Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"En satuttais...."

》Nikon nk.《
Istuin koulun liikuntasalin varaston lattialla ja nojasin seinään. "Kato nyt, jopa Joonas haluu et sä kuolet." Kuulin äitini sanovan. "Tee se. Ei kukaan jää kaipaa sua kuitenkaan. Joonaski haluu et sä jätät sen rauhaan." Hän jatkoi. Hymähdin. "Niinpä. Mitä mä oikeesti oletin. Et joku vois välittää musta? Oon vitun tyhmä jos luulen niin." Sanoin itselleni ja aloin sitten nauramaan. "Oon säälittävä." Sanoin. Tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Otin lääkepurkin taskustani ja katsoin sitä hetken aikaa.

》Joonaksen nk.《
Juoksin Joelin ja Aleksin luokse. "Ootteko nähny Nikoa?" Kysyin. "Ei. Kuin ni?" Aleksi kysyi. "Menin sanomaan jotain, mitä en ehkä ajatellu kunnolla ja se on voinu ottaa sen väärällä tavalla, jos se siis ei oo ottanu sen lääkkeitä." Selitin. "Mitä sä sanoit sille?" Joel kysyi. "Sanoin sil ehk vähän niinku et haluun et se jättää mut rauhaan ikuisesti....en tarkottanu sitä mitenkään pahasti." Kerroin. "Tiesitkö ees et oliks se ottanu sen lääkkeet ku sanoit ton!?" Joel huusi. "E-En tienny." Vastasin. "Okei rauhotutaan. Etitään nyt vaa Niko okei?" Aleksi kysyi. Joel tuhahti. "Jos Nikol on käyny jotain, ni se on sit sun syytäs." Joel sanoi ärtyneenä minulle. Nyökkäsin vain.

》Ollin nk. Time skip《
Avaisn liikuntasalin varaston ja kävelin sisälle. Huomasin Nikon istumassa vähän matkan päässä ovesta ja hän piteli lääkepurkkiansa kädessään. Kävelin hänen luokse. "Onneks löysin sut." Sanoin. "Voit mennä samaa reittii takasin mist tulitki." Hän sanoi. "Mä en oo lähös mihinkään. Joonas on ihan helvetin huolissaan susta." Sanoin. Niko naurahti kuivasti. "Muka huolissaan. Sehän halus musta eroon. Mähän teen vaan palveluksen sille. Sen ei tarvii enää nähä mua." "Niko ei Joonas tarkottanu sitä mitä se sanos." "Eipä. Oon tuhlannu jo ihan tarpeeks aikaa tälläseen, mun ois pitäny jo tehä se." Hän sanoi. Niko avasi lääkepurkin ja kaatoi lääkkeitä kädellensä, ja söi ne kaikki. Kävelin pojan luokse ja yritin saada hänet oksentamaan, mutta se ei toiminut. Lähdin raahaamaan Nikoa pois varastosta, lähimpään vessaan.

"Niko sun pitää nyt oksentaa!" Huusin hänelle. Poika pudisti päätänsä. Työnsin kaksi sormea pojan kurkkuun, jonka takia hän oksensi. Toistin saman pari kertaa, kunnes lopetin ja menin pesemään käteni. "Miks teit noin? Miks autoit mua? Olisit vaa antanu mun kuolla." Niko sanoi. "No olisit ees vittu kiitollinen et pelastin sut!" Huusin. "Halusin kuolla!" Hän huusi. Huokaisin vain. Sammutin hanan ja kuivasin käteni käsipaperiin. Istuin Nikon viereen lattialle. "Joonas rakastaa sua. Se vaan ei uskalla myöntää sitä, koska se pelkää. Se pelkää et sä teet uudestaan niin." Kerroin. "En satuttais Joonasta enää ikinä." Niko sanoi. Nyökkäsin. "Niko! Missä sä oot!?" Kuulin Aleksin huutavan. Nousin ylös lattialta ja kävelin pois vessasta. "Olli. Ootko nähny Nikoa?" Aleksi kysyi. "Se on täällä." Vastasin. "Joel ja Joonas, Niko on täällä! Onks se kunnossa?" Aleksi kysyi minulta, nyökkäsin. Pian Joel ja Joonaskin tulivat liikuntasaliin. Menimme vessaan.

Aleksi ja Joel menivät halaamaan Nikoa. "Älä enää ikinä tee noin." Joel sanoi Nikolle. "Sori." Niko sanoi hiljaa. "Oon pahoillani." Joonas sanoi yhtäkkiä. "Sietäiski olla. Niko melkeen kuoli!" Joel huusi. "Ei ollu Joonaksen vika, joten älä huuda sille!" Niko huusi. "Kyl tää oli mun vika. En olis saanu sanoo nii, ku tiedän et voit ottaa sen väärin....." Joonas sanoi. "Ei se ollu sun vikas. Mä vaan oon tällänen, eikä sil voi mitään. Mun olis vaa pitäny ottaa ne mun lääkkeet, ni en varmaankaan olis ymmärtäny väärin." Niko sanoi. "Mennään mun luo. En jaksa enää olla koulus." Joel sanoi. Niko ja Aleksi nyökkäsivät. "Mut entä sun vanhemmat?" Aleksi kysyi. "Faija on diilaamas huumeit ja mutsi on jossain, eli ne ei tuu olee kotoon pariin tuntiin. Ehitään olee siel ja lähtee, enneku mun faija tulee takas himaan." Joel kertoi. "Voiks Olli ja Joonaski tulla?" Aleksi kysyi. "Joo." Joel vastasi. Lähdimme.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 600