihaa ihoani vasten ja kun nostin käteni pois hupparin hihalta, kädessäni oli verta. Vittu. Ajattelin. "Raaviks sä ne haavat taas auki?" Olli kysyi yhtäkkiä. Nyökkäsin. "Pitääks käydä terveydenhoitajal?" Hän kysyi. Pudistin päätäni. "Ootko varma?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "Näytä niitä haavoja mulle." Hän sanoi. Nostin hihani ylös.

Käteni oli ihan veressä, sillä se oli tahkoontunut käteeni, samalla kun olin nostanut hupparin hihaa. "Niihin pitää saada joku sideharso tai jotain, ne ei lopeta vuotamista ja niihin voi mennä bakteereita." Olli sanoi. Laskin hihani alas. Olli nosti kätensä ylös. "Niin?" Opettaja kysyi. "Voidaanko me käydä Joonaksen kans terveydenhoitajal, ku ois pari haavaa mitkä pitäis hoitaa." Olli kertoi. Opettaja nyökkäsi. Nosuimme Ollin kanssa tuoleilta, keräsimme tavaramme ja lähdimme luokasta. Kävelimme terveydenhoitajan ovelle ja Olli koputti oveen. Pian oven avasi pitkä nainen. "Hei." Hän sanoi hymyillen. "Joonaksen haavat aukes." Olli kertoi. Terveydenhoitaja päästi meidät huoneeseen.

Istuimme Ollin kanssa yhdille tuoleille. Nostin hihani uudestaan ja näytin haavat terveydenhoitajalle. "Näit ei kannattais repiä, ne voi tulehtua." Nainen sanoi ja meni sitten hakemaan haavanhoito tarvikkeita. Pian hän alkoi putsaamaan haavojani. "Alkoko sua ahdistaa?" Hän kysyi. Nyökkäsin. "Onko sulla muita keinoja miten sä voist lieventää sun ahdistustas? Joku muu tapa ku tää?" Hän kysyi. "Mä kuuntelen musiikkia." Vastasin. "Hyvä." Hän sanoi. Nainen alkoi kietomaan sideharsoa haavojeni päälle. "Noin. Jos sua Joonas ahdistaa mennä tunnille, ni mä voin laittaa opelle viestiä ettet sä tuu enää tunneille. Ni voit lähtee kotiin. Ja Olli säki voit lähteä, ni Joonaksen ei tarvii olla yksin." Terveydenhoitaja sanoi. Nyökkäsimme Ollin kanssa. Nousimme ylös tuoleilta ja lähdimme.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 521